Naistenpäivän kunniaksi olutta Torniosta!
Vaikka olut koetaan usein miesten juomaksi ja useimmat julkisuudessa esiintyvät oluentekijät ovat miehiä, naisten rooli on merkittävä historiassa sekä oluenjuojina että oluenpanijoina. Teollisen oluen ajassa, 1800-luvulta lähtien naiset ovat usein olleet töissä oluen pakkauksessa, myyntikanavassa tai toimiston puolella, mutta nykyään yhä useampi nainen tekee töitä myös itse tuotannossa.
Tornion Panimon oluentekijä Elisa Koivusipilä.
Olut on ollut osa naisten töitä jo niin muinaisessa Sumerissa että Egyptissäkin, jossa laki jopa kielsi miehiä myymästä tai tekemästä olutta. Egyptissä oluenpano edisti myös tasa-arvoa, koska naiset saattoivat ostaa valmistamansa oluen myymisestä saamillaan rahoilla tavaroita siinä missä miehetkin.
Myöhemmin Euroopassa naiset ovat niin panneet olutta ja pitäneet olutkapakoitakin kautta aikain, mm. Englannissa olutta tekeviä naisia kunnioitettiin ja kutsuttiinkin esim. brewstereiksi tai alewifeiksi. Varsinkin maissa, joihin katolinen uskonto ei pysyvästi kotiutunut, naisilla oli teollistumiseen asti iso rooli oluen valmistuksessa.
Suomessa, missä katolinen uskonto ja luostaripanimot eivät myöskään ikinä yleistyneet, naiset ovat olleet muun Euroopan tapaan oluentekijöitä. Olut oli osa keittiön töitä ruuanvalmistuksen lisäksi. Jopa emännän luonteen saattoi määritellä oluen avulla. Suomesta löytyy sananlaskuja, joissa kerrotaan lempeän emännän paneman oluen olevan makeaa ja kiukkuisen emännän oluen maistuvan taas happamalta.
Oluenteon teollistumisen aikaan naiset painuivat hieman unholaan oluentekijöinä ja heille oluttehtaissa lankesi lähinnä pullottajan, muun mekaanisen työn tehtäviä tai toimistossa työskentelyä, miesten johtaessa panimotoimintaa ja toimiessa panimomestareina. Tähän osaltaan vaikutti myös yhteiskunnan rakenteen muutos ja kaupungistuminen. Useat panimomestarit palkattiin ulkomailta ja he olivat poikkeuksetta miehiä.
Vasta oikeastaan seitsemänkymmentäluvulla tilanne muuttui, vaikkakin hitaasti. Edistyksellistä on ollut mm. että Lapin Kullan Tornion Panimolla on niinkin aikaisin kuin 1970-luvulla suurin osa panimotyöntekijöistä, panimomestaria lukuunottamatta, ollut naisia. Myös muissa panimoissa tuotanto on naisistunut 2000-luvulle tultaessa. Naiset ovat nyt koko ajan enevässä määrin vaikuttaneet suomalaisten oluenjuontiin oluentekijöinä niin vastaten oluen valmistuksesta, kuin myös tuotekehityksen ja laadunvarmistuksen kautta.
Panimoliitto kertoi jo viime vuonna, että naisten määrä on nykyään kolmannes panimoiden työvoimasta ja heitä työskentelee panimoissa hieman enemmän kuin alalla yleensä. Kaiken kaikkiaan Suomessa on 17 panimomestarin koulutuksen saanutta naista, joka on tällä hetkellä 35% kaikista suomalaisista panimomestarikoulutuksen suorittaneista. Suuri osa naispanimomestareista työskentelee isoissa panimoissa, jopa johtaen koko tuotantoa, kuten Hartwallin pääpanimomestari on Hannele Ala-Karhu. Pienpanimoissa naisten osuus työntekijöistä on kasvava ja esimerkiksi Fiskarsin Panimolla naisia on töissä enemmän kuin miehiä.
Naisten oma yhteistyöolut
Pienpanimomaailmassa on ollut jo pitkään tuttua, että panimot kokoontuvat tekemän yhdessä olutta. Näitä oluita sanotaan yhteistyö- tai kollaboraatio-oluiksi. Jo toista vuotta olutalan naiset ovat panneet naistenpäivän kunniaksi yhteisen oluen, joka on osa kansainvälistä naisten olutjärjestön Pink Boot Societyn hyväntekeväisyystempausta.
Tämän vuoden Naistenpäivän yhteistyöolut pantiin maaliskuun alussa Tornion Panimolla, jossa suurin osa tuotannon työntekijöistä on naisia. Pääoluentekijänä panimolla toimii Elisa Koivusipilä, joka vastasi myös yhteistyöoluen reseptiikasta ja panimopäivän tehtävänjaosta. Mukana oli myös muu panimon naisvoima, Anu Salonen, Heli Meriläinen ja Oona Koivumaa, jotka olivat olleet mukana miettimässä yhteistyöoluen makua.
Elisa Koivusipilä maltaiden rouhinnassa oluenpanopäivän aamuna.
Naisten yhteiseen oluenpanoon oli saapunut olutammattilaisia ympäri Suomen, niin sahdintekijänä tunnettu Marjokaisa Piironen, Fat Lizard Brewing Co:n oluentekijä Greta Mäkinen kuin olutaktiivi Milja Seppälä. Pitkää panimokokemusta toi yhteistyöoluen panoon vastikään Hartwallilta eläköitynyt ja aikoinaan Torniossakin pitkän uran tehnyt panimomestari Anna-Kaisa Vehviläinen, joka on ollut naisoluentekijöiden uranuurtaja vastatessaan aikoinaan Hartwallin oluenvalmistuksesta. Koko tempausta olivat järjestämässä oluttoimittajat Maria Markus ja Anikó Lehtinen.
Marjokaisa Piironen, Greta Mäkinen ja Milja Seppälä työn touhussa.
Naisten yhteinen oluenpanopäivä sujui vauhdikkaasti ja oluenteon ohessa ehdittiin myös tutustua. Kaikkien osallistujien mielestä onkin tärkeää kokoontua yhteen, koska näin kollegoita tavatessa, omaankin työhön tulee tarpeellista vaihtelua ja iloa. Yhteistyö-oluen keittopäivänä vietettiinkin aikaa myös itse oluenteon ulkopuolella ja näin saatiin lujitettua myös naisoluentekijöiden välisiä siteitä.
Tällä kertaa Naistenpäivän oluena syntyi karpalolla maustettu, raikas vaalea lager-olut. Humalalajikkeina on käytetty Azaccaa, El Doradoa, Floralia ja Idaho Gemmiä, jotka maistuvat oluessa sitrusmaisuutena ja hentona pihkaisuutena. Yhteistyöolut nimettiin Nakku-nimiseksi, koska nakku tarkoittaa meänkielellä eli tornionlaaksonsuomella naista, tyttöä tai narttua. Olut tulee markkinoille huhtikuussa ja sitä saa mm. K-kaupoista ympäri maan sekä olutravintoloista.
Yhteistä oluentekoa ja olutnaisten verkostoitumista tukemaan on syntynyt myös oma Facebook-ryhmänsä, Beer Bitches Finland, jonne kaikki suomalaiset naisolutammattilaiset voivat vapaasti liittyä.
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Kuuntele naisten olutpanopäivän tunnelmat Radio Suomi Kemin haastatteluista!
Kuvat: Anikó Lehtinen
Kirjoittaja on ollut myös itse järjestämämässä yhteistyöolut-tapahtumaa.
