Olut itsenäisyysvuonna 1917 ja nyt
Olutposti toivottaa oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Olut on osa Suomen ruoka- ja juomakulttuuria, joten tänään kannattaa kilistää kotimaisella oluella.
107 vuotta sitten Suomi oli hyvin erilainen maa, oluenkin suhteen. Oluttyylejä olivat teollisesti valmistettavat baijerilainen olut (lager), portteri sekä erilaiset ale-oluet. Tämän lisäksi kotona tehtiin olutta, sahtia ja kotikaljaa.
Suomi oli vuonna 1917 hyvin köyhä maa, jossa vallitsi elintarvikepula ja leipäviljasta noin 60 prosenttia tuotiin maan rajojen ulkopuolelta. Maaseudulla, jossa 84 prosenttia väestöstä asui, vielä pärjättiin, mutta kaupunkilaiset elivät elintarvikekorttisäännöstelyn varassa.
Alkoholin kulutus Suomen itsenäistyessä on Euroopan matalampia, mutta jo 31.10.1907 säädetty kieltolaki oli tulossa ensin heti vuonna 1917, sen loppujen lopuksi viivästyessä kansalaissodan takia pari vuotta. Panimoiden määrä oli vähentynyt jo silloin vuosisadan alun yli sadasta, koska monet panimot olivat lopettaneet toimintansa ennen kieltolakia verotuksen, raaka-aineiden puutteen tai kannattamattomuuden takia. Lisäksi Venäjän senaatti, jonka päätökset koskivat Suomea ennen itsenäistymistä, oli ensimmäisen maailmansodan aikana kieltänyt kaikki yli kaksiprosenttiset alkoholijuomat, myös oluen.
Kieltolaki ei jälkeenpäin katsottuna ollut edes tarpeellinen, juuri koska alkoholikulutus oli vähentynyt taloussyistä huomattavasti, mutta koska eduskunnan vuonna 1907 säätämää kieltolakia ei silloinen Suomen hallitsija, Venäjän tsaari Nikolai II aikoinaan suostunut vahvistamaan, sen toimeenpano tehtiin vasta itsenäisyyden jälkeen.
Suomalainen joi olutta yli sata vuotta sitten noin 10 litraa vuodessa henkilöittäin, nyt sitä kulutetaan yli 70 litraa, joka on alla Euroopan keskiarvon. Alkoholipolitiikassa olemme edenneet: alkoholisäädökset ovat keventymässä, toisin kuin silloin. Itsenäistyessämme, 1800-luvulla syntynyt raittiusliike oli voimissaan ja alkoholiin, olueenkin, liittyi paljon enemmän erilaisia moraalisia ja laillisia rajoitteita.
Nyt, yli sata vuotta myöhemmin, Suomi ja suomalaiset voivat paremmin kuin itsenäisyyden alussa. Talousrakenne on muuttunut, vaikka haasteita on talouden kehityksessä, silti ruokaa on kaupoissa ja omavaraisuusasteemme on paljon korkeampi kuin itsenäistymisvuonna.
Suomessa tehdään nyt useita kymmeniä oluttyylejä ja panimoita on yli sata. Vaikka mustia pilviä on kasautunut vaikka raaka-aineiden hinnan ja saatavuuden ylle, voi silti sanoa monestakin syystä, että asiamme ovat oluenkin suhteen paremmin kuin itsenäisyyden alkaessa. Oluita saa monipuolisesti vähittäiskaupoista kahdeksaan prosenttiin asti, pienpanimot saavat myydä tuotteitaan ulos ja kuluttajia kiinnostaa niin olut makunautintona kuin kulttuurisena tuotteena.
Toki, kehittämistä on edelleen; oluen kotiinkuljetus toisi lisää myyntiä esim. pienpanimoille, ravintolan anniskelun arvolisäveron lasku voisi tuoda enemmän myyntilitroja ravintoloihin ja olutveron lasku lisäisi kulutusta. Oluesta tulisi myös puhua vielä enemmän suomalaisena, laadukkaana juomana, joka työllistää ja tuo valtion kassaankin euroja. Silti, oluen suhteen olemme nyt paljon paremmassa asemassa kuin 107 vuotta sitten.
