Tara Nurin: Käsityöläisolut on murroksessa Yhdysvalloissa
Amerikkalainen oluttoimittaja Tara Nurin on kirjoittanut oluesta jo yli kaksikymmentä vuotta. Kolmisen vuotta sitten hän sai valmiiksi A Woman’s Place Is in the Brewhouse: A Forgotten History of Alewives, Brewsters, Witches, and CEOs -teoksensa, jossa Suomikin on hienosti edustettuna. Tänä vuonna Tara kävi tuomaroimassa Sahdin SM-kisoja Nakkilassa ja toi samalla terveiset Yhdysvalloista.
“Olen seurannut työkseni (Yhdysvaltojen) paikallista olutmarkkinaa jo kauan ja näen, miten jo 1970-luvulla alkanut ja 1990-luvulla kiihtynyt käsityöläisolutbuumi* on tasoittumassa ja samalla käsityöläisoluesta on hävinnyt osa sen lumoa. Nyt aikuiseksi kasvavat amerikkalaiset eivät enää pidä näitä oluita trendien huippuina, vaan erilaiset tisleet nostavat päätään sen sijaan ja käsityöläistislaamot lisääntyvät kohisten. Käsityöläisoluita juovat enemmän jo perheelliset kolmekymppiset ja olenkin kuullut, että jotkut nuoret nimittävät näitä ‘faija-oluiksi’.
Suuri muutos käsityöläisoluthistoriassamme oli kalifornialaisen Anchor Brewingin sulkeminen. Panimo oli 127 toimintavuodellaan Yhdysvaltojen vanhin edelleen toiminut käsityöläispanimo. Nykyään Sapporon omistaman panimon tuotanto pysäytettiin heinäkuussa 2023 ja se on ollut sydäntäsärkevää, koska panimo on ollut alan ikoni ja edustanut käsityöläisoluen historiaa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Anchorin sulkeminen yllätti meidät kaikki – toki näemme tätä muuallakin, käsityöläispanimoita suljetaan ympäri Yhdysvaltoja tai ne myydään osaksi isoja panimokonserneja.
Toisaalta, monet panimot pärjäävät avaamalla hanahuoneita eli taproomeja ei vain panimon yhteyteen, vaan myös kauemmas ‘satelliitteina’. Näissä tarjotaan panimon oluita ja katuruokatyyppisiä annoksia. Kiinnostavien oluiden ja ruuan yhdistelmä puree amerikkalaisiin edelleen ja pitää useat käsityöläispanimot elossa. Toki Yhdysvalloissa lait vaihtelevat osavaltioittain, joten tilanne hieman vaihtelee tältäkin osin.
Ruokapuolella oluisiin yhdistetään usein helppoa, sormin syötävää ruokaa kuten tacoja tai aasialaistyyppisiä baoja. Pizza ja bbq ruokatyyleinä pitävät edelleen pintansa oluen kanssa, mutta terveellisyystrendin nousu on huomattavissa ruokapuolellakin.
Oluttyyleissä olemme menneet takaisin lagereihin, jotka ovat hyvin trendikkäitä käsityöläisolutpuolella, isot panimothan ovat näitä myyneet koko ajan. Hapanoluet eivät meillä ole vallanneet tilaa, poikkeuksena smoothie sourit, jotka esim. kotiseudullani Philadelphiassa ovat pienimuotoinen hitti. IPA on Yhdysvalloissa edelleen kuningas, sitä tekevät kaikki, mutta nyt näkyy entistä enemmän west coast -tyyliisiä IPA-oluita. Oluita tehdään myös monipuolisesti erilaisia, mutta mielenkiintoista kyllä, belgialaistyyppiset oluet eivät ole ikinä lyöneet läpi, niitä vierastetaan. Nyt kun olutmarkkina on kyllästetty käsityöläisoluilla, huomattavissa on myös laadun merkityksen nousu, siitä puhutaan enemmän kuin ennen.
Alkoholiprosentit laskevat ja tässä seuraamme Euroopan mallia, jossa vähäalkoholiset ja alkoholittomat oluet ovat kasvattaneet suosiotaan jo pitkään. Kiinnostus alkoholittomia oluita ja tisleitä kohtaan on kova ja uskon että markkina kasvaa vaikkakin erinomaisia tuotteita on vielä vähän. Toinen trendi, joka hieman liittyy tähän, on kannabispohjaisten tuotteiden kasvu, niitä löytyy niin ruoka- kuin juomapohjaisina. Monet nauttivat alkoholittomia oluita ja käyttävät sen sijaan kannabistuotteita, kuten kannabispohjaisia karkkeja, leivoksia tai virvoitusjuomia kuten jääteetä. Uskon, että tämä vähentää myös alkoholituotteiden ostoa varsinkin nuoremmassa ikäpolvessa.
Muista alkoholiryhmistä puhuttaessa, hard selzerit ovat laskussa. Ne ovat edelleen olemassa, mutta eivät oikeastaan enää ole trendikkäitä. Se oli jopa hieman yllättävää, miten nopeasti seltzerit nousivat ja miten lyhyt niiden aika trendijuomina oli. Sen sijaan noin 7 prosenttiset nk. hard kombuchat ovat suosittuja. Siiderien noususta aina puhutaan, mutta eivät ne edelleenkään ole trendijuoma Yhdysvalloissa. Eniten niitä kulutetaan ehkä ruuan kanssa.
Yleisesti käsityöläisolutmaailmasta voisi sanoa sen, että siellä edelleen on hyvä henki. Panimot auttavat toisiaan ja yhteisöllisyyttä on runsaasti. Olen seurannut myös naisten asemaa panimomaailmassa jo parikymmentä vuotta ja se näyttää nyt hieman parantuneen. Naisethan ovat monissa kulttuureissa olleet oluentekijoitä,kunnes vasta teollinen vallankumous sysäsi heidät syrjään. Nyt näen, että tilanne on parantumassa ja naiset ovat ottamassa takaisin tilaansa olutmaailmassa.
Näen, miten olutmaailma on pienentynyt ajan kuluessa. Teillä Suomessa oluttrendit ovat hyvin samalla tasolla kuin meillä ja tuntuukin, että samat asiat nousevat suosikeiksi samaan aikaan eri puolella maailmaa. Toki teilläkin on omat erikoisuudet, kuten sahti, josta on muodostunut yksi olutsuosikeistani!”
Tara Nurin: Amerikkalainen oluttoimittaja, -luennoitsija ja -kirjailija. Työskennellyt myös tv-uutisissa, kirjoittanut artikkeleita mm. Forbes:iin, USA Today:hin ja Food Network:iin. Luennoi juomista Wilmington Universityssä Delaweressa. Asuu Philadelphiassa.
Artikkeli on ilmestynyt Olutposti 3/23 -lehdessä.
Katso lisää:
Kirja-arvio: Tara Nurin: A Woman’s Place Is in the Brewhouse
