Suomalaisen oluen päivää 13.10. vietetään Sinebrychoffin panimon perustamispäivän yhteydessä

Suomalaisen oluen päivää vietetään 13. lokakuuta Sinebrychoffin perustamispäivän kunniaksi. Vuonna 1819 Nikolai Sinebrychoff sai oikeuden perustaa panimon Helsingin Hietalahteen. Siitä alkoi nyt edelleen jatkuva Sinebrychoffin panimohistoria, johon mahtuvat mm. olutmonopoli, saksalaiset ja ruotsalaiset panimomestarit, lagerin läpimurto, Suomen ensimmäinen panimolaboratorio ja muutto Keravalle.

Tänään 13. lokakuuta vietetään suomalaisen oluen päivää* . Päivämäärä juontuu vuoteen 1819, jolloin kauppias Nikolai Sinebrychoff sai keisarilliselta uudisrakennuskomitealta luvan hankkia maata ja perustaa panimon Helsingin Hietalahteen, joka oli silloin kaupungin laitamilla. Nykyään Sinebrychoff on Pohjoismaiden vanhin edelleen toimiva panimoalan yritys ja Suomen vanhin elintarvikealan yritys.

Nikolai Sinebrychoff, kuva Finna; Lindh, Johan Erik, taiteilija 1829–1840, Kansallisgalleria / Sinebrychoffin taidemuseo

Olutmonopoli rakensi panimon aseman

Sukujuuriltaan venäläinen Nikolai Sinebrychoff oli kauppias, rakennuttaja ja panimo-.ja tislaamoyrittäjä, joka harjoitti Viaporissa eli nykyisessä Suomenlinnassa monenlaista liiketoimintaa pannen muun muassa olutta sotilaiden tarpeisiin. Vuonna 1819 Helsingissä järjestettiin huutokauppa oluen kaupallisen valmistuksen ja myynnin oikeuksista, silloin Nikolai Sinebrychoff hankki itselleen kymmenvuotisen yksinoikeuden oluenpanoon ja sai saman vuoden lokakuussa luvan perustaa panimon Hietalahteen. Hietalahden tuotantorakennukset nousivat 1820-luvulla, ja panimon toiminta alkoi vuonna 1823.

Kuva Finna/ kaavakartta; Granstedt, Anders Fredrik, suunnittelija 1820–1829, Helsingin kaupunginmuseo

Yksinoikeus teki Sinebrychoffista Helsingin olutmarkkinoiden hallitsevan toimijan vuosikymmeniksi. Helsingin kaupungin ympäristöhistoriaselvityksen mukaan Sinebrychoffit onnistuivat säilyttämään panimo-oikeutensa vuoteen 1853 saakka, mutta kun  yksinoikeuksien aika päättyi, kilpailu lisääntyi nopeasti. Helsinki kasvoi 1800-luvulla, rakentaminen kiihtyi ja myös oluen sekä miedomman kaljan kysyntä kasvoi.

Vuosisadan puolivälin jälkeen panimoita perustettiin ympäri Suomea niin nopeasti, että aikaa voi pitää maan ensimmäisenä panimobuumina. Suomessa oli 1850-luvulla vain muutamia panimoita, mutta vuonna 1907 niitä oli jo 90 ja siitä vauhti vielä kiihtyi. Kilpailu oli kuitenkin kovaa alusta lähtien, ja panimotoimintaa vaikeutti viime vuosisadalla sittemmin ensimmäinen maailmansota, maan köyhyys, kieltolaki, alkoholilakirajoitukset ja 1940-luvun sodat, mutta Sinebrychoff selvisi ja kasvoi ja näin siitä tuli ainoa 1800-luvulla aloittanut, edelleen toimiva helsinkiläistä alkuperää oleva panimoyritys.

Sinebrychoffin panimon työmiehiä, kuva Finna/ Helsingin kaupunginmuseo

Panimomestarille kuului palkaksi myös olutta

1800-luvun panimoteollisuus oli Suomessa kansainvälisempää kuin helposti ajattelisi, ammattitaitoisia panimomestareita rekrytoitiin erityisesti Ruotsista ja saksankielisestä Keski-Euroopasta, ja heidän mukanaan Suomeen kulkeutui uusia valmistusmenetelmiä ja oluttyylejä.  Jussi Rokan Sinebrychoffille panimomestareista tekemä Intohimona olut -teos kertoo, että ensimmäinen Sinebrychoffin panimomestari, josta on säilynyt kirjallinen työsopimus, oli saksalainen August Putzscher, jonka  sopimus oli päivätty elokuulle 1820. Myöhemmin tehtävää hoiti myös hänen veljensä Gottfried Putzscher. Vuodelta 1829 säilynyt Gottfried Putzscherin ja Nikolai Sinebrychoffin sopimus kertoo kiinnostavasti siitä, kuinka tärkeänä oluen laatua jo tuolloin pidettiin; panimomestarin tuli valmistaa mahdollisimman hyvää mallasta ja olutta sekä huolehtia panimon tiloista ja välineistä. Palkkakin oli aikakaudelle huomattava: Hotelli- ja ravintolamuseon mukaan Putzscher sai 1 500 ruplan vuosipalkan lisäksi kalustetun asunnon, lämmityksen ja valaistuksen sekä omaan käyttöönsä tarpeellisen määrän olutta.

Lager mullisti suomalaisen oluen

1800-luvun puolivälissä suomalainen olutmaailma alkoi muuttua perusteellisesti. Vanhojen pintahiivaoluiden rinnalle tuli varasto-olueksikin kutsuttu, ”baijerilainen” pohjahiivaolut, josta kehittyi myöhemmin suomalaisille kaikkein tutuin oluttyyppi: lager. Pohjahiivaoluen etuja olivat tehokkaampi käyminen, parempi säilyvyys ja kirkkaampi ulkonäkö. Uusi oluttyyppi vauhditti koko Suomen panimoteollisuuden kasvua, Sinebrychoff mukaan lukien.

Kuva Finna, Foto Roos,Helsingin kaupunginmuseo

Helsingissä lageria valmistettiin jo 1850-luvulla. Sinebrychoffin panimomestarihistorian mukaan kansainväliset panimomestarit olivat keskeisessä asemassa lagerin tuomisessa Suomeen, ja lagerhiiva tuli Hietalahdessa käyttöön saksalaisen panimomestarin Georg Dürrin aikana.  Lagerin rinnalla valmistettiin toki muutakin, kuten pintahiivalla ”sammio”-olutta ja portteria. Samalla panimoiden raaka-aineet ja tekniikka kansainvälistyivät ja ulkomaisen humalan käyttö lisääntyi, vaikka vielä 1880-luvulla lehdissä haettiin myös kotimaista humalaa. 1800-luvun loppupuolella sähkö, höyryvoima ja vesijohtoverkosto muuttivat puolestaan panimoiden tuotantoa ja oluen valmistus alkoi muistuttaa yhä enemmän modernia elintarviketeollisuutta.

Yksi Sinebrychoffin historian merkittävimmistä panimomestareista oli ruotsalainen Albin Amberger joka perusti vuonna 1908 Hietalahteen Sinebrychoffin mukaan Suomen ensimmäisen täydellisen panimolaboratorion. Oluenvalmistus alkoi yhä selvemmin perustua mittaamiseen, tutkimukseen ja laadunvalvontaan.  Amberger tutki kieltolain aikana muun muassa alkoholin vaikutusta oluen säilyvyyteen ja käynnisti hankkeen suomalaisen mallasohran laadun parantamiseksi. Hänen uransa Sinebrychoffilla kesti lähes puoli vuosisataa aina vuoteen 1945 saakka.

Sinebrychoffin panimo Helsingin Hietalahdessa vuonna 1980, kuva Finna: Gustafsson, Sari, 1980, Museovirasto

Panimo säilyi suvun käsissä sukupolvien ajan

Nikolai Sinebrychoff kuoli vuonna 1848 naimattomana. Hänen jälkeensä panimoa johti lyhyesti veli Ivan Sinebrychoff, minkä jälkeen vastuun otti nuorempi veli Paul Sinebrychoff vanhempi joka kehitti panimoa voimakkaasti ja johti sitä vuoteen 1878 saakka. Seuraavaksi yhtiön johdossa olivat Paul vanhemman pojat Nicolas Sinebrychoff vuoden verran ja sitten Paul Sinebrychoff nuorempi vuosina 1888–1917. Perheen vaikutusvaltainen hahmo oli myös heidän äitinsä Anna Sinebrychoff, joka omisti enemmistön vuonna 1888 osakeyhtiöksi muutetusta yrityksestä ja toimi sen hallituksen puheenjohtajana vuosina 1888–1904.

Anna Sinebrychoff, kuva Finna: taitelija ei tunnettu, Kansallisgalleria / Sinebrychoffin taidemuseo

Paul nuoremman kuoltua vuonna 1917 yhtiön johtoon tuli suvun kautta yritykseen liittynyt Axel F. Hornborg, Paulin sisarentyttären aviomies. Häntä seurasi vuonna 1946 poika Ingjald Hornborg. Panimo säilyikin pitkään suvun ja sen lähisuvun vaikutuspiirissä, vaikka Sinebrychoff-nimisten omistajien aika vähitellen päättyi. Vuonna 1984 Rettig-konserni osti Sinebrychoffin ja vuoden lopulla 1999 Sinebrychoff siirtyi 100 % Carlsberg-konsernin omistukseen.

Hietalahdesta Keravalle

Sinebrychoffin panimo oli yli puolentoista vuosisadan ajan näkyvä osa Helsingin Hietalahtea. Panimorakennukset, korkeat piiput ja Sinebrychoffin puisto jättivät pysyvän jäljen kaupunginosaan.

Itse tuotanto siirtyi 1990-luvun alussa Keravalle.  Hietalahteen jäivät muun muassa vanhat tehdasrakennukset, Sinebrychoffin puisto ja suvun entisessä asuintalossa toimiva Sinebrychoffin taidemuseo. Yksi jäänne panimosta Bulevardilla vielä on; Sinebrychoffin hevosten talli sijaitsee entisen panimon alueella edelleen.

Ajuri juoksuttaa panimohevonen Ludwigia Sinebrychoffinpuistossa. Kuva Finna, Vyhtinen, Pekka. 2022.

* Sinebrychoff on nimennyt päivämäärän suomalaisen oluen päiväksi, joten kyse on alkujaan panimon historiasta syntyneestä teemapäivästä.

Lähteet:

Helsingin kaupunki: Hietalahden ympäristöhistoriaselvitys – panimon yksinoikeudet ja Hietalahden tehdasalueen kehitys, Helsingin kaupunki: Tarinoiden Helsinki / Sinebrychoff – panimon, suvun ja puiston historia, Hotelli- ja ravintolamuseo: Suomen teollisen oluenpanon ensimmäiset mestarit – teollisen panimotoiminnan alku ja Putzscherien työsopimukset, Jussi Rokka, Sinebrychoff: Intohimona olut – 200 vuotta panimomestareita, Sinebrychoff: Suomalaisen oluen päivä 13.10., Yle: Ensimmäinen pienpanimobuumi koettiin Suomessa jo 1800-luvun puolivälissä – Suomen panimoteollisuuden ja lagerin kehitys. Museovirasto / Finna: Sinebrychoffin Hietalahden panimon historia ja kuvamateriaali.