Matka Flanders Red Alen ja Oud Bruinin ainutlaatuiseen maailmaan

13.04.2025 / Kirjoittaja olutpostimestari / Kategoriat: Matkailu, Olutposti

Flanders Red Ale ja Oud Bruin ovat Belgian Flanderin perinteisiä hapanoluita, joiden juuret ulottuvat syvälle alueen oluthistoriaan. Tässä artikkelissa André Brunnsberg sukeltaa näiden kahden uniikin oluttyylin historiaan, valmistustapoihin ja nykypäivän merkitykseen – sekä siihen, miksi ne jatkavat lumoutumistaan olutharrastajien keskuudessa.

Belgian Flanderissa vallitsee rikas olutkulttuuri, jossa perinteiset hapanoluet ovat keskeisessä asemassa. Toisin kuin Pajottenlandin lambic-oluet, jotka käyvät yksinomaan villihiivan avulla, nämä flanderilaiset hapanoluet käyvät ensin pintahiivalla (ale-hiivakantoja), minkä jälkeen ne kypsytetään tammi- tai terästankeissa villihiivan ja bakteerikannan kanssa. Tämä valmistusmenetelmä antaa oluille niiden ainutlaatuisen makuprofiilin ja juotavuuden, joka erottaa ne lambic-oluista. Maantieteellisesti nämä oluttyylit ovat peräisin kolmion muotoiselta alueelta Oudenaarden, Kortrijkin ja Roeselaren väliltä, mutta ne ovat levinneet myös Bruggen ympäristöön.

Flanders Red Ale ja Oud Bruin – sisarukset, joilla on eroja

Mikä sitten erottaa Oud Bruinin Flanders Red Alesta? Oud Bruin on usein makeampi ja tummempi väriltään, sävyiltään mahonkia tai kastanjaa, mikä johtuu suuremmasta karamellimaltaan osuudesta. Perinteisesti Oud Bruin on myös vähemmän hapan kuin Flanders Red Ale, mikä korostaa sen maltaisuutta. Flanders Red Ale puolestaan on kevyempi ja happamampi, ja siitä löytyy kypsien kirsikoiden, happamien vadelmien sekä vienon karpalon vivahteita, minkä lisäksi siinä on monimutkainen makeanhapan, puinen balsamietikkainen luonne.

Makueroa tulee valmistuksessa: Pääkäymisen jälkeen molemmat tyylit siirtyvät kypsymisvaiheeseen.

Flanders Red Ale saa kypsyä suurissa tammiastioissa, foedereissa, joissa olut kypsyy ja muuntautuu rauhassa villihiivan ja bakteerien vaikutuksesta. Brettanomyces-villihiiva pilkkoo hitaasti pidempiä sokeriketjuja, kun taas bakteerit, kuten lactobacillus ja pediococcus, yhdessä pienten happimäärien kanssa, tuottavat maito- ja etikkahappoa, joka antaa oluelle sen ominaisen hapanmaun.

Rodenbachin Foederit

Oud Bruin kypsytetään nykyisin useimmiten terästankeissa, mikä pehmentää ja vähentää happamuutta, mutta jotkut panimot käyttävät edelleen perinteisiä tammitynnyreitä. Tammitynnyrit tuovat tanniineja ja puumaisia vivahteita, jotka voivat lisätä viinimäistä luonnetta, kun taas terästankit korostavat maltaisuutta. Molempia tyylejä sekoitetaan yleensä nuorempaan olueen ennen pullotusta, mikä tuo tasapainoa raikkauden ja monimutkaisuuden sekä happamuuden ja makeuden välille.

On kuitenkin syytä huomata, että belgialaiset panimot eivät yleensä tee selkeää eroa Flanders Red Alen ja Oud Bruinin välille, vaan ryhmittävät ne samaan olutperheeseen. Erot ovat lopulta niin pieniä, että ne johtuvat lähinnä tuotantoprosessien ja historiallisten perinteiden vaihteluista.

Oud Bruin Oudenaardessa

Liefmansin panimo sijaitsee Oudenaardessa ja sitä pidetään Belgian perinteikkäimpänä Oud Bruin -panimona. Samassa kaupungissa on myös Cnudde, jonka Bizon-olut on yksi klassisista Oud Bruin -oluista. Onnekas voi päästä maistamaan Bizonia One Pint Pubissa Helsingissä, joka lienee ainoa paikka Belgian ulkopuolella, missä sitä on saatavilla hanasta.

Liefmans perustettiin jo vuonna 1679 ja sai nykyisen nimensä 1780. 2000-luku oli panimolle vaikeaa aikaa, ja se meni konkurssiin 2007, mutta Duvel Moortgat pelasti sen ottamalla toiminnan haltuunsa. Hapanoluiden tuotantomäärä väheni konkurssin jälkeen, mutta se oli ainoa tapa panimon selviytyä. Panimolta löytyy kuitenkin edelleen Oud Bruin (5 %), Goudenband (8 %) ja Kriek-Brut (6 %). Sekä Oud Bruinin että Goudenbandin prosessi on sama: noin viikon avokäymisen jälkeen olut saa kypsyä noin 15 asteen lämpötilassa neljästä kahdeksaan kuukautta. Tänä aikana maitohappobakteerit työskentelevät ja antavat oluelle sen tunnusomaisen happaman maun. Kypsytyksen jälkeen vanhempi olut sekoitetaan tuoreeseen ennen pullotusta. Kriek-Brut kypsyy yli vuoden ajan kirsikoiden kanssa ennen kuin se sekoitetaan eri vuosikertojen hapanoluisiin.

Liefmansin oluet kääritään vieläkin tänä päivänä paperiin.

Rodenbach – Flanders Red Alen ikoni

Rodenbach on kiistatta tunnetuin Flanders Red Ale -panimo ja sijaitsee Roeselaressa, vain puolen tunnin junamatkan päässä viehättävästä Bruggesta. Panimon perustivat vuonna 1821 Pedro Rodenbach, Napoleonin Venäjän-sotaretkeltä palannut veteraani, ja hänen vaimonsa Regina Wauters. Regina omaksui merkittävän roolin panimon menestyksessä. Hänestä tuli vuonna 1836 panimon ainoa omistaja ja hän käytti liikemieskykyjään panimon modernisoimiseen, muun muassa ottamalla käyttöön 12-hevosvoimaisen höyrykoneen, joka tehosti tuotantoa. Wautersin visionäärinen johtajuus teki hänestä tienraivaajan aikana, jolloin naisilla oli harvoin näkyviä asemia liike-elämässä.

Roselaren kaupunkikuvassa näkyy Rodenbach-panimon tärkeys kaupungille.

Rodenbachin suku vaikutti laajasti Belgian historiaan. He eivät olleet tunnettuja ainoastaan panimotoiminnastaan, vaan myös palveluksestaan upseereina, poliitikkoina, yrittäjinä ja runoilijoina. Constantin Rodenbach, yksi suvun merkittävimmistä jäsenistä, osallistui muun muassa Belgian kansallislaulun, *La Brabançonnen*, sanoitukseen. Suku vaikuttaa yhä tänäkin päivänä politiikan ja kulttuurin saralla, vahvistaen panimon mainetta kansainvälisesti arvostettuna belgialaisen olutperinteen ikonina.

Yksi keskeinen hahmo panimon historiassa on Eugène Rodenbach, Pedron ja Reginan lapsenlapsi. Työskennellessään eteläisessä Englannissa hän oppi modernin porterin kypsytysmenetelmiä, mistä hän sai inspiraation kehittää panimon omia, ainutlaatuisia kypsytyskäytäntöjä. Eugène investoi suuriin tammitynnyreihin, niin kutsuttuihin foedereihin, joista jotkut ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Näistä foedereista muodostui Rodenbachin tuotannon ydin, ja ne mahdollistivat hallitun, monimutkaisten makujen kehityksen, josta panimo tunnetaan.

Nykyään Rodenbachilla on 294 foederia kymmenessä salissa, ja niiden kapasiteetit vaihtelevat 12 000:sta 65 000 litraan. Panimon prosessi on vuosien saatossa modernisoitunut. Ennen maltaat valmistettiin itse, ja keitto saattoi kestää puoli päivää. Nykyään prosessi on nopeampi, 2002 otettiin käyttöön uusi keittolaitteisto ja nykyään mäskäyksessä on myös mukana maissia. Alkuvaiheen terästankkikäymisen jälkeen olut siirretään foedereihin, joissa se kypsyy 20–24 kuukautta. Tänä aikana maitohapon ja etikkahapon yhteisvaikutus kehittää olueen monimutkaisia balsamietikan, kirsikoiden ja punaisten marjojen aromeja.

Foder 112:ssa kypsyy vanhin erä Rodenbachia.

Perinteen ja moderniuden yhdistelmä

Olut kypsyy eri tavoin foederin koon mukaan. Pienemmät tynnyrit antavat nopeamman ja voimakkaamman maun, koska suurempi osa oluesta on kosketuksissa puun kanssa. Tynnyreitä on toisinaan korjattava vuotojen varalta ja huollettava. Panimolla on oma taitava puuseppä, joka huolehtii tästä. Kun tynnyri on tyhjennetty, se täytetään ensin panimon omasta kaivosta otetulla vedellä, jotta tynnyristä tulee jälleen tiivis. Sen jälkeen tynnyri täytetään kypsytetyllä oluella, jotta panimon tyypillinen bakteerikanta pääsee asettumaan uudelleen.

Kypsytyksen päätyttyä osa oluesta pullotetaan sellaisenaan, mutta suurin osa sekoitetaan nuoreen, kypsyttämättömään olueen. Nuoren ja kypsytetyn oluen suhde määrittää eri Rodenbach-lajikkeet. Rodenbach Vintage (7 %) on 100-prosenttisesti yhdestä tietystä foederista otettua kypsytettyä olutta, Rodenbach Grand Cru (6 %) koostuu noin kahdesta kolmasosasta kypsytettyä olutta ja yhdestä kolmasosasta nuorta olutta, ja Rodenbach Classic sisältää noin 25 % kypsytettyä olutta. Lisäksi on olemassa Rodenbach Alexander (5,6 %), joka muistuttaa Grand Cruta, mutta johon on lisätty puristettua kirsikkamehua.

Rodenbachin panimokierroksen lopussa pääsee maistamaan panimon eri oluita.

Nämä oluet sopivat erinomaisesti perinteisten belgialaisten ruokien, kuten klassisen flaamilaisen lihapadan (*Stoofvlees*), sekä sveitsiläisten kovien juustojen, kuten Comtén ja Gruyéren, kanssa. Balsamietikkainen happamuus tasapainottaa elegantisti padan täyteläisyyttä ja korostaa juustojen pähkinäisiä vivahteita.

Hapanoluen tulevaisuus

Käsityöoluiden uuden nousun myötä moni on jälleen kiinnostunut tästä nykyään harvinaiseksi käyneestä kypsytysprosessista. Panimoita eri puolilla maailmaa, kuten Fiskarsin Panimo Suomessa Floridus-oluellaan (7 %), hyödyntää samankaltaista ideaa: nuorta olutta sekoitetaan kypsytettyyn hapanolueen ainutlaatuisen ja monimutkaisen makuelämyksen saavuttamiseksi.

Myös Belgiassa on koettu renessanssi. Sosabs (Science of Sour Ale Brewing) -panimon Flemish Red Ale XII (5,2 %) voitti kultamitalin Brussels Beer Challenge 2024 -kilpailussa Flanders Red Ale -kategoriassa, klassinen Rodenbach Grand Cru vei hopeaa. Anzegemissa, Kortrijkin ja Oudenaarden välissä sijaitseva ’t Verzet tunnetaan modernimmista belgialaisista ale-oluistaan, mutta se on jo pitkään valmistanut myös perinteistä Oud Bruinia sekä useita hedelmä- ja marjavariaatioita samalla pohjalla. Myös suuremmat panimot ovat alkaneet kiinnostua näistä vanhoista tyyleistä. Brouwerij Van Steenberge, joka tunnetaan Gulden Draak -oluistaan, valmistaa Oud Bruin -tyylistä Monk’s Cafe -olutta philadelphialaista belgibaaria varten. Bruggessa valmistetaan Bourgogne des Flandresia, joka on Oud Bruin, jonka pohjana on Timmermansin lambic.

Nykypäivän olutmaailmassa, jossa uudet ja kokeelliset hapanoluet usein varastavat valokeilan, perinteisemmät Oud Bruin ja Flanders Red Ale saattavat jäädä varjoon. Kuitenkin juuri nämä kaksi belgialaista oluttyyliä on syytä kokea, jos haluaa ymmärtää, miten nykyiset modernit maut ovat saaneet alkunsa. Ne edustavat elävää panimoperinnettä, joka yhdistää menneiden aikojen käsityötaidon ja nykyhetken luovan uteliaisuuden – tämä on ajaton muistutus siitä, että usein vanha raivaa tietä uudelle.