Kansallinen korvapuustipäivä 4.10. – pullaa, kahvia ja oluttakin

Tänään 4.10. on kansallinen korvapuustipäivä, jota on vietetty vuodesta 2006 lähtien. Korvapuustin uskollinen kumppani on Suomessa kahvi, mutta leivonnaista voi vaihteeksi kokeilla vaikka oluen tai kuohuviininkin kera.

Pullaa eli vehnästä on leivottu luultavasti jossain muodossa Keski-Euroopassa jo keskiajalla, mutta Suomeen vehnä ja pulla saapuivat vasta 1700-luvulla Ruotsista. Silloin pulla ei ollut vielä niin makeaa, mutta täältä on tapa nauttia pulla lämpimässä maidossa syvältä lautaselta – tapa jota harvoin näkee vieläkin.

Miksi korvapuusti?

Sana korvapuusti tarkoittaa korvatillikkaa, Kotimaisten kielten keskuksen mukaan sana on käännöslaina ruotsin samaa tarkoittavasta örfil-sanasta, joka taas tulee alasaksasta, jossa orvige tarkoittaa korvatillikkaa. Saksan sanan ensimmäinen osa tarkoittaa korvaa js toinen osa on sama kuin saksan Feige ’viikuna’, mutta yhdyssanan syntyyn on myös voinut vaikuttaa verbi fegen, joka tarkoittaa lakaisemisen lisäksi muun muassa kiitämistä. Tämä tausta ei näy enää nykyruotsin sanassa, mutta suomeen lainatessa vauhtiin viittaava tausta näyttää ikään kuin häilyneen taustalla, kun loppuosa on käännetty sanalla puusti, joka esiintyy vanhassa kirjasuomessa ja tarkoittaa juuri korvatillikkaa. Tämä puusti vuorostaan on myös ruotsalainen lainasana, ja ruotsin sana pust on tarkoittanut alun perin käsipalkeita (vrt. ruotsin pusta ’puhaltaa’).

Leivonnaiseen korvapuusti-sanalla on alettu viitata vasta Suomessa, muualla kanelilla maustettu, taiteltu tai kierretty pulla on erimerkiksi kierre. Korvapuusti- sanan merkitys on lainattu suomenruotsista, jossa örfil on tarkoittanut leivonnaista ainakin 1850-luvulta lähtien. Ruotsinruotsissa tätä merkitystä ei tunneta.

Kahvin ja korvapuustin liitto

Kahvi ja pulla ovat tulleet Suomeen suunilleen samaan aikaan, 1700-luvulla. Ruotsin puolella kahvi oli 1700-luvulla verotettu ylellisyystuote, jonka juonti kiellettiinkin monta kertaa. Seuraus oli se, että kahvia juotiin salaa. Suomessa kahvia juotiin aluksi eniten rannikolla, koska se tuli turkulaisporvareiden laivojen mukana. Vähitellen kahvi levisi koko kansan nautintoaineeksi. Tavalliselle kansalle kahvi oli pitkään ylellisyystuote, mutta 1900-luvulla sitä alettiin keittää myös arkisin, parikin kertaa päivässä.

1700-luvulla saapuessaan kahvi ja vehnäpulla olivat ylellisyystuotteita, joita nauttivat säätyläiset. Sieltä tapa levisi koko väestön pariin. Kahvi korvasi ennen suositut oluen ja viinan seurustelujuomana ja 1900-luvun alussa se kuului jo yhteiskuntaluokasta riippumatta osaksi kaikkien suomalaisten nauttimia elintarvikkeita. Samaan aikaan pullasta tuli 1800-luvun kotileivonnaisesta kahviloiden ja kahvittelun keskeinen osa. Kun korvapuustit yleistyivät, niistä on tuli tärkeä osa suomalaisten kahviperinnettä. 

Nykyäänkin kahvi ja pulla, varsinkin korvapuusti on suomalaisille keskeinen osa tapaamista sekä kahviloissa että kotona sekä juhlissa että arkena.

Korvapuustin yllättävät juomaparit

Korvapuustipäivänä voi herkkua kokeilla myös yllättävien juomaparien kuten oluen, siiderin tai viinin kera.

Olueksi korvapuustin kaverina sopii vaikka amber ale tai muut maltaiset oluttyylit, koska maltainen olut tuo esiin korvapuustin kardemummaista mausteisuutta samalla kun korvapuusti tukee oluen runkoa ja tuo oluesta esiin monikerroksisuutta.  Toisaalta korvapuusti ja kirpeä villihiivaolut kuten kirsikkainen lambic ovat hauska yhdistelmä. Korvapuustin makean rasvainen herkullisuus toimii  mehukkaan kirpeän lambic -oluen kera ja sekä oluen että korvapuustin makumaailma näin monipuolistuu mielenkiintoisesti.

Englantilaistyylinen kuiva ja syksyisen syvän omenainen, alkoholipitoisuudeltaan tuhdimpi siideri käy hyvin makean korvapuustin kanssa ja viineistä taas oiva kumppani on kuiva tuhdimpi rosékuohuviini, jonka hedelmäiset, hennon tanniiniset sävyt sopivat makean kaneliseen aromiin.