Arde arvioi: Uusia oluita 2025
Lahjomaton olutarvioijamme, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen katsasti loppuvuoden ja alkuvuoden ulkomaalaiset oluet.
Belgia, Beersel: 3 Fonteinen Nocturne 2024
7,8 % ***½
Maineikkaalla lambic-tuottajalla on repertuaarissaan muitakin oluttyylejä, Nocturne on vahva Flanderin oud bruin. Sekoituksessa on mukana 2,5-vuotiasta ja 6,5-vuotiasta olutta. Hyvin tummanpunainen väri, marjainen happamuus hallitsee tuoksua. Kuivassa maussa on voimakkaasti puolukan kaltaista marjaisuutta ja varsin vimmatusti happamuutta. Ei aivan happamimpien lambicien tapaan, ehkä happamuusruuvia voisi vielä kiristääkin. Enemmän olutta juodessa happamuus tuntuu kyllä riittävältä. Kuivassa rungossa on monimuotoisuutta, hedelmäisiä vivahteitakin, mutta marjaisuus jää silti päällimmäiseksi.
Englanti, Lontoo: The Kernel Redemption Victorian Mild, cask ale
5,7 % ***½
Lontoon massiivisen modernin craft-skenen tähdet The Kernel ja Redemption ovat yhdessä valmistaneet poikkeuksellisen vahvan mild alen. Yleensähän mildin vahvuus on alle 4%, mutta tyylisuunnan seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Ilmeisesti viktoriaanisella kaudella tällaiset olivat yleisempiä. Resepti on alunperin tottenhamilaisen Redemptionin, mutta tämä versio on tosiaan tehty Bermondseyssa. Jenkkihumalia mukana, joten tällä kertaa kyseessä ei ole yksi Kernelin usein harrastamista historiallisten oluiden inkarnaatioista. Tummahkoa punaruskeaa väriä, paahteinen tuoksu. Pehmeää makua, lievää mausteisuutta. Erittäin täyteläistä, hedelmäisyyttäkin vahvasti. Kuohkeaa ja maistuvaa, hyvä juotavuus. Katkeruutta ei odotetusti irtoa. Oikein hyvin toimii.
Englanti, Leeds: Northern Monk Lord Heathen
8,4 % ***½
Yorkshiren munkkipanimo Northern Monk ei vaikuta kovin hengelliseltä toimijalta ja nyt on saatu tarjolle tutusta Heathen (pakana) IPAsta vahvempi aatelisversio. Humalina tutut Citra, Mosaic ja Columbus, katkeropitoisuus 42 EBU-yksikköä. Nykytyyliin varsin paljon sameutta keltaisessa oluessa. Aromit ovat vahvasti pieniä sitrushedelmiä muistuttavia, klementiiniä, satsumaa, mandariinia. Pehmeään makuun leijailee mukaan myös trooppisten hedelmien vivahteita. Täyteläinen mehuisuus ei estä hyvää juotavuutta. Kohtuullisen kuivassa kokonaisuudessa on raikkauttakin mukavasti. Mitään persoonallisempaa otetta ei kuitenkaan ole havaittavissa.
Espanja, Zaragoza: Cierzo Salama The Beast
7,6 % ***
Salama Brewing on edennyt yhteistyömatkoillaan Aragonian pääkaupunkiin Zaragozaan asti. Lopputulos Peto on vahva sumu-IPA, humalina Nectaron, Citra ja Talus, 50 IBU. Tummankeltainen läpitunkemattoman samea seos tuoksuu yrttisvivahteiselle hedelmäisyydelle. Maussa maltaisuus tulee vahvasti hedelmäisyyden rinnalle, kokonaisuus on kuiva ja tasapainoinen. NEIPAinen mehuisuus jää kuitenkin varsin hailakaksi eikä katkeruuttakaan jälkimakuun keräänny. Tunkkaisuus vältetään kuitenkin onnistuneesti. Persoonallisempi kädenjälki tästäkin uupuu.
Espanja, Barcelona: Little Rain Bad Moon Rising
6,5 % ***
Katalonian pääkaupunki Barcelona on muun Espanjan tavoin kärsinyt kuivuudesta. Ehkäpä siksi paikallinen panimo on nimetty toiveikkaasti edes pientä sadetta odotellessa. Oluiden nimet puolestaan on otettu rock-musiikin historiasta, tällä kertaa kunnian on saanut kalifornialaisen Creeedence Clearwater Revivalin klassikko Bad Moon Rising. Sumuisessa oluessa on aromeja haettu Mosaic- ja Ekuanot-humalista, jotka tuottavat appelsiinin ja tangeriinin kaltaisia tuoksuja. Kuiva hedelmäinen maku jää hieman huojumaan ohuen rungon varassa. Kuivuus on kuitenkin miellyttävää ja jälkimakuun kerääntyy lievästi katkeruuttakin. Puhdasta juomaa, mutta hieman täyteläisempää komppausta se kaipaisi.
Hollanti, Breda: Frontaal Revenant In Your Face
8,0 % **½
Savolainen kiertolainen Revenant on reissuillaan ehtinyt Hollannin etelälaidalle Mark-joen rannalle Frontaaliin. Yhteistyönä syntyneessä tuplasumussa on käytetty humalina Centennialia, Citraa ja Talusta. Läpinäkyvyys puuttuu tästä hankkeesta asiaankuuluvasti ja vaahtoakin syntyy mukavasti. Trooppisten hedelmien aromi ei kuitenkaan ole erityisen intensiivistä. Makukaan ei aukea kovin kuohkeaksi tai mehuiseksi. Runko tuntuu omalaatuisen ohuelta näin vahvassa tuotteessa. Kuivaa olut on, mutta ei katkeraa. Selvästikään tämä ei kohoa samalle tasolle kuin Revenantin lähempänä tehdyt kollaboraatiot.
Hollanti, Alkmaar: Moersleutel Quad
11,0 % ***
Alkmaarilaisesta Quadista tulee helposti mieleen uusiseelantilainen kestävyysjuoksija Dick Quax, joka jäi 1976 Montrealin olympialaisten 5000 metrillä kakkoseksi Lasse Virenin jälkeen. Quax nimittäin syntyi Alkmaarissa. Nyt siis kyseessä kuitenkin quadrupel, tuo trappistioluttyyleistä vahvin. Oluessa on perusraaka-aineiden ohella ruista, vehnää ja saksalaista Tango-humalaa. Heikosti vaahtoa tummanruskeassa juomassa, tuoksussa levittyy luumuista kuivattua hedelmäisyyttä, makeaa mausteisuutta myös. Täyteläistä makua hallitsee makea hedelmäisyys, johon lomittuu kevyesti yrttimäisyyttä. Tyylin klassikkojen monimuotoisuudesta jäädään kauas, mutta miellyttävää makeaa olutta kuitenkin.
Kanada, Montreal (QC): Dieu du Ciel! The Alchemist Moralité SESONGIN PARAS!
6,9 % ****
Montrealin olympialaistunnelmista on helppo siirtyä ranskankielisen metropolin oluisiin. Jo vuodesta 1998 kaupungissa toiminut Taivaan Jumala -panimo on saanut tähän IPAansa kumppaniksi Vermontin The Alchemistin olutlegendan, kaikkien sumukaljojen isän John Kimmichin. Nyt tosin tuloksena hieman läpinäkyvää olutta, jossa katkeruutta on moraalittomasti peräti 100 IBU, humalina Simcoe, Citra ja Centennial. Pehmeässä oluessa lomittuvat harmonisesti sitrustyyppinen hedelmäisyys, havunneulasista tippuva pihkaisuus, maltainen selkäranka ja suhteellisen raskas katkera peräkärry. Täysipainoinen ja tasapainoinen nautinnollinen olut.
Kanada, Sainte-Flavie (QC): Le Ketch Dock 91 – Motueka Riwaka & Southern Cross
6,5 % ****
Le Ketchin panimo on pikkukylässä Québecin itälaidalla Saint Lawrence (tai oikeastaan Laurent) -joen etelärannalla, melko lähellä Atlanttia. Kylän pormestari (mayor) Jean-François Fortin luotsaa panimoa. Dock-sarja koostuu IPA-tyylisistä oluista, joissa on mukana paikallista hunajaa. Uuden-Seelannin humalat on lisätty jo nimeen, vain 25 IBU. Täyteläisen keltainen samea ulkonäkö. Erittäin päällekäyvä trooppishedelmäinen tuoksu, ehkä hunajakin vaikuttaa aromeihin. Makukin on hyvin mehuinen, mutta ei aivan niin intensiivinen otteessaan kuin tuoksu. Persikkaa ja luumuisuutta, silti yllättävän kuivasti. Täyteläisyyttä on vahvasti alkoholimäärään suhteutettuna. Ei juuri katkeruutta, mutta äärimmäisen miellyttävä mehuinen olut.
Kanada, Montreal (QC): Messorem Temporalis #0024
10,2 % ***½
Montrealin uudempi toimija on Messorem Bracitorium, jonka Google kääntää latinasta Viikatemiespanimoksi. Sopivaa teematäydennystä siis Dieu du Cieliin, viikatemiestähän voi pitää taivaan rekrytoijana. Päähenkilöillä näyttää olevan metallimusiikkitaustaa. Temporalis on panimon testieräsarja, jonka 24. edustaja on päätynyt Atlantin tälle puolen. Tripla-IPAssa on kaunis vaalea läpitunkematon sameus, humalia USA:sta (Citra), Uudesta-Seelannista (Nelson Sauvin) ja Australiasta (Vic Secret). Ei kovin kiihkeitä aromeja. Maussa trooppisessa mehuisuudessa on mausteisia vivahteita, varsin persoonallisestikin. Erittäin kuivaa näin vahvaksi IPAksi. Katkeruuteen ei ole saatu juurikaan panostusta, mutta oikein näppärää näinkin.
Kanada, Ayr (ON): Willibald Farm Freefall
10,2 % ***½
Kanadan englanninkieliseltä puolelta, Toronton ja Londonin puolivälin maatilapanimolta, samanvahvuinen tripla-IPA kuin Messoremilta. Tässä on satsattu puhtaasti uusiseelantilaisiin aromihumaliin eli Riwaka, Motueka ja Kohia Nelson -sekoitus. Sameaa ja vaaleaa on tämäkin, mutta nyt trooppishedelmäistä tuoksua on tinkimättömästi. Aprikoosin ja ananaksen kaltaiset vivahteet hallitsevat makua, johon sekoittuu kuivempaakin kirpeyttä. Raikkaus ei ole aivan maksimaalista tasoa, mutta hyvin mehuisuus silti toteutuu. Alkoholin pistävyys on onnistuneesti vältetty tässäkin.
Liettua, Kaunas: Volfas Engelman Baltic Porter
6,0 % *½
Vuodesta 1853 toimineen Olvin omistaman liettualaispanimon nimi viittaa perustajaansa Rafailis Volfasiin ja siihen 1927 fuusioituun Ferdinand Engelmanin omistamaan panimoon. Venäläismiehityksen aikana panimolla oli mm. Ragutis-nimi. Porter on kuulunut panimon valikoimaan alusta asti ja tämä Itämeren versio on oikeaoppisesti pohjahiivalla käytetty. Mustassa oluessa on suklainen makea tuoksu. Sama suklaisuus jatkuu maussakin, kuivatun luumun tapainen hedelmäisyys hieman monipuolistaa kokemusta. Varsinaista kuivumista ei maussa tapahdu ja siirappinen karamellisuus saa lopulta oluen valtaansa. Baltic porteriksi tämä vaikuttaa aivan liian makealta.
Ranska, Rosheim: Les Intenables Monster Squish
6,7 % ***
Strasbourgin pohjoispuolella Mundolsheimissa 2019 aloittanut panimo ei uskone kestävään kehitykseen, koska nimi tarkoittaa “kestämättömiä”. Nykyinen Rosheimin sijainti on Strasbourgista lounaaseen. Klassista länsirannikon IPA-tyyliä tavoitteleva olut, 75 IBUa katkeruutta, humalina perinteiset Amarillo ja Centennial sekä harvinaisempi isokäpyinen Vista. Ruskeassa oluessa on lievää sameutta. Sitrushedelmät ja maltaat tuntuvat aromeissa. Maussa hedelmäisyyttä on vähemmän, kuiva maltaisuus ja pihkaisuus hallitsevat. Katkeruuttakin löytyy jälkimaussa, mutta ei aivan IBU-lukeman odotusten mukaisesti. Puhdasta ja raikasta, miellyttävää.
Saksa, Breitengüßbach: Blech. Brut Brewski Weird Whimsy
9,5 % **
Frankenilainen kiertolainen Blech. Brut tekee nykyään oluensa Bambergin pohjoispuolella Brauhaus Binkertissa. Tässä tripla-IPAssa kumppanina on Helsingborgin Brewski, jonka helsinkiläinen jakelubaari Barski lopetti äskettäin toimintansa. Citra ja Nelson Sauvin päärooleissa, samea ulkonäkö on hieman liian tumma verrattuna tyylin normitasoon. Hedelmäinen tuoksu muuttuu maussa selvästi makeaksi, jopa karamelliseksi. Karamellisuus vain yltyy loppua kohti ja raikkaampi hedelmäisyys jää sen jalkoihin. Katkeruudesta ei ole kunnollista havaintoa. Tripla-IPAt ovat parhaimmillaan hyvinkin kuivia, mutta tämä ei sille tasolle pääse.
Saksa, Berliini: Bräugier Bassd Scho
7,0 % **½
Alunperin New Orleansista kotoisin oleva Brian Trauth pyörittää Berliinin Prenzlauer Bergissä modernia craft-panimoa, joka on vasta nyt tehnyt ensimmäisen bockinsa. Oluen nimi on frankenilainen murreväännös yleisestä “passt schon” -toteamuksesta, joka tarkoittaa geneeristä myönteistä kommenttia. Punaruskeaa olutta on lageroitu kahdeksan viikkoa. Aromit ovat varsin makeita, karamellisiakin. Maku on kuivempi, mutta yllättävän hedelmäisenä se pysyy. Marjaisuuttakin on, juotavuus hyvä, takaosa on kuivempi, mutta ei oikeastaan katkera.
Saksa, Hallstadt: Eichhorn Bockbier
7,2 % ***
Eichhorn (Dörfleins) on perinteinen pohjoisbaijerilainen panimo Bambergin lähikylässä. Samanniminen panimo on aiemmin toiminut myös hieman kauempana Bambergista Forchheimissa. Kirkasta ja vaaleanruskeaa juomaa. Täyteläinen maltaisuus hallitsee puhtaasti kokonaisuutta. Kevyesti makeutta ja jälkimaussa tulee mukaan nokare katkeruuttakin. Ei metallisuutta tai muuta epämiellyttävämpää. Simppeliä, mutta vakuuttavaa jälkeä, tässä ei ole mitään krumeluureja, mutta sellaista ei tarvitakaan. Juotavuus erinomainen ja makua silti vähintään tarpeeksi.
Saksa, Regen: Falter Weihnachts Doppelbock
7,3 % ***½
Alkon viimeaikaiselta suosikkipanimolta Baijerista tummaa jouluolutta. Baijerissa ei tietenkään käytetä sesonkioluissakaan mitään lisämausteita, joten olut on tumma vahvahko bock. Falterin juhlajuoma on hyvin tummanruskeaa, jonka aromit sisältävät makeaa maltaisuutta pääosin. Onpa tuoksussa mukana kuitenkin häivähdys mausteisuuttakin. Se on taiottu maltaasta tai humalasta, koska tuskinpa lagerhiiva sellaisia aromeja tuottaa. Pehmeän täyteläinen maku, joka lähestyy lakritsimaisia ja suklaisia vivahteita. Varsin makeaa siis, mutta ei epämiellyttävällä tavalla. Jälkimaku on odotetun hillitty, lähes olematon. Oikein miellyttävä kokonaisuus, ehkä paras Alkon maahantuomista Faltereista.
Saksa, Berliini: Hops & Barley Mosaic IPA
6,2 % **½
Englanninkielistä nimeä kantava craft-panimo Hops & Barley on toiminut Berliinin itäisessä Friedrichshainissa jo vuodesta 2008 asti. Amerikkalaisella Mosaic-humalalla sinkkuna maustettu kevyehkö india pale ale on päätynyt Suomeenkin asti. Olut ei ehkä maistettaessa ollut enää aivan vetreimmässä kunnossaan. Länsirannikon perinteisen koulukunnan mukaisesti kirkasta ja vaaleanruskeaa juomaa. Mosaic-humalan herukkaiset ja hedelmäiset aromit ovat hiipuneet varsin viitteellisiksi. Varsin kuiva maku on hieman yrttinen, mutta pihkainen maltaisuus hallitsee kokonaisuutta. Katkeruutta ei jälkimaussa erityisen huomattavasti ole. Tuoreempana oletettavasti oluessa olisi ollut enemmän raikkautta.
Saksa, Bischberg: Sonne Sonnen Bock
6,8 % ***½
Bambergin ihmekaupungissa on säilynyt hyvin panimoita, mutta vielä ihmeellisemmäksi seudun tekee se, että myös kaupungin lähikylät kuhisevat perinteisiä tuotantolaitoksia. Hausbrauerei zur Sonne sijaitsee Schlenkerlasta luoteeseen viisi kilometriä Bischbergissä, lähellä Regnitz-joen ja Mainin yhtymäkohtaa. Schuhmannin suku on pannut olutta siellä vuodesta 1856 asti. Sonnen Bock on kirkasta ja kultaista. Oluessa on öljyinen viskositeetti, hieman makea maku on melko täyteläinen. Maku päättyy kevyeen, mutta silti hieman näykkäisevään katkeruuteen. Suoraviivaista ja yksinkertaistakin olutta, jonka viimeistelyyn on taatusti paneuduttu huolella.
Tanska, Gørløse: Dry & Bitter Undulate v13
13,0 % ***
Australialainen Jay Pollard on luotsannut jo pitempään Dry & Bitter -panimoa ja Kööpenhaminan Fermentoren-laatubaaria. Undulate on imperial stout -sarja, jonka versionumero ei sarjan alussa ollut sama kuin alkoholipitoisuus. Tässä 13. osassa niin kuitenkin on. Mausteena kaakaota ja vaniljaa, joten pelkäsin saavani muodikasta leivonnaisstoutia. Pyrin yleensä välttämään niitä ja onneksi tämä ei sellaiseksi sitten osoittautunutkaan. Ei ainakaan tyylin ällömakeimman äärilaidan edustajaksi. Täyteläistä juomaa tietysti, mausteisia vivahteita on eri suuntiin, muuallekin kuin lisäaineiden suuntaan. Paahdetta ja tummaa suklaata löytyy. Juotavuus pysyy suhteellisen hyvänä, tosin jälkimakuun ei enää riitä katkeruutta. Ei suosikkityyliäni siis, mutta hyvin tehty miellyttävä kokonaisuus.
Tšekki, Kladno: Václav Single Hop Lab Ležák #3 Styrian Kolibri
4,8 % ***
Václav on hieman mystinen tšekkiläinen sopimusvalmistaja, jonka sinkkuhumaloitu vaalea lager on tiettävästi pantu Kladnossa. Prahan luoteispuolinen Kladno on varmaan tunnetuin jääkiekkoilija Jaromír Jágrista, mutta itselleni tuttu kladnolainen on myös Koloman Gögh, jalkapallon Euroopanmestari vuodelta 1976. Hieman harvinaisempi slovenialainen humala Styrian Kolibri siis sooloroolissa, IBU-lukema on 33. Kullankeltaisessa oluessa on lievää utuisuutta. Ruohoinen ja maltainen raikas aromaattinen maku, jossa on hieman yllättävä lievä sivumaku. Se ei ole diasetyyliä, enemmän villihiivaista funkysuutta muistuttava. Saattaa tulla humalasta, jonka ominaisuudet eivät siis tuttuja. Hyvin kuiva runko, joka jatkuu reippaana katkeruutena. Pieni omalaatuisuus siis häiritsi muuten mallikasta olutta.
Ukraina, Fastiv: Obolon Velvet
5,5 % **
Ukrainan jättipanimo Obolon on Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen joutunut panostamaan vientiin ja oluita onkin ollut hyvin Suomessa tarjolla. Tällä tummalla lagerilla on sama Velvet-nimi kuin Sinebrychoffin muinaisella verrokilla. Olut ei ole tehty Kiovan pääpanimolla vaan hieman pääkaupungista länteen Fastivissa. Punertavanruskea ulkonäkö, ohuehko vaahto. Tuoksussa on makeaa maltaisuutta. Maussa kuivan maltaisuuden rinnalle tulee lievää paahteisuutta. Onneksi olut ei ole erityisen makea. Kokonaisuus jää kuitenkin varsin laimeaksi, jopa mauttomaksi. Puhdasta sentään ja juotavuus kunnossa.
USA, Dallas (TX): Celestial Cycle Of Stars
8,5 % **
Texasin merkitys on viime vuosina kasvanut USA:n sisällä ja kansainvälisestikin. Suomikin on avaamassa kolmannen USA:n pääkonsulaatin New Yorkin ja Los Angelesin jälkeen Texasin suurimpaan kaupunkiin Houstoniin. Texasin toisella suurkaupungilla Dallasilla on puolestaan vahvat suomalaisyhteydet ennestään, kun Nokia on toiminut kauan kaupungissa. Texasin oluita on alkanut näkyä Suomessakin ja tämä Celestial Beerworksin tupla-IPA tulee juuri Dallasista. Humalina Idaho 7, Citra ja Simcoe. Valmistaja kertoo tyyliksi NEIPAn, mutta lähes kirkasta olut on. Karamellinen tuoksu jatkuu maussakin, maltaisuutta ja pihkaisuutta löytyy myös. Hedelmäisyys on yllättävän vaisua ja katkeruus uupuu. Ei täysin epämiellyttävää, mutta kovin laimea esitys oli.
USA, Exeter (RI): Tilted Barn The Chosen One
8,0 % ***
Pinta-alaltaan pienimmässä USA:n osavaltiossa Rhode Islandissa on kuitenkin toista miljoonaa asukasta. Tämä tuplasumu tulee minivaltion lounaispuolelta vuonna 2014 perustetusta maatilapanimosta. Katkeruutta jopa 80 IBU, käytettyjä humalia ei ole julkaistu. Samea olut on melko ruskeaa, ei kovin kauniin näköistä. Appelsiinin ja muiden sitrushedelmien kaltaisia aromeja on oluessa vimmatusti, ne tekevät mausta melkoisen makea. Mehuisuus on todellakin intensiivistä, mutta olut jää vähän puolinaiseksi. Maltaisuus ja odotuksia nostaneesta IBU-lukemasta huolimatta katkeruus jäävät vaillinaisiksi. Ei siis tasapainoa ja monimuotoisuutta, mutta sinänsä raikasta ja maukastakin olutta.
USA, Bedford (TX): Turning Point Beer $Texas
8,2 % **
Katsauksen toinen Texas-olut tulee sekin Dallasin seudulta, vuodesta 2018 toiminut Turning Point Beer sijaitsee Dallasin ja Fort Worthin metroplexin keskellä Bedfordissa. Tämäkin tupla-IPA, 58 IBU, humalina El Dorado, Hallertau Blanc ja HBC 431. Nyt on sameutta, mutta ei aivan läpitunkemattomasti. Tuoksun aromit voisivat olla voimakkaampiakin. Maku on sitruksinen, lähinnä appelsiininen, mutta myös hieman mausteisuutta. Katkeruutta löytyy jonkin verran, mutta paljon enemmän olisi lupa odottaa. Raikkaus ja puhtaus jättävät hieman toivomisen varaa. Harmittavasti tämäkin Texas-näyte jäi varsin vaatimattomaksi.
USA, Niles (IL): Une Année DryHop The Devil’s Reign
9,2 % **
Une Année sijaitsee samassa osoitteessa Illinois’n Nilesissa Chicagon lähellä kuin Hubbard’s Cave Brewery. Kyseessä on hieman samantapainen operaatio kuin Etelä-Kalifornian Port Brewing & Lost Abbey, tai Keravan Etko/Factory. Une Année on alkuperäinen brändi, joka keskittyy belgityyleihin. Hubbard’s Cave tarjoaa amerikkalaisempaa tyylisuuntaa. Tässä vahvassa tripel-hiivalla pannussa belgioluessa on ollut kollaboraattorina paikallinen DryHop Brewers. Hiivasta huolimatta tyylisuunnaksi on merkitty imperial Belgian IPA, humalina Citra ja Simcoe. Kirkas kultainen olut jää yllättävän ohueksi. Hedelmäisyyttä on IPA-tyyliin, mutta belgiesterien vivahteet puuttuvat lähes tyystin. Jälkimakukin on tyhjä. Tässä hybridioluessa kokonaisuus jää pienemmäksi kuin osiensa summa.
Teksti ja kuvat: Ari Juntunen
Ilmestynyt 1/25 Juomaposti-lehdessä.
