Satokaudet ja olut – Onko olut kausituote?
Olutpostin kolumnisti ja Humaloidut -blogin toinen kirjoittaja Sampo Marski miettii oluen sesonkikäyttöä.
Meillä on olutta ainakin etiketin puolesta joka tilanteeseen. Kausioluissa ei kuitenkaan usein ole muuta yhteistä kuin etiketin teema. Onko olut pohjimmiltaan kausituote vai ei?
Tarve kirjoittaa tämä kolumni syntyi ajatuksesta, joka on varmasti vanha, mutta jonka minä olen oppinut edesmenneen julkkiskokki Anthony Bourdainin suusta. Pääpiirteissään länsimainen ihminen on Bourdainin mukaan supermarkettien aikakaudella synnyttänyt kieroutuneen suhteen ruokaan ja muihin elintarvikkeisiin. Emme valitse tuotteita vuodenkiertoa ja paikallisia satokausia noudattaen, vaan oletamme, että lähimarketissa on aina tarjolla banaania, kurkkua ja tomaattia. Tämä yltäkylläisyys hämärtää ihmisen suhteen ravintoon. Samalla ruoan alkuperä, on se sitten pelto tai eläin, jää unhoksiin. Jauhelihalla ei ole kasvoja, puuro ei puhu. Bourdain haikailee “vanhoihin hyviin aikoihin”, jolloin satokausikalenteri ei ollut koriste jääkaapin seinässä, vaan luonnonkierto oli elinehto, joka määritti kaikkea tekemistä. Vaikka vanhojen haikailu on minusta usein turhaa ja typerää, tietty romantikko sisälläni pitää ajatuksesta. Mutta voiko Bourdainin ajatusta soveltaa oluen nauttimiseen?
Asiaa pohdittuani lopputulos yllätti: olut ei sovi satokausiajatteluun kovin hyvin. Selityksen ydin löytyy historiasta. Historiallisesti alkoholi on ollut tapa taistella ruoan ajallisuutta vastaan. Sen avulla on voinut säilöä sadon ylijäämää ja samalla maatalousyhteiskunnassa elävän ihmisen osakesalkkuun on saatu kaivattua hajautusta: hiiri voi syödä kaikki jyvät, mutta tuskin se kaljoja ryyppää. Yksi luontainen paikka oluenpanoon on toki ollut. Sadonkorjuun lopussa viljaa on ollut tarjolla, joten panohommat on ollut helpompi toteuttaa.
Ottaen huomioon nämä seikat, on suorastaan hämmentävää, että meillä on silti suuri kasa vuodenkiertoon ainakin sanallisesti sidottuja oluita. Oma oluensa löytyy marketista niin jouluun, pääsiäiseen kuin keskikesän grillijuhliin. Toki olut ja alkoholi ovat kuuluneet ihmisten juhlapöytiin ja paikka on sinänsä luonnollinen. Nämä oluet ja niiden reseptiikka eivät kuitenkaan ole sidottuja vuodenkiertoon tai luonnon suomaan niukkuuteen. Ne ovat pitkälti markkinatalouden luomuksia. Esimerkiksi kaupan hyllyille tulevissa jouluoluissa ei ole muuta yhteistä kuin etiketistä löytyvät tontut, pukit ja lumilyhdyt. Meillä jouluoluena myydään kaikkea IPA:sta vaaleaan lageriin ja soureista synkimpään stouttiin. Esimerkiksi nykyisen jouluolutkulttuurin juuret ovat siis enemmän tapakulttuurissa kuin luonnonkierrossa.
Vaikka alussa Bourdainin ajatusta satokauden mukana elämisestä ihannoin, niin pidän myös oluen tapakulttuurista ammentavasta oikeutuksesta olla osana kalenterivuoden merkkitapauksia. Se sementoi oluen roolia osana vuodenkierron juhlia. Tämä puolestaan ylläpitää ja vie eteenpäin asiaa, jota kutsumme olutkulttuuriksi. Ei siis kannata potea huonoa omatuntoa “jouluipasta” ja “pääsiäissourista”. Tärkeintä on, että juhlapöydässä on olutta!
Teksti: Sampo Marski
Kuva Tanja Seppälä
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2023.
Katso lisää:
Kolumni: Kokemuksesta makukuvaukseksi – Olemmeko makumuistojemme vankeja?
