Saison on aloittelijaystävällinen valinta
Yhdysvaltain kansallisen saisonpäivän kunniaksi Kotiolutposti nostaa hattua eräälle aloittelijaystävällisimmistä oluttyyleistä.
Vuosia sitten kaikkien huulilla ollut oluttyyli saison on säilyttänyt vannoutuneet faninsa myös suomalaisten kotipanijoiden (eikä vähiten tämän artikkelin kirjoittajan) keskuudessa. Asialle vihkiytyneiden kotipanijoiden tuottamat juomat eivät häpeä perinteisten eurooppalaisten saisonien tai näiden villimpien amerikkalaisten serkkujen keskuudessa. Tyyli on kuitenkin helppo ottaa haltuun, vaikka kokemusta oluen kotona panemisesta ei vielä kovin pitkään olisikaan.
Juuret tukevasti Belgiassa
Siinä missä IPA:lla ja portterilla, myös saisonilla on käytännönläheinen syntytarina. Vallonialaiset (tämä alue on siellä Belgian ja Ranskan rajamailla) maatilalliset tarvitsivat pelto- ja kausityöläisille (les saisonniers) juomaa pitämään työkuntoa yllä kuuman kesäauringon alla. Juoman piti olla helposti nautittavaa mutta se ei saanut niin sanotusti käydä hattuun, jottei työteho kärsisi. Työläisoluen oli myös syytä olla tekijälleen kohtuuhintaista, joten mukaan päätyi mallasohran lisäksi muitakin maatilalla helposti saatavilla olevia ainesosia kuten vehnää, kauraa ja spelttiä. Lopputuloksena oli luonteikkaan monipuolisen rungon ja vaalean värin omaava janonsammuttaja.
Jossain kohtaa maatilojen olut päätyi myös kaupalliseen tuotantoon. Kattoterminä tyylille on edelleen käytössä historiaan viittaava farmhouse ale, mutta saman kategorian alle voi laskea myös suomalaisen sahdin. Jokainen sahtia ja saisonia verrannut pystyy kertomaan, että kyse on kahdesta eri asiasta.
Rajat on tehty rikottavaksi
Saison-termin alle mahtuu jos jonkinlaista olutta. Tyyli on koko historiansa ajan ollut varsin joustava, sillä alun perinkin jokainen maatila pani tyyliä omalla reseptillään ja omalla twitstillään. Osa saisoneista on happamia, osa taas ei. Osasta löytyy brettan tuomaa tunnelmaa ja osasta taas ei. Osassa on tuntuva humalointi ja osassa se näyttelee parhaimmillaankin vain pientä sivuosaa. Esimerkiksi BJCP:n tyylimääreitä lukiessa huomaa, että monen näköisiä ja vahvuisia oluita voi sanoa saisoneiksi.
Yhdistäviä tekijöitäkin löytyy. Lähtökohtaisesti saisonin tulisi olla kuivaa. Makeus ei tähän oluttyyliin sovi ja se on hyvä ottaa huomioon sekä mäskäyslämmössä että hiivavalinnassa. Hiivan tuomat esterit kuuluvat myös vakiona saisoneihin. Sekä mausta että tuoksusta tulisi löytyä ainakin jonkin verran yrttisyyttä, pippuria, kukkaisuutta sekä päärynän, sitruksen ja kivihedelmien yhdistelmää joista moni oluen ystävä käyttää termiä “belgihedelmä”.
Entä miksi saison on aloittelijaystävällinen olut? Ensinnäkin, se ei ole nuuka käymislämpötilan suhteen. Osa panee saisoninsa tietoisesti kesäkuukausien kovemmissa lämpötiloissa, jolloin hiiva tuottaa erityisen paljon toivottuja estereitä ilman, että niistä muodostuu virhemakuja. Toiseksi, saison antaa mahdollisuuksia kokeiluihin. Esimerkiksi humaloinnin suhteen homma toimii niin perinteisillä eurooppalaisilla lajikkeilla mutta tyyli antaa mahdollisuuksia kokeilla myös esimerkiksi uuden maailman humaloiden single hop -ominaisuuksia. Tyyliin voi myös sotkea todella villejä elementtejä. Itse olen maustanut saisonia menestyksekkäästi esimerkiksi mustikan ja marja-aronian yhdistelmällä. Saison on myös tyyli, johon korkea hiilihappopitoisuus sopii. Aloittelija saattaa helposti lisätä pulloon liikaa jälkikäymissokeria. Monessa tyylissä liialliset kuplat ovat ongelma mutta kuivarunkoisessa saisonissa ne toimivat täydellisesti.
Resepti: Teorialuento saison
Oman kotipanimoni alkuvuosina höyryävien patojen ympärillä hääri kolme opiskelukaveria, jotka ovat aikoinaan tavanneet ensimmäistä kertaa Joensuussa yhteiskuntapolitiikan luennoilla. Tuohon aikaan tapana oli nimetä oluet kurssien mukaan ja näin ollen panimomme toinen virallinen olut sai nimensä seitsemän opintopisteen laajuisen, massiivisen ja todella kuivan luentosarjan mukaan.
Teorialuento on humaloitu pelkästään uusiseelantilaisella Nelson Sauvin -humalalla. Nelsonia näkee nykyään paljon NEIPA-oluiden humalayhdistelmissä mutta sillä on paikkansa myös kuivempien oluiden ainoana tähtenä. Humalan valkoviinimäiset ja karviaismarjaan taittavat maut sopivat mielestäni erinomaisesti kuivan ja kuplivan oluen osaksi. Hiivaksi valikoitui tarkoituksella Lallemandin Belle Saison, koska halusimme erityisen kuivaa olutta. Pro tip: Tämän diastaattisen hiivan kanssa kannattaa sitten pestä käymisastia erityisellä huolella, ellei halua seuraavistakin oluistaan erityisen kuivia.
Eräkoko: 23 litraa
Og: 1.052
Fg: 1.005
ABV: 6,2 %
IBU: 34
Maltaat:
- Viking Malt Pilsner 3,5 kg / 67 %
- Viking Malt Wheat 0,75 kg / 14 %
- Viking Malt Cara Pale 0,75 kg / 14 %
- Crisp Torrefied Wheat 0,25 kg / 5 %
Humalat:
- Nelson Sauvin 20 g @30 min
- Nelson Sauvin 30 g @10 min
- Nelson Sauvin 30 g @0 min
Hiiva:
- Lallemand Belle Saison
Valmistusohjeet:
- Mäskäys 65ºC / 60 min
- Mash out 75ºC / 10 min
- Käyminen: Pääkäyminen 14 vrk @20-25 °C
- Jälkikäymissokeri: 7,5 g sokeria / litra
Teksti: Erkki Ukkola
Kuva: Erkki Ukkola