Reittausblogi: Kotiolutta: Nurmisen Stout
”Eräs pikku insidentti jäi sieltä 90-luvulta mielen sopukoihin, kun rivitalon kylmäkellariin oli unohtunut pari pulloa tekemäämme olutta ja äitini huomautti jossain vaiheessa, että eikö pojille maistu olut enää, niin äkkiä pullot hakemaan ja pullotuksesta oli siinä kohdassa varmaan puoli vuotta mennyt. Kaverin kanssa korkattiin ja kun pullot yleensä katosivat aina ennen toista viikkoa, niin olimme aivan äimän käkenä miten kirkasta, ja älyttömän hyvää olut oli… siinä kohdassa kumminkaan tajuamatta lainkaan kellaroinnin ihmettä.25v meni panematta ja seurailin tuossa 2016 lähistöllä asuvan Harri Puhakan touhuja. Sitten kun Harrin mestaruus (Suomen kotiolutmestari 2016) tuli Saimaalta, niin mielenkiinto vain lisääntyi. Halusin kumminkin tehdä masokistisesti kaiken itse ja etenkin kun Harri touhuili pintahiivapuolella ja itse halusin ehdottomasti tehdä lageria, mihin kaikki olivat heti, että älä aloita siitä! Aloitin kumminkin kun tuo nuoruusmuisto kummitteli takaraivossa…Harhailin sitten sivuillesi ja ihmettelin aluksi, että mitä helv… mallasta! Missä uutteet? Ja siitä sitten kuukausi tiukkaa nettiopiskelua aiheesta, Puhakalta kattilat lainaan ja Ukkosentuoja klooni tekoon. Ukkosentuojan tehneeltä Heiskaseltakin olen saanut lageri puolelle hyviä vinkkejä alkutaipaleella. Sitten Brewers Friendin opettelua ja omia reseptejä laatimaan..ekalla omalla lagerilla tulikin heti sijoitus 5. Saimaan lager sarjassa… Sitten tupsuteltu puolentoistavuoden aikana omat Ipat, Apat, Brown Alet yms..Panoja ei vielä ole kuin se varmaan toistakymmentä, mutta tätähän tää on. Kaluston päivittelyä jne. Itse tykkään lukea paljon muilta tekijöiltä/kirjallisuutta ja vältellä sudenkuopat itse ja jokin onni on mukana ollut, kun yhtä ylikarbobointia lukuunottamatta on panot menneet ihan hyvin. Oma tavoite ei ole omassa pienpanimossa vaan jos mestarillisesti osaisi kymmenkunta tuotetta/tyyliä tehdä omaan käyttöön/makumaailmaan… siis himabisseä!”
”Tarkoitus oli tehdä eka oma tumma olut. Itse pidän humaloiduista oluista ja vaikka tummissa stouteissa tuo ehkä yleensä on maltillisempaa, mutta kun se oma filosofia on tehdä sitä olutta omaan, eikä muitten suuhun, niin aromihumaloin kumminkin itselle sopivaksi. Olisiko sitten tyyliluokittelu stoutista joksikin muuksi kohdallaan, niin jätän sen sinulle… halusin kevyehkön tumman mitä olisi kiva juoda ja maltillisesti alkoholia, jotta voi ottaa myös toisen.”
Laatutaso on joka tapauksessa kunnossa ja olut maukasta. Ottaisin mieluusti toisenkin, eli hienosti Tuomo on tavoitteeseensa osunut – helposti juotava, mutta mauiltaan riittävän runsas olut on kyseessä. Kylmäuutettu tumma mallas on tuottanut sellaisen lopputuloksen, etten taida oikein vastaavaa olla aiemmin maistanutkaan – alkumaku ja suutuntuma alussa on kuin vaaleasta oluesta, mutta loppu- ja etenkin jälkimaku on sitä tuttua tummaa. Monipuolinen juoma.
Kylmäuutettu mustamallas voisi olla erinomainen veto esim. Black IPAan, johon toivotaan yleensä kunnolla musta väri, mutta aika vähän mustamaltaan ominaisuuksia. Yleisesti käytössä on myös tekniikka, jossa mustamaltaat lisätään mäskäykseen vasta aivan mäskäyksen lopussa tai huuhteluvaiheessa.
Kiitos Tuomolle oluesta!