Pitkän historian omaavasta glögistä on moneksi
Kuumana hehkuvaa glögiä löytyy joko alkoholittomana tai terästyksen kanssa joulun aikaan useimman suomalaisen mukista, mutta mistä glögi on kotoisin ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää? Juomaposti selvitti.
Glögi on yleisnimitys kuumana nautittavalle, mehu- tai yleisimmin punaviinipohjaiselle juomalle, jota maustaa yleensä lämpimät mausteet kuten kaneli ja neilikka. Perinteisin glögi on meillä mustaherukkamehupohjaista, mutta 1990-luvulta ovat Suomessa yleistyneet omena- tai muumehupohjaiset lämpimät glögijuomat.
Glögin historia ulottuu pitkälle
Suomen sana glögi on peräisin ruotsin sanasta glögg, joka puolestaan on muotoutunut sanoista glödgat vin eli lämmitetty viini. Tämä onkin glögin alkuperä: alkujaan se on ollut toisen nimensä mukaan hehkuviiniä, eli lämmitettyä viiniä, jota on maustettu, luultavasti epäpuhtaan käymisen takia olevan kiljumaisen makunsa takia erilaisilla mausteilla. Tämä on ollut tyypillistä yleisestikin alkoholijuomien valmistuksessa, erilaisilla mausteilla on peitelty juoman välillä hirveääkin makua.
Tämä glögin esi-isä, ”glühwein” on ollut varakkaiden herkkua – heillä kun on ollut varaa maustaa viininsä silloin eksoottisista maista tulleilla mausteilla, kuten kanelilla, neilikalla, mustapippurilla ja vaikka inkiväärillä.
Jos näin glögi määritellaan kuumaksi mausteiseksi juomaksi, vanhin juoman resepti löytyy maailman vanhimmasta keittokirjasta, jonka on tehnyt roomalainen Apicius noin 2000 vuotta sitten. Nykymenestyksen takasi taas eräs ranskalainen keittokirja noin 1000-luvulla, josta sitten lähti mausteisen punaviinijuoman suosio leviämään Euroopan maissa. Keskiajalla glögi on ollut yleinen juoma kylmällä kelillä.
Suomessa glögin alkumuotoa, hehkuviiniä, on tarjoiltu jo keskiajalla. Tämä perinne lienee kulkeutunut Suomeen joko hansakauppiaiden mukana tai Tallinnasta. 1600-luvulla, kun Suomessa päästiin tislaamisen makuun, meillä käytettiin jo muitakin maustettuja viinoja, mm. virvoittamaan kylmässä säässä ratsastaneita tai hiihtäneitä viestinviejiä ja postimiehiä. Kun kahvi ja tee olivat vielä tuntemattomia nautintoaineita, luonnollisesti kuumat maustejuomat olivat suosittuja Suomessakin. Turun linnassa, Katariina Jagellonican (1526–1583) hovissa, oli tiettävästi käytössä kaneliviinin lämmitysastia.
Varsinainen glögi on tullut tullut Suomeen Ruotsista 1900-luvun alussa. Ruotsissa glögi oli 1800-luvun alkupuolelta alkaen miesten talvijuoma, johon sekoitettiin mehua, siirappia ja viinaa ja sekoitus kuumennettiin. Padan pohjalle laitettiin mausteita, ja se nautittiin laskiaisen yhteydessä ulkosalla. Ensimmäisenä Suomessa tämä glögi levisi länsirannikolle, missä sitä valmistettiin ruotsinkielisten perheiden kodeissa. Erään tarinan mukaan glögi tuli Suomeen erään diplomaatin rouvan tuliaisina, hän oli nimittäin ihastunut siihen kovin ollessaan Tukholmassa.
Vielä 1800-luvun Suomessa lopussa juotiin glögiä, johon oli sekoitettu viiniä, mutta kieltolain myötä glögin juonti hävisi melkein kokonaan. Kieltolain jälkeen 1930-luvulla mehupohjaista glögiä mainostettiin suomenruotsalaisissa aikakauslehdissä, ja 1950−1960-luvuilla glögin juonti olikin edelleen lähinnä suomenruotsalainen perinne. Silloin juomaan keksittiin lisätä myös rusinoita ja manteleita. Glögireseptejä alkoi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa ilmestyä myös suomenkielisissä aikakauslehdissä, minkä jälkeen glögistä on tullut koko Suomen jouluperinne. Resepteillä oli usein aluksi kartanoihin viittaavia nimiä. Glögiä oli tapana juoda esimerkiksi aattona ennen jouluateriaa tai hautausmaalta ja joulukirkosta palatessa, jolloin se lämmitti pitkän rekiajelun jälkeen.
Glögin teollinen valmistuskin alkoi ensin 1930-luvulla, vaikka jo aiemmin myytiin pullotettuja joulumausteisia viinejä, mutta se ei saavuttanut aluksi suurta menestystä. Nykyään suurin osa glögeistä on kauppavalmisteisia, tosin monet ravintolat saattavat tehdä myös omaa ”talon” glögiä.
Glögiä on monenlaista
Vaikka perinteisesti glögi on ollut Suomessa mustaherukkamehupohjaista, ja sitä on maustettu neilikalla, kardemummalla, pomeranssilla, kanelilla ja inkiväärillä, samoilla mauilla jotka maistuvat myös piparkakussa, josta tulee glögin ”jouluisuus”. Mausteisuutta lisää glögissä tarjotut rusinat ja mantelilastut.
Nykyään glögi on enemmän tietynlaisen juoman käsite. Tähän käsitteeseen kuuluu joko mausteet/juoman kuumus tai mausteisuus, muuten glögeissä on vain taivas rajana. Mehupohja, mausteet, mahdollinen alkoholi ja muut makuaineet voivat olla hyvinkin erilaisia kuin perinteisen makuinen juoma. Meillähän on glögejä suolakaramellin makuisesta pina coladaan, yhteistä niissä on usein, mutta ei aina, käyttötapa eli kuumana tarjoiltuna. Usein glögit ovat myös alkoholipohjaisia, ja näitä ovat vaikka rommiin, portviiniin tai vaikka valkoviiniin tehdyt glögit.
Lisäksi perinteisiä glögin makuja löytyy nyt kylmänä tarjoittavissa kuohuviineissa, siidereistä, marmeladeissa, hilloissa, kekseissä ja kakuissa.
Glöginrakastajan vinkit
Glögimakuja voi nauttia monessa muodossa:
– Joulutoreilla, kuten Helsingin Tuomaanmarkkinoilla tai Teurastamon Joulussa voi harrastaa ”glögihoppingia” eli maistella erilaisia glögejä kiertäen myyntikojulta toiselle. Hyvä vinkki vaikka kavereiden kanssa, jolloin voi vaikka äänestää parhaimman glögin!
– Kiinnostavan joulujuoman saa glögitiivisteestä ja karpalolonkerosta. Jos jäädytät sekoituksen, saat oivan jäähilesorbetin vaikka väli- tai jälkiruuaksi joulupöytään.
– Juhlavan kilistysjuoman saa laittamalla senttilitran tai -pari kuohuviinilasin pohjalla ja täyttää sitten lasi kuohuviinilllä.
– Omenasiideri on oiva glögipohja, joka toimii vaikka inkiväärin ja kardemumman kanssa.
– Voit tehdä myös itse glögimarmeladia ja -hillon liivatteen tai hillosokerin kanssa.
Erilainen glögi
Oluesta voi myös hyvin tehdä lämmitettyä glögityyppistä juomaa ja on oluttakin lömmitetty jo keskiajalla maustaen sitä. Olutglögejä on erilaisia, tässä kaksi Juomapostin suosittamaa vaihtoehtoa:
Kirsikkaolutglögi (kahdelle)
1 plo (0,33 l) makeaa/kuivaa kriek-olutta
1 mandariinin mehu
1 kanelitanko
Pari neilikkaa ja tähtianis (jos pidät aniksen mausta)
Laita ainekset kattilaan ja lämmitä, mutta älä kiehuta, vaan ota pois liedeltä heti kun neste alkaa höyrystyä. Ongi kanelitanko pois (huuhtele ja laita kuivamaan, sen voi käyttää glögiin useaan kertaan).
Tee halutessasi glögilaseihin hauska kanelisokerireunus pyyhkäisemällä mandariininpuolikkaalla lasin reunaa ja sitten pyörittämällä reunaa laakealla lautasella, jossa on sokeria ja kanelia sekoitettuna.
Kaada lämmin glögi laseihin ja nauti heti.
Muista että alkoholin haihtumislämpötila on 87 astetta, ja siksi jos haluat että glögissä on oluen alkoholi jäljellä, niin on tärkeätä ettei anna sen kiehua.
VINKKI: Jos käytät kuivaa kirsikka-olutta, lisää maun mukaan hieman hunajaa, koska juoman makeus hieman miedontuu kuumana ja happamat maut taas tulevat voimakkaammin esille.
Kuvat: Anikó Lehtinen
Lähteet: Hotelli- ja ravintolamuseo, Vuolio, Kaisu. Suomalainen joulu, 1981, WSOY, Kirkko ja Kaupunki-lehti
