Pienemmilläkin paikkakunnilla osataan arvostaa erikoisoluita
Ovatko erikois- ja pienpanimo-oluet suurkaupunkilainen ilmiö, vai kiinnostavatko ne myös pienemmillä paikkakunnilla? Wanha Mestari olutravintolaketju ulottuu etelästä Pohjois-Pohjanmaalle asti. Mestareiden aluepäälliköt näkevät Suomen olutmaana lähes koko pituudeltaan.
Olutposti jututti talven keskellä Wanha Mestari ja Hemingway’s olutravintoloiden aluepäällikkö Päivi Korkalaista ja ravintolapäällikkö Teemu Meurosta. Aiheena tietenkin suomalainen olutkulttuuri ja sen nykytila.
Erikoisolutharrastus mielletään usein suurten kaupunkien piirien toiminnaksi. Pitääkö tämä paikkansa?
”Mielestäni ei. Nykypäivänä jo pienemmilläkin paikkakunnilla osataan arvostaa erikoisoluita, mikä lisää niiden kysyntää kaikkialla. Haluamme myös lisätä pienempien kaupunkien ja paikkakuntien ravintoloiden henkilökunnan tietoutta sekä osaamista erikoisoluiden suhteen, jotta osaamme myös tarjota ja suositella niitä asiakkaille paremmin”, kertoo Korkalainen.
Miten edistätte esimerkiksi pienpanimo-oluiden menekkiä?
”Meillä on kampanjoita, joilla oluita tuodaan asiakkaiden tietoisuuteen. Esimerkiksi taannoin kampanjoinnissa oli meidän talon oma Mestari Pils, mutta toki myös muita kampanjoita pidetään. Erikoisolutpuolella Oktoberfestin aika oli esimerkiksi huomioitu useiden erilaisten saksalaisoluiden kampanjavalikoimalla. Meillä on vuosittain myös perinteinen sadonkorjuun ajan siiderikampanja. Pyrimme myös huomioimaan markkinoille tulevia uutuuksia ja teemme niistä tarpeen mukaan omia kampanjoita.”
Mainitsit oman talon oluen. Minkä panimon kanssa teette yhteistyötä?
”Mestarin Pils on Mallaskosken Panimon tuotantoa samoin kuin Hemingway’sille tuotettu Writer’s Block pale wheat lager. Paikkakuntakohtaisesti ravintoloissamme on ollut yhteistyötä muidenkin pienpanimoiden kanssa. Yhteistyötä tehdään edellä mainitun Mallaskosken kanssa tuotteiden, mutta myös koulutuksen merkeissä – esimerkiksi viime syksynä järjestimme heidän kanssaan olutkoulutuksen koko juomaravintolaketjumme (Restel) henkilökunnalle”, kertoo Meuronen. ”Suurista panimoista kumppaneitamme ovat Sinebrychoff ja Hartwall.”
Mitkä oluttyypit myyvät parhaiten ravintoloissanne?
”Perinteinen lager sekä pils ovat ehdottomasti suurimmassa suosiossa, mutta myös trendikkäät IPAt ovat löytäneet Mestarin asiakkaiden laseihin. Arkimyynti pohjautuu pitkälti lagerpohjaisiin hanatuotteisiin, mutta viikonloppuisin kun asiakkaita on liikkeellä laajemmalla skaalalla, muuttuu myynnin rakenne ja myös erikoisoluet tekevät helpommin kauppansa. Meillä on monissa Wanhoissa Mestareissa myös ulosmyyntiä oluiden, lonkeroiden ja siidereiden osalta. Ulos myytäessä kauppansa tekevät varsinkin erikoisoluet, tosin ulosmyynti ei näyttele kovinkaan suurta osuutta meidän kokonaismyynneissä.”
Näettekö paikkakuntakohtaisia eroja olutmyynneissä?
”Kyllä eroja on huomattavasti. Tähän vaikuttaa paljon paikkakunnan koko sekä ravintolan sijainti. Wanhoja Mestareita on Järvenpäästä aina Kuusamoon asti. Suurilla paikkakunnilla kuten Tampereella, Jyväskylässa— sekä Lahdessa— asiakaskunta— ja sen myötä tarjonta ovat hyvin erilaisia, kuin vaikkapa Imatran Wanha Mestari Startti Pubissa tai Suomussalmen Wanhassa Mestarissa. Erikoisoluita kysytään kaikkialla, mutta painotukset vaihtelevat asiakaskunnan mukaan.”
Jos saisit päättää, niin millaisena olutmaana näkisit Suomen 10 vuoden päästä?
”Toivoisin, että käsityöoluiden arvostus jatkuu ja kotimainen osaaminen säilyisi sekä kehittyisi vielä tuolloinkin, jotta pienpanimokulttuuri saisi elää ja kukoistaa. Olisi hienoa nähdä oluen juonnin (arki)kulttuurissa muutoksia niin, että kynnys lähteä maistelemaan erikoisoluita pienenesi ja ne saisivat ansaitsemansa arvostusta laajemalla skaalalla”, kertoo Meuronen. ”Olen samoilla linjoilla. On ollut hienoa nähdä pienpanimoiden arvostuksen kasvaneen. Kuluttajalle eettisyys ja arvot ovat tärkeitä asioita ja pienpanimokulttuuri tuo niitä hyvin esille”, lisää Korkalainen.
Kuva: Teemu Meuronen
