Hannu Nikulainen – 40 000 maistettua olutta ja oma juhlaolut

Hannu Nikulainen tunnetaan olutarvioistaan Juomapostinkin sivuilta. Nyt hänellä on tullut täyteen 40 000 oluen arviointimäärä, ja tämän kunniaksi ravintola Plevnan Koskipanimo lanseerasikin viime viikon Tampereen SOPP-tapahtumassa Nikulaisen oman juhlaoluen. Mutta mitä kaikkea Nikulaisen oluturalla on tapahtunut tähän asti? Annetaan maestron itse kertoa:

Ensimmäinen pehmeä lager käynnisti harrastuksen

”Aloitin olutharrastukseni syksyllä 1986, eli kohta olen harrastanut oluita jo 40 vuotta. Olin silloin 22-vuotias, ja sitä ennen join ravintoloissa lähinnä drinkkejä. En juurikaan pitänyt jääkylmistä kotimaisista vaaleista hanalagereista, joita ravintoloiden olutvalikoima pääosin oli 1980-luvun alkupuolella. Tuolloin kohtasin kuitenkin jyväskyläläisessä ravintolassa – taisi olla Kellariravintola Alvari – ulkomaisen oluen, joka maistui mielestäni miellyttävän pehmeältä. Olut oli viisiprosenttinen vaalea saksalainen Beck’s. Nykyisin tuo olut tuntuu suussa hieman pliisulta, mutta silloin se vaikutti virkistävän erilaiselta. Itse asiassa vuosi oli hyvä harrastuksen aloittamiseen, sillä juuri silloin Suomen markkinoille tuli useita uusia ulkomaisia oluita, ja myös ensimmäiset kaupalliset sahtipanimot, kuten Lammin Sahti, aloittivat toimintansa.”

Yli 40 000 olutta ja 618 vihkoa

”En aivan harrastuksen alkuvaiheessa tehnyt merkintöjä vihkoihin. Aloitin sen vasta vuonna 1994. Sitä ennen kirjoittelin lyhyitä arvioita irrallisille papereille, muun muassa Alkon hinnastojen lopussa olleille tyhjille sivuille. Harrastuksen tahdin kiihtyessä ja oluttarjonnan lisääntyessä Suomessa tuli kuitenkin tarve saada arviot systemaattisemmin talteen samaan paikkaan. Nyt noita A5-kokoisia vihkoja on jo 618 kappaletta, ja arvioiden määrä on tällä hetkellä (23.5.2026) 40 318.

Teen arviot aina heti paikan päällä suoraan vihkoon ravintolassa tai muualla. Katson yleensä oluiden tarkemmat tiedot Untappdista, Brewveristä tai muista sovelluksista, mutta en juurikaan julkaise arvioitani netissä perinteistä Juomapostin palstaani lukuun ottamatta.”

Matkustamista oluiden perässä

”Harrastuksen alkuvuosina pyrin maistamaan kaikki vastaan tulevat uudet oluet, mikä onnistuikin tarjonnan rajallisuuden vuoksi melko helposti. Kun oluiden perässä matkustaminen lisääntyi 1990-luvulla niin Suomessa kuin ulkomaillakin, huomasin joutuvani valikoimaan maistettavat oluet tarkemmin. Esimerkiksi suurilla olutfestivaaleilla ja laajan valikoiman olutravintoloissa piti jo priorisoida. Uusien, aiemmin maistamattomien panimoiden oluet ovat tällöin etusijalla, ja oluttyyleistä minua kiinnostavat eniten lambicit, stoutit, portterit, pilsit ja west coast -tyyliset IPAt. Myös sahdilla on erityinen sija sydämessäni – olenhan ollut yhtenä tekijänä kirjoittamassa siitä kirjaa ”Sahti – elävä muinaisolut” (2015).”

Oluet, jotka jäivät mieleen

”Mieleen jääneitä oluita on harrastusuran aikana ollut paljon, mutta yksittäisten oluiden nostaminen muiden yläpuolelle on vaikeaa. Muutaman mainitakseni: perinteinen suomalainen Koff Porter on maistunut hyvältä kaikki nämä vuosikymmenet, samoin Plevnan Siperia Imperial Stout. Kotimaisteluissa eri kaupungeissa maistetut Trillium Mettle ja Russian River Pliny The Elder ovat olleet vaikuttavia kokemuksia IPA-tyylin parissa. Moni sahti ja lambic on myös ollut hieno makuelämys.

Oluiden ohella arvioin sivulajina mielelläni meadeja eli hunajasimoja. Erityisesti puolalaiset ja amerikkalaiset meaderit eli simanvalmistajat hallitsevat tyylin hyvin.

Juon harvoin samaa olutta uudelleen, nykyisessä uutuustulvassa siihen ei juuri ehdi, mutta erityisen mieleen jäänyt olut on toki mukava maistaa uudelleen pitkän tauon jälkeen.”

Olut on tuonut ystäviä ja elämyksiä

”Miksi sitten jatkan oluiden maistelua ja arvioiden kirjoittamista vihkoon vielä vuosikymmenten jälkeenkin? Oluella on ollut ja on edelleen merkittävä rooli elämässäni. Se on tarjonnut makuelämysten lisäksi uusia ystäviä ja harrastuskumppaneita, jopa parisuhteenkin. Harrastus on vienyt minut sellaisiin paikkoihin Suomessa ja ulkomailla, joissa en varmasti muuten olisi käynyt, ja antanut monenlaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita on mukava muistella myöhemmin. Esimerkiksi ulkomailla talvipimeässä panimoravintolan etsiminen esikaupunkialueelta ilman kunnon karttaa jää mieleen, vaikka lopulta paikka löytyikin.

Harrastusreissuihin on usein sisältynyt pieni seikkailullinen elementti, vaikka niitä onkin turvallista tehdä tuttujen harrastajakollegoiden kanssa. Ehkä 1990-luvulla Tallinnan ydinkeskustan ulkopuolella pimeällä oluita etsiessä jännitys oli jopa ihan aiheellista.”

Juhlaolut 40 000:n maistetun oluen kunniaksi

”40 000:n maistetun oluen kunniaksi tehdyn juhlaolueni suunnittelun jätin pitkälti Koskipanimon ja panimomestari Sam Viitaniemen osaaviin käsiin. Alun perin pohdimme vahvasti humaloitua West Coast IPAa, mutta asiaa tarkemmin mietittyään Sam päätyi tavallista katkerampaan double pilsiin. Olut sai nimekseen ”Tupla Hannu”, ja se sisältää Samin mukaan niin paljon humalaa kuin olueen on teknisesti mahdollista valmistusvaiheessa uuttaa. Laskennallinen EBU-arvo onkin yli kahdensadan. Kahdeksanprosenttinen olut on kiitettävän katkera, mutta samalla tyylilleen uskollisesti myös maltaisen juotava. Humalalajikkeina on käytetty eurooppalaisia Perleä ja Hallertau Traditionia, ja mallaspohjana pilsnermallasta. Sam piti lopullisen tuotteen nimen ja tyylin salassa aina julkistukseen saakka, mutta olen kyllä olueen ja sen hienoihin etiketteihin erittäin tyytyväinen. Se on sopivan kompromissiton olut tälle harrastukselle,  ja ehkä myös välillä turhankin kompromissittomalle olutarvioijalle.”

Harrastuksesta elämäntapa

”Olut on ollut tärkeä osa elämääni filosofian opettamisen Jyväskylän yliopistossa ja kotitilan maanviljelystöiden ohella jo lähes 40 vuoden ajan. Olutharrastuksesta on muodostunut elämäntapa, ja monesta harrastajakollegasta on tullut hyvä ystävä. Iän myötä harrastuksen sosiaalinen puoli on korostunut. Pelkkä uusien oluiden maistaminen ja arvioiminen vihkoon ei enää ole ravintoloissa ja festivaaleilla kaiken keskiössä,  ainakaan koko aikaa. Jatkan harrastusta luultavasti niin kauan kuin terveyttä ja maistelukykyä riittää. On vaikea kuvitella, että jäisin tästä lajista kokonaan eläkkeelle. Määrällisiä tavoitteita maistettujen oluiden suhteen minulla ei juuri nyt ole, mutta katsotaan, mihin lukemiin vielä päädytään.”

Hannu Nikulaisen olutarvioita voit lukea jokaisesta Juomaposti-lehdestä. 

Teksti, Hannu Nikulainen, kuva: Anikó Lehtinen