Kippis, humala, kalja ja olut – oluen sanasto kertoo sen alkuperän
Olueen ja juomiseen liittyvät sanat ovat niin tavallisia, ettemme useimmiten mieti, mitä ne kertovat juoman historiasta ja iästä. Vaikka kannattaisi, koska se, mistä sanat ovat kieleemme lainautuneet ja koska, kertoo paljon siitä, miten oluentekotaito on Suomeen tullut.
Sahdin tekoa 1930-luvulla.
Oluentekosanasto – omaa ja lainaa
Juominen on välttämätöntä ihmiselle ja niinpä juoda-sana on vanhinta kielikerrostumaamme ja kuuluu siihen yli 2000 sanaan, jotka periytyvät kantasuomesta, eli ovat kuuluneet suomen kieleen tai sen edeltäjiin vähintään 1500 vuotta. Juoda-sana palautuu uralilaiseen kantakieleemme, kuten myös vesi-sana, sekin elämälle välttämätön, mutta myös oluen määrällisesti suurin raaka-aine. Molemmat sanat löytyvät myös useista uralilaisista kielistä, kuten unkarin kielestä.
Suomessa oluenteko on vanhaa perua, luultavammin yhtä vanhaa kuin viljan viljely, joka on viljanjyvälöytöjen perusteella vakiintunut Suomen lounaisella rannikkoalueella pronssikauden alusta alkaen, eli noin 3500 vuotta sitten, leviten sieltä koko maahan. Toki humalaa ei näissä varhaisoluissa käytetty, vaikka se kasvoi jo silloin Suomessa.
Oluentekotaito on tullut meille pronssikauden alkupuolella, uusien asukkaiden ja kaupanteon muodossa monelta suunnalta ja näin myös oluentekosanasto on sanalainoja, kuten mallas ja vierre germaanisista kielistä tai ohra balttikielistä. Oluentekosanastosta epävarmimman menneisyyden omaa hiiva, tosin se tiedetään että sanan alkuperäinen tarkoitus on ollut luultavasti vaahto, jolloin se tietysti yhdistyy luontevasti oluentekoon, koska hiiva käydessään vaahtoaa melkoisestikin. Hiiva-sana löytyy suomen sukulaiskielistäkin joko käymisainetta tai alkuperäistä tarkoitusta olevana.
Se miksi olutta pannaan eikä tehdä, juontuu varmaan panna-verbin “alulle panevasta” tarkoituksesta. Panna-verbi on vanha ja se on ollut yleinen varsinkin länsimurteissa, tarkoittaen hyvin monialaisesti erilaista tekemistä. Kun olutta lähdetään tekemään, se nimenomaan pannaan tulemaan. Toki panna-verbi tarkoittaa muutakin, ja siitä saadaankin usein väännettyä lukemattomia kaksimielisiä vitsejä ja kaskuja!
Kalja vai olut – vai molemmat?
Sekä olut että kalja ovat laina-sanoja, molemmat niin vanhaa perua, että esiintyvät mm. Mikael Agricolan teksteissä 1500-luvulla, tosin eri merkityksellään: Kalja kun oli arkijuoma ja olut juhlajuoma, siten kansankielessä onkin todettu: ”Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään” .
Varmaa alkuperää ei näistä kummastakaan sanasta tiedetä, mutta luultavammin olut-sana on joko germaanista tai balttilaista lainaa. Edellistä puoltaa sanan samatyyppinen ruotsin muoto öl sekä englannin kielen ale ja jälkimmäistä taas latvian ja liettuan kielen alus, josta olut voidaan myös johtaa. Molemmat vaihtoehdot viittaavat siihen, että oluentekotaito on sieltäpäin peräisin.
Kalja-sanan alkuperä on myös epävarma. Se taas voi olla hyvin vanha nk. indoeurooppalaisen kielen laina, jonka alkuperä on jo mainittu balttikielen alus.
Näin loppujen lopuksi olut ja kalja voivatkin olla samaa alkuperää – tosin eri aikoina suomen kieleen lainautuneita.
Hääoluen tekoa 1930-luvulla.
Humala – sekä kasvi että tila
Humala on suomalainen alkuperäiskasvi, mutta sen nykyinen nimi on turkin kielestä, germaanisten kielien kautta meille lainautunut. Luultavammin humalalla on ollut vanhempikin nimi, mutta koska sen käyttö uudistui oluen tullessa Suomeen, vanha nimi unohtui.
Suomi ja tietyt itämerensuomalaiset kielet, kuten karjala, ovat ainoita kieliä maailmassa, jossa humala tarkoittaa sekä kasvia että päihtymystilaa. Toki päihtymystilaa on kuvattu Suomessa kansankielessä myös muiden alkoholijuomiin liittyvien raaka-aineiden kautta, kuten olla “hiivassa”, “mäskissä” tai “oluessa”, mutta olla humalassa on yleisin tapa ilmaista päihtymystilaa.
Kielentutkijoiden mukaan humalan kaksoismerkitys juontuu luultavimmin siitä, että humalaa ruvettiin käyttämään oluen valmistuksessa vasta muualta tulleen esimerkin kautta, ehkä jopa ulkomailta tuodun, vahvemman oluen kautta ja näin luultiin, että nimenomaan humala ja sen katkeruus aiheutti humalatilan. Toinen, luultavasti virheellinen, mutta hauskempi selitys humala-sanan käyttöön suomen kielessä sekä kasvin että tilan ilmentymänä, liittyy humalan kasvuun – sanottiin, että “humalainen” kävelee yhtä mutkitellen kuin humala kasvaa.
Vanha humalatarha eli -tappo Torpparimuseossa Somerolla.
Sahti – mehua verotuksen takia?
Sahti-sanan alkuperää ei ole varmuudella selvitetty, Ensimmäisen kerran sana esiintyy kirjallisesti Henrik Florinuksen sanakirjassa vuonna 1678. Nykyisen käsityksen mukaan sana on ehkä lainattu nykyruotsin sanasta saft, joka tarkoittaa mehua, mahlaa tai nestettä. Ruotsiin sana tuli saksan kielestä, jossa se viittasi jo muinoin mehuihin. Suomi on ainoa kieli, jossa tämän sukuisen sanan tarkoitus on alkoholipitoinen mallasjuoma, muualla se viittaa edelleen mehuun.
Miksi mallasjuomaa on kutsuttu mehuksi, tähän on muutamakin vaihtoehto: Se saattoi tulla siitä, että juomaan lisättiin aikoinaan marjoja tai toisaalta siksi, että kotona valmistettua olutta alettiin keskiajalla kutsua saftiksi eli mehuksi maksujen kiertämiseksi sen jälkeen, kun oluesta oli tullut verotettavaa kauppatavaraa. Täytyy myös muistaa, että sahdilla on on viitattu eri aikoina ja eri puolilla maata hyvin erilaisiin juomiin arkisesta kotikaljasta parhaaseen ja vahvimpaan juhlaolueen. Kirjallisissa lähteissä sahti rinnastettiin aina 1900-luvun puoliväliin asti kaljaan tai kotonatehtyyn olueen, erotuksena panimoissa tehtyisiin oluisiin. Vasta 1900-luvulla sahdista on tullut tiettyä oluttyyliä tarkoittava sana.
Lopuksi – kippis
Lasien kilistelyn yhteydessä käytetyn “kippis” -tervehdyksen alkuperä ei ole täysin selvä. Sen on arveltu olevan jonkinlainen slangijohdos saksan kippen-verbistä, jonka yksi merkitys on ’juopotella tai kallistaa lasia’. Toisaalta kippis on voinut olla myös omistusliitteellinen muoto tuoppia tai kippoa tarkoittavasta kippi-sanasta. Murteissa sanasta on käytetty myös muotos kipsis, kippistä tai kipsistä, joita voi jokainen kokeilla vaikka seuraavaksi maljaa nostaessaan!
Lähteet: Kielipankki-sanakirja, Kirsi Haapala ja Klaus Ruppel / Kotus, Kotuksen tietokanta
Katso lisää:
