Tara Nurin: Naiset kuuluvat panimoihin ja niiden päätöksentekoon

Amerikkalainen olutkirjailija ja -toimittaja Tara Nurin on seurannut olutalaa jo yli 20 vuotta ja kirjoittanut naisten asemasta olutmaailmassa kirjakin, A Woman’s Place Is in the Brewhouse A Forgotten History of Alewives, Brewsters, Witches and CEOs. Miten Tara näkee naisten aseman oluen parissa muuttuneen historian aikana?

Olutkirjailija ja -toimittaja Tara Nurin elokuussa Helsingissä

“Naiset ovat olleet oluenteon keskiössä sen alusta asti”, kertoo Tara. “Ensimmäinen säilynyt olutresepti on tehty ylistyksenä oluen jumalatar Ninkasille ja useista kulttuureista löytyy naispuolinen oluen jumalatar. ”Näin muuten myös Suomessa, jossa Kalevalan Osmotar teki tarun mukaan ensimmäisen oluen.

Taran tehdessä taustatutkimusta kirjaansa, hänelle selvisi, miten naisten rooli oluen teossa on ollut merkittävä useimmissa kulttuureissa ennen teollista vallankumousta, joka muutti myös oluen teon perusteellisesti. Sitä ennen oluenteko oli osa kotitöitä joista naiset huolehtivat ruuanlaiton lisäksi.

Mutta naisten rooli ei rajoittunut Taran mukaan vain oluen tekoon vaan naiset ovat olleet mukana myös oluen myynnissä, jopa niin että siitä saattoi tulla erikseen naisten ammatti. Näin kävi keskiajan Englannissa missä olutta tekeviä sekä myyviä naisia kunnioitettiin ja kutsuttiin esim. brewstereiksi tai ale wifeiksi. Oluella naisten pystyivät tienaamaan rahaa ja se oli elinkeinona hyvä varsinkin leskille tai muuten vaikeissa olosuhteissa. Näin oli tutkija Jenni Lareksen mukaan myös Suomessa, missä nimenomaan porvarilesket saattoivat jatkaa miehensä työtä ollen samalla arvostettu henkilö kaupunkiyhteisössä.

Kokonaisuutena Tara kertoo, että varsinkin maissa, joihin katolinen uskonto ei pysyvästi kotiutunut, naisilla oli teollistumiseen asti iso rooli oluen piirissä sekä valmistuksen että myynnin piirissä, mikä tarkoitti sitä että nainen saattoi elää oluesta.

Oluen teon siirtyessä kotoa teollisiin panimoihin naisten päätäntävalta oluesta pieneni, panimon omistajien ja ammattimaisten panimomestareiden ollessa miehiä. Taran mukaan tämän lyhyen, vasta noin 300 vuotta kestäneen panimovaiheen aikana naiset menettivät asemansa oluentekijöinä ja -päättäjinä, ollen yhä töissä panimoissa ja ravintoloissa, mutta Taran mukaan päätöksenteko siirtyi miehille. Samaan aikaan syntyi uskomus siitä, että panimo- ja olutala on miesten maailma ja naisten tuhatvuotisen oluenteon saavutukset peittyivät teollisen oluenteon alle.

Naisten paluu panimo- ja olutmaailman päätöksenteon puolelle tapahtui Taran mukaan pikkuhiljaa toisen maailmasodan jälkeen ja sen jälkeen tilanne on parantunut päiviimme asti. Entistä enemmän olemme nähneet naisia tuotantopäällikköinä, laadun valvojina ja panimomestareinakin ja oluen parissa kouluttautuminen lisääntyy Taran mukaan entisestään naisten parissa.

Toki tilanne ei edelleenkään ole tasainen missään päin maailmaan. Taran mukaan tällä hetkellä naisten omistamia panimoita on Yhdysvalloissa ainoastaan 2,9 prosenttia kaikista panimoista, tätä on tilastoitu erikseen vuodesta 2018 lähtien. Suomesta löytyy tällä hetkellä vain yksi naisten kokonaan omistama panimo.

Tällä hetkellä kuitenkin naisten asema on kuitenkin parempi kuin pitkään aikaan. Yhdysvalloista peräisin oleva ja ympäri maailmaa levinnyt Pink Boots Society aloitti toimintansa vuonna 2007, jolloin siinä oli vähän yli 60 jäsentä, kun nykyään jäseniä on jo yli 2000.  Järjestö pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä naisolutammattilaisten välille ja myöntää stipendejä kouluttautumiseen sekä levittää tietoisuutta naisista oluentekijöinä naistenpäivänä 8.3. ympäri maailmaa järjestettävänä naisten oluentekopäivänä. Kansainvälinen, nopeasti kasvava Alliance for Women in Beer taas pyrkii yhdistämään tavarantoimittajat, jakelijat ja jälleenmyyjät luomaan lisää mahdollisuuksia naisille olutteollisuudessa.

Taran mielestä kannattakin heittää jo mielestään kulunut käsitys panimomaailmasta miesten maailmana. ”Saamme nähdä naisten yhä nousevan alalla, joka tekee hyvää koko olutmaailmalle”, hän tuumaa.

Katso myös!

Kirja-arvio: Tara Nurin: A Woman’s Place Is in the Brewhouse