Arde arvioi: Loppuvuoden oluet 2024

Lahjomaton olutarvioijamme, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen katsasti loppuvuoden ulkomaalaiset oluet.

Belgia:Oudenaarde: Cnudde Bizon

6,5 % ***½

One Pint Pubin aiempi omistaja Markku Korhonen hankki baariinsa 00-luvulla hieman mystisen ja iäkkään Cnudde-panimon oluita. Panimo jatkaa sinnikkäästi toimintaansa Itä-Flanderissa ja Bizon-olutta on edelleen Suomessa tarjolla, ainakin One Pintissa. Belgialaiseen tapaan oluen tyylilajia on vaikea tarkasti määrittää. Kyseessä on Cnudde Bruinin ja kriekin sekoitus. Punaisessa oluessa on lievästi hapan tuoksu. Happamuus korostuu enemmän maussa. Marjaisuutta on myös reippaasti, kirsikkaa ei ole säästelty. Intensiivinen ja ryhdikäs maku pysyy miellyttävän kuivana loppuun asti. Ei kompromisseja.

Englanti, Lewes: Beak Bobber

6,5 % ***½

Beak oli alunperin juomakirjoittaja Daniel Tapperin kiertolaisprojekti, joka on sittemmin fyysistynyt Brightonin lähelle East Sussexiin Ouse-joen rannalle. Beak Brewery on nyt eturivin moderneja brittipanimoja, painotus tutusti IPA-tyyleissä, pilsissä ja vahvoissa stouteissa. Bobber on samea IPA, humalina monien suosima kolmikko Citra, Mosaic ja Galaxy. Sitrusaromit ovat hallitsevimpia, ananaksen ja muiden trooppisempien hedelmien vivahteet antavat tukea. Vahvuuteen nähden varsin täyteläistäkin. Raikasta, pehmeää ja puhdasta, ei tosin katkeruutta. Muistuttaa tietysti kovin paljon muidenkin panimoiden tuotteita, mutta tällainen on nykyinen craft-puolen mainstream-yksilö hyvin tehtynä.

Englanti, West Acre: Duration Baron First Light

6,0 % **½

Duration on myös uuden aallon craft-panimoja Englannissa, sijainti maatilalla East Angliassa lähellä King’s Lynniä. Samanhenkinen Baron Brewing Cambridgen läheltä on ollut yhteistyökumppanina tässä sessio-IPAssa. Humalina ovat Citran ja Mosaicin lisäksi uusiseelantilaiset Nelson Sauvin ja Waimea. Ei aivan läpitunkemattoman sameaa. Pehmeää hedelmäisyyttä on odotetusti, mutta kokonaisuus jää ohuenpuoleiseksi. Tässäkään ei juuri jälkimakua eikä erityisempää persoonallisuutta. Sinänsä puhdas, mutta vaisuksi jää vaikutelma.

Englanti, Lontoo: Hackney Church Superfly

6,0 % ***

Jos Beak ja Duration sijaitsevat pienemmillä paikkakunnilla, niin Hackney Church Brew Co. on urbaanin Itä-Lontoon ytimessä. Panimo ei ole Omnipollon tapaan kirkossa, mutta aivan Hackneyn kirkon kupeessa. Moderni meno jatkuu tässäkin sessio-IPAssa, joka edustaa kirkkaampaa west coast -tyyliä. Hieman keskimääräistä tummempi väri, ei aivan kirkasta. Tuoksussa on pihkaa ja sitrusta oikeaoppisesti. Pehmeän maltainen runko pysyy kuivana ja nyt löytyy lievää katkeruuttakin jälkimaussa. Miellyttävää ja raikasta, vaikka voisi olla tietysti täyteläisempääkin.

Englanti, Manchester: Track Fidens Maiden

8,2 % ***

Tämän sesongin katsaukseen osui useampi brittiläinen moderni craft-panimo. Sam Dyson hakeutui ensin Camden Town Breweryyn saatuaan inspiraatiota USA:n pienpanimoissa kierrettyään ja perusti sitten 2014 Track Brewingin kotiseudulleen Manchesteriin. Tässä vahvassa IPAssa on kollaboraattorina New Yorkin osavaltiopääkaupunki Albanyssa vaikuttava hyvämaineinen Fidens. Humalasekoituksena on Citra, Nectaron, Nelson Sauvin, Riwaka ja Peacharine.  Sumuisessa juomassa on kuivaa trooppista hedelmäisyyttä voimallisesti. Täyteläisyydestä huolimatta juotavuus pysyy erinomaisena. Hieman suoraviivainen pläjäys tämä on, monimuotoisempia vivahteita voisi odottaa.

Englanti, Bakewell: Thornbridge Jaipur Noir, cask ale

5,9 % ****

Perinteisempää brittiolutta hieman vanhemmalta toimijalta. Perinteistä on siis ainakin cask-käsittely. Tyylisuunta on kuitenkin moderni black IPA, tai india black ale tai cascadian dark ale. Nimi viittaa tietysti panimon klassikko-IPAan Jaipuriin, johon on liitetty ranskalaisella termillä film noirin romantiikkaa. Aivan musta olut ei ole, mutta vaahtokerros tulee mukaan lähes Guinnessin tapaan. Tuoksussa on lievää hedelmäistä happamuutta. Erinomainen kuohkeus ja pehmeys. Maussa korostuvat lakritsi ja tumma suklaa, vähemmän hedelmäisyyttä. IPA-termillä on katetta, koska oluessa on yllättävänkin voimallinen miellyttävä katkeruus. Lievää makeutta löytyy, mutta huippusuoritushan tämä on.

Espanja, Girona: Soma Sailing Stones

8,0 % ***

Katalonian provinssikeskuksessa Gironassa vuodesta 2016 toiminut Soma Beer on Espanjan vakuuttavimpia IPA-tyyleihin keskittyviä craft-panimoja. Panimon nimihän viittaa joko Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -romaanin onnellisuuspäihteeseen tai sitten intialaisiin tai kreikkalaisiin taruihin.  Oikein kauniilta näyttävä vahva sumea IPA tuoksuu odotetusti trooppisilta hedelmiltä. Maku on hieman vähemmän intensiivinen, melkoisen kuivaa, jonkin verran mausteisuutta seassa. Ei aivan samaa pehmeyttä kuin Soman parhaissa tuotteissa, hivenen karkeaksi kokonaisuus jää.

Espanja, Langreo: Caleya Soul Sacrifice

8,0 %  ***½

Caleya oli 2010-luvulla ensimmäinen pienpanimo Pohjois-Espanjan Asturiasin siiderialueella. Soul Sacrifice on usvaista tupla-IPAa, humalalajikkeina El Dorado, Loral ja Simcoe. Juoma näyttää erehdyttävästi raikkaalta appelsiinimehulta. Tuoksu on varsin omaperäinen, tupakkaa, jopa kannabista. Maku on sitten tyylinmukaisemmin makeahkoa trooppishedelmäisyyttä, kypsää luumua, persikkaa ja aprikoosia. Peräkärryä ei ole kytketty, vaikka jälkimaku on selvästi alkuvaikutelmaa kuivempi. Tuoretta ja puhdasta olutta, erinomainen juotavuus.

Hollanti, Haarlem: Uiltje Barefoot Bowling

7,5 % ***

Hollannin pienpanimoista Uiltjen oluita on ollut varsin säännöllisesti Suomessa tarjolla. IPA-tyylisiin oluisiin tämäkin panimo keskittyy. Tässä sameassa yksilössä ovat humalina Nelson Sauvin, Simcoe ja kokeellisempi HBC 1019. Tutusti ananaksen ja sitrushedelmien aromeja tuoksussa. Kypsemmät hedelmäiset vivahteet hallitsevat tuoretta ja tasapainoista makua. Lievä mausteisuus hieman persoonallisempi piirre. Jälkimaku jää hyvin lyhyeksi. Kokonaisuutena jää varsin anonyymiksi tapaukseksi suositussa tyylissä, vaikka periaatteessa kaikki onkin kunnossa.

Irlanti, Galway: Galway Bay Pühaste Tharapita

11,3 %  ***½

Tarton pirteä Pühaste on käynyt Irlannin länsirannikolla ohjeistamassa balttiporterin valmistamista. Pohjahiivalla on päästy varsin vahvaan alkoholipitoisuuteen. Neste on lähes mustaa. Aromeissa leijuu yrttisiä mausteita. Maku  lähtee hedelmäisesti luumumaisilla vivahteilla, joihin sekoittuu rusinaisuutta, kuminaa ja saaristolaisleipäisyyttä. Tumma suklaa ja huoltoasemakahvi kietoutuvat mukaan. Monimuotoisuutta todellakin on merkittävästi, vaikka paahteisuus kirjosta puuttuukin. Olut pysyy kuivana ja jälkimaussa on jopa katkeruuttakin. Varsin miellyttävää näin vahvaksi porteriksi.

Irlanti, Sligo: Lough Gill Spear 2023

13,0 % **½

Toinen Irlannin länsirannikon olut, Galwaysta pohjoiseen. Nyt vielä vahvempaa tavaraa, viskitynnyrikypsynyttä imperial stoutia. Viski on peräisin itärannikon Droghedasta Boann-tislaamosta. Ruskeaa vaahtoa mustassa oluessa, tuoksussa yrttisyyttä ja maltaisuutta. Täyteläisessä maussa kyllä tuntuu alkoholinkin pistävyys, kokonaisuus ei erityisen pehmeä. Varsin kuivaa kuitenkin, sherrymäisellä tavalla. Juoman lämmetessä alkoholin polte vähenee, tai sitten siihen tottuu. Jälkimaku jää tyhjäksi. Tuntuisi vaativan lisää ikääntymistä pyöristyäkseen.

Kanada, Milton (ON): Third Moon Messorem Grip The Nerves

8,0 % ****

Toronton lähiön Third Moon on lyöttäytynyt yhteen yli kielimuurin Montrealin Messoremin kanssa ja tuloksena on sameaa vahvaa IPAa. Tuttuja humalia käytössä, USA:n Citra, Australian Galaxy ja Uuden-Seelannin Motueka. Kaunis vaaleankeltainen ulkonäkö, kirpeyttä tuoksussa. Trooppiset hedelmät korostuvat maussa raikkaasti, kirpeyttä löytyy edelleen. Kunnon nektarinen mehuisuus saavutetaan samalla kun kokonaisuus pysyy kuivana. Mukana on jopa havaittavaa katkeruuttakin. Mukavan monipuolinen ja tasapainoinen suoritus kovasti kilpaillussa tyylissä.

Kanada, Glen Robertson (ON): Wood Brothers Harvest Moon

7,8 % ***

Wood Brothers on napannut oluensa nimen Winnipegin suuren pojan Neil Youngin albumista, mutta panimon sijainti on Ontarion itäkulmassa Ottawan ja Montrealin välillä. Lähes tupla-IPAn vahvuus,  Citra, Chinook ja Idaho 7 mausteina. Samea tummankeltainen väri, tuoksussa makeahkoa karamellisuutta. Odööri hieman laski odotuksia, mutta maku on selvästi parempi. Varsin raikkaasti melonin, mangon ja limen kaltaista hedelmäisyyttä. Erityisen kuivaksi maku ei loppua kohti kehity, mutta kelvollista juomaa tämäkin on.

Kanada, Gatineau (QC): Bas-Canada Mirage

8,0 % ***½

Brasserie du Bas-Canada sijaitsee Kanadan pääkaupungin Ottawan taajama-alueella, mutta joen takana ranskankielisen provinssin Québecin Gatineaussa. Vahvaa sumu-IPAa, Citra, Mosaic ja Sabro humalina. Vaaleassa sameassa oluessa tutut trooppishedelmäiset aromit. Maussa tuntuu välittömästi Sabron välittämä hammastahnainen piparminttuisuus. Liikaa se ei kuitenkaan häiritse, kunnon hedelmäisyyttä on riittävästi tarjolla. Kuivassa rungossa on taustalla maltaan tukea ja jälkimaussa hieman katkeruuttakin. Monipuolisuutta ja tasapainoa on miellyttävästi.

Ruotsi, Malmö: Malmö Tuju Ei Saa Peittää

6,8 % ***

Lappeenrannan kovanaamapanimo Tuju on käynyt keittomatkalla Juutinrauman rannalla Malmö Brewingin vieraana. Yhteishedelmän nimi viittaa ruotsalaisia huvittavaan suomalaistekstiin, joka esiintyy lämpöpattereissa. American IPA, tutut humalat Columbus ja Citra. Ei ole länsirannikon tyylille ominaisesti kirkas, mutta ei kunnolla sameakaan. Hyvin sitruksinen, herukkainen ja dänkkinen tuoksu, maku seuraa samanlaisena sekoituksena. Kokonaisuutena mukavan kuiva, kohtuullinen katkeruuskin. Ei ehkä kuitenkaan pääse Tujun soolo-oluiden tasolle.

Saksa, Maxlrain: Maxlrainer Kellerbier

5,3 % **½

Münchenin lounaispuolella on Maxlrainin pikkukylässä toiminut linnapanimo 1600-luvulta asti, tosin tuotanto siirtyi linnan ulkopuolelle jo 1900. Kellerbier ei ole Frankenin klassikoiden tapaan vaalea vaan punaruskea, panimon oman kuvauksen mukaan meripihkan värinen. Lievää sameutta on, ehkä kellerin odottaisi olevan sameampikin. Makea pähkinäinen tuoksu. Maku on odotetusti täyteläisen maltainen, mutta kyllä pähkinäisyyttä on maussakin. Ei mitenkään epämiellyttävä, mutta muistuttaa enemmän altbieriä kuin ungespundetia. Hyvin puhdas, mutta jälkimaku varsin hintelä.

Saksa, Regen: Falter Festbier

5,9 %- ***

Oktoberfestin aikoihin Suomeen rantautuu muitakin juhlajuomia kuin Münchenin perinnepanimoiden “viralliset” juomat. Falter on Baijerin itälaidalla lähellä Tšekin rajaa. Täysin kirkasta kultainen juoma ei ole, seitinohutta utua. Viljainen maltaisuus tuoksuu, mukana hieman makeutta. Maku on suoraviivaisesti maltainen ja kohtuullisen täyteläinen. Ei mitään ihmeellistä, mutta juotavuus on erinomainen ja makua on riittävästi. Ei tämä Augustinerin tapaisia klassikkoja tavoita, mutta kyseessä on hyvin tehtyä laadukasta juomaa viihdekäyttöön.

Saksa, Lyypekki: Sudden Death Bastardator

10,2 % ****

SESONGIN PARAS

Sudden Death näyttää dominoivan ainakin Suomesta katsoen Saksan Itämeren rannikon craft-skeneä. Pelkkää sumu-IPAa ja korvapuustistoutia se ei tietenkään valmista, tällä kertaa tähtäimeen on otettu klassinen baijerilaistyyli doppelbock oikeaoppista ator-päätettä myöten. Kahden tunnin keitto, kolmen viikon kylmäkäyminen ja kahdeksan viikon lagerointi. Bastardisoitu vahvuus hipoo jo eisbockin lukuja, mutta jäätislausta ei sentään ole käytetty. Liemi on punaruskeaa ja kirkasta, sherryiset aromit huokuvat esiin. Täyteläisyyttä ja makeaa karamellisuutta löytyy mausta, mutta juotavuus pysyy kohtuullisena. Toffeeta ja hieman yllättäen luumuista hedelmäisyyttäkin. Ei mitään verenmakuista metallisuutta, joka vaivaa joitakin bockeja. Jopa katkeruutta on saatu loppumakuun. Pehmeä ja tuorekin mallikas suoritus.

Skotlanti, Edinburgh: Innis & Gunn Caribbean Rum Cask Scottish Red Beer

6,8 % **½

Tynnyrikypsytettyihin oluisiin keskittyvä skottipanimo tarjoilee nyt karibialaisessa rommitynnyrissä lepäillyttä tavaraa. Pohjaolut on scottish export ale eli wee heavya kevyempi punertava tyylisuunta. Lopputuloksen väri on tummanruskeaa ja tuoksu on maltaisen täyteläinen. Makukin on hieman yllättävän suoraviivainen, yleishedelmäinen ja kuivahko. Rommin kontribuutiota ei ole välittömästi havaittavissa. Ei oikein tammenkaan vivahteita esillä. Pehmeyttä on ja täyteläisyyttä melkein enemmän kuin vahvuuteen suhteutettuna odottaisi. Tyhjä jälkimaku ja muutenkin toivoisi enemmän monimuotoisuutta.

Tanska, Greve: Alefarm Now Is The Time

6,2 % **½

Tanskan kärkipään craft-panimolta kuusenkerkällä maustettua IPAa. Perusmausteina humalat Simcoe, Chinook ja Citra. Tavanomainen samea ulkonäkö, tuoksuaromeissa myös tuttua hedelmäisyyttä, mutta myös eksoottisempaa mausteisuutta. Raikkaassa maussa korostuvat sitrushedelmäiset vivahteet, runko jää melko ohueksi. Mausteisuutta kerääntyy makuunkin nokare, mutta paljon enemmän odotin. Kerkkien käyttö oluissa tuntuu nousevan uudelleen suosioon pienen suvantokauden jälkeen ja laatukin on ollut korkea, mutta tämä yksilö jää melko keskinkertaiseksi.

Ukraina, Lviv: Pravda Lviv IPAAAA

4,0 % **½

Sodan aikana ukrainalaisia oluita on tuotu Suomeen aiempaa enemmän. Kiovan Obolonin jakelu on ollut laajinta, mutta myös Länsi-Ukrainan keskuksessa Lvivissä toimiva Pravda on päässyt esiin. Eniten huomiota on saanut Putin Huylo -olut, mutta nyt testissä kevyt sessio-IPA.  IBU-lukema melko korkea 51. Varsin ruskeaa ja sameaa. Maltainen tuoksu avaa pelin ja maltaisena jatkuu makukin. Ohutta runkoa sävyttää hienoinen pihkaisuus. Matala hiilihappotaso tuottaa pehmeyttä, mutta hedelmäisyys puuttuu oluesta kokonaan. Ei oikeastaan kunnolla katkeroakaan, vaikka kuivaa olut on.

USA, Saint Paul (MN): BlackStack North Park Stacks in the Park

9,7 % ***½

Viime vuonna edesmennyt Scott Johnson toimi 90-luvulla eurooppalaisten klassikko-oluiden maahantuojana ja perusti 2017 BlackStack Brewingin Minnesotan pääkaupunkiin. Jälkeläiset jatkavat työtä kovaa mainetta keränneessä panimossa. Tässä tripla-IPAssa kollaboraattorina on toinen huippupanimo, San Diegon North Park. Kolmesti kuivahumaloitu, lajikkeina Citra, Strata, Cashmere, Talus ja HBC 586. Hyvännäköinen vaalea samea olut. Mango ja ananas jyräävät raikkaasti tuoksussa. Maku on intensiivisen mehuinen, makeahkoa, jopa ylikypsää hedelmäisyyttä. Aprikoosin, persikan ja kiivin vivahteita. Hieman katkeraa jälkimakuakin. Miellyttävää juomaa, mutta ei aivan täysosuma kuitenkaan.

USA, Ridgewood (NY): Evil Twin Do You Guys Ever Stay Up Late Thinking About DDH DIPA

8,0 % ***

Tanskalaistaustainen Evil Twin (Jeppe Jarnit-Bjergsø) on siirtänyt tuotantonsa Brooklynista Queensin puolelle. Panimo nimeää oluensa aivan omalla tavallaan, tässäkin erinomainen esimerkki. Kahdesti kuivahumaloitu tupla-IPA siis, amerikkalainen Citra ja uusiseelantilainen Riwaka käytössä. Erittäin sameaa lientä, tuoksu varsin makea. Täyteläinen maku on selvästi kuivempi, hieman mausteinenkin. Raikkaus ja tuoreus ovat kestäneet hyvin Atlantin ylityksen. Katkeruutta ei ole mainittavasti. Hieman persoonatonta, mutta laadukasta juomaa.

USA, Copiague (NY): Root + Branch Descenes

6,5 % ***½

Aiemmin Brooklynin skandinaavibaari Tørstissä baarimestareina toimineet Anthony Sorice ja Ryan Mauban ovat Root + Branchin panimon voimahahmot. Panimo sijaitsee Long Islandilla saaren keskivaiheilla Soricen kotiseudulla ja on kerännyt mukavasti mainetta. Tässä sameassa IPAssa pääroolissa Uuden-Seelannin humalat Nelson Sauvin, Riwaka ja Southern Cross. Vaaleankeltaisessa oluessa erittäinen appelsiininen raikas tuoksu. Muitakin sitrushedelmiä erottuu aromeista, ananasta myös. Hyvin mehuinen ja pehmeä maku, tosin ohuehko. Kevyt katkeruuskin seuraa perässä. Täysosumasta puuttuu oikeastaan vain hieman täyteläisyyttä.

USA, Ardmore (PA): Tired Hands DDH Eviscerated Pathway Of Beauty (Citra)

8,3 % ****

Samean IPA-aikakauden alussa ihastusta ja närkästystä herätti Trilliumin ja Tree Housen ohella kolmaskin T-panimo Tired Hands. Tired Hands ei kuitenkaan sijaitse New Englandissa muiden tapaan vaan eteläisemmässä Pennsylvaniassa. Aivan samanlaiseen kulttimaineeseen Tired Hands ei olekaan kyennyt sittemmin kohoamaan. Tässä tupla-IPAssa on hyödynnetty pelkästään Citra-humalaa. Hyvin sameaa ja vaaleaa, herkullista sitrustuoksua. Maussa intensiivisesti pehmeää nektariinisuutta, joka kuivuu miellyttävän nopeasti kohti pienehköä peräkärryä. Tuoretta ja raikasta, oikein nautinnollista.

Teksti ja kuva: Ari Juntunen

Ilmestynyt 4/24 Juomaposti -lehdessä.

Katso lisää:

Arde arvioi: Loppukesän oluet 2024, osa 2