What—´S OPP Lahti?
Lahden Suuret oluet, pienet panimot – ”Lahen Soppi” – on se aito ja alkuperäinen kesän oluttapahtuma, joka järjestettiin nyt kuudettatoista kertaa Mastokaupungissa. Olutposti kävi katsastamassa, miten kostea tunnelma Lahden matkustajasatamassa oikein oli.
Alun perin tarkoitus oli piipahtaa paikalla vasta perjantaipäivällä, mutta koska Craft Beer Helsingin kosteusprosentti huikenteli korkeuksissa, niin VR vei seurueemme takaisin kotikonnuille jo torstaina – ravintolavaunussa toki.
Kostea tunnelma kuitenkin jatkui myös Lahdessa, sillä koko päivän ihmisiä kiusanneet sateet olivat iskeneet märät lonkeronsa Vesijärven rannoille. Paikalla olikin vain kourallinen janoisia pitämässä sadetta katoksen alla. Lahdessa tosin oli varauduttu telttakapasiteetin suhteen kehnoon säähän huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Helsingin Rautatientorilla.
Tämä ei ole kuitenkaan sääjulkaisu, enkä minä ole Pekka Pouta, joten mennään itse asiaan.
Kuten kaikkina niinä yhtenätoista aikaisempana vuonna, niin myös tällä kertaa aloitin SOPP-ekskursioni Hollolan Hirven maineikkaalla Kivisahdilla. ”Se on kohlillaa”, kuten Hirven Ilkka Sipilä asian ilmaisi.
Ensipuraisun jälkeen lähdin kiertelemään aluetta, joka vuosi vuodelta tuntuu pienemmältä. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että mies kasvaa leveyttä alueen pysyessä saman kokoisena.
Turo’s Hevi Geestä tunnettu Hara Laukkanen tykitteli taustalla (huonolla) huumorilla sävytettyä Lahti-rockia, kun bongasin tapahtuman järjestäjän Pekka Kääriäisen edustamansa Lammin Sahdin tiskiltä. ”Hieno valikoima juomia ja aurinko paistaa. Tai jos ei paista, niin teltassa voi juoda hyvää olutta kuivin jaloin”, Kääriäinen summasi syyt, miksi SOPPiin kannattaa tulla.
Panimokattaus oli tänä vuonna melko perinteinen, sillä kaikki “kuumat panimot” kiertävät Lahden nykyään kaukaa. Muutama uusi kasvo yhdentoista esillepanijan seasta kuitenkin löytyi, sillä Savonlinnan Waahto Brewery sekä Rovaniemen Lapin Panimo olivat pystyttäneet kioskinsa satamaan.
Lapin Panimon Ville Ruotsalainen hehkutti tapahtumaa “hemmetin hyvältä näyttää” -jargonilla ja yöllä Teerenpelin tiskiltä bongattu Waahdon Jari Kouvolainen taas kehuskeli reteästi panimonsa IPAn olevan Suomen paras. Selvästikään nöyristelemään ei Mastokaupunkiin oltu saavuttu.
Perjantaina edellisen päivän sateet oli unohdettu ja aurinko lämmitti Lahtea niin, että jo heti iltapäivästä SOPPin lauteet pullistelivat janoisesta kansasta. Panimotkin olivat selvästi saaneet uutta virtaa yön aikana ja tapahtuma vaikutti jo ihan oikealta olutfestivaalilta.
Kakkospäivän alkuun nappasin Teerenpelin tiskiltä firman omaan giniin tehdyn gin tonicin, joka puraisi juuri oikeasta kohtaa. Teerenpeli oli edellisenä viikonloppuna ollut Tuska-festivaaleilla ja panimon Jere Rapo kertoi, että mukana oli ollut pelkästään tisleitä. Kiinnostusta löytyy siis selvästi myös olutmaailman ulkopuolella.
Muutama tunti meni leppoisissa merkeissä tuttujen kanssa rupatellen ja jo edellisenä päivänä hyväksi havaittuja oluita tissutellen. Mitään “erikoisherkkuja” ei tarjolla ollut olutkonossööreille, mutta ihme on jos ei vaikkapa Kivisahti/Savukataja/Sofia -troikalla ihminen pärjää.
Lahden SOPP oli taas kerran… Niin, Lahen Soppi. Markkinamainen oluttapahtuma, jossa ei NEIPAa tai hapanolutta ole myynnissä. Jossa ei pelleillä maksurannekkeiden kanssa. Josta ei löydy läppäreidensä taakse piiloutuneita reittaajia. Jossa street food tarkoittaa muikkuja ja makkaraperunoita. Jossa ei-niin-olutihmisillä on matala kynnys tutustua kotimaiseen pienpanimokulttuuriin. “Maalaismarkkinathan nää on enemmän”, kuten seurassani ollut SOPP-märkäkorva ja viidennen polven sahtimaakari Roosa Lindholm tapahtuman kiteytti.
