Olutkellari: Tuliaisia kaakosta: Tuju Maalaine ja Sessio IPA
Tujut tuliaiset |
On siitä jo useampi hetki kun ovelta kuului koputusta. Ilta oli jo hämärtynyt ja talo hiljentynyt, eikä tulijan identiteetistä ollut sen suurempaa arvausta. ”Eihän tänään kenenkään pitänyt olla tulossa?” No oven takaa löytyi vanha tuttu, maamme kaakkoiskolkissa säännöllisesti pyörähtävä lapsuuden naapuri. Joskus aiemmin oli ollut puhetta, että itäisten maakuntien panimotuliaisia olisi tarjolla ja nytpä nuo löysivät tiensä pöytään.
Lappeenrantalaisen Tujun oluet olivat tätä ennen tuttuja ainoastaan Alkon verkkopalvelun kautta hankitun Saisonin vahvuudella. Nyt sain maistettavakseni panimon kauppasarjaa kolmin kappalein ja tässä tekstissä näistä käydään läpi kaksi: belgi-amerikkalaishybridi Maalaine sekä kaurahiutaleilla terästetty Sessio IPA.
Maalaine on oikeastaan rennolla kädellä humaloitu, sessioitava saison. Humalapuolelta löytyy Cascadea, Equinoxia ja Columbusta ja aika aromaattisissa tunnelmissa mennään. Vahvuus tai sen puute paistaa tietty läpi, mutta ehkä oli odotettavissakin. Nätisti hoidettu humalointi on hyvässä iskussa, mutta kaipaisi sitä runkoa huutavasti taakseen.
Maalaine 4,5% on raikas belgialais-amerikkalaishybridi. Belgialaisia käymisaromeita ja uuden maailman humalia yhdistelevä pirteän kuiva pintahiivaolut. Cascade, Equinox, Columbus.
Sessio IPAssa on tosiaan käytetty Joutsenkosken myllyn kaurahiutaleita Cascaden, Citran ja Magnumin vastatessa humalapuolesta. Tuo humalavetoisuus tuntuukin olevan Tujun juttu ja Sessio IPAssa onkin kaikin puolin aika rehti ote.
Kauraisen samea, voimakkaasti humaloitu, Yhdysvaltojen itärannikon ipoista innoituksensa hakenut sessio ipa. Etelä-Karjala is the new Vermont.
Tuju MaalaineBelgian Ale / 4,5% / Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi |
Samea, likaisen rusehtava ja oikeastaan aika ruma olut. Tuoksu aromaattisen kukkainen, sitruksinen ja parfyyminen. Vaalealla taustalla kuivaa mausteisuutta, mutta myös hedelmäisempää menoa. Kepeä, pirteä, toimiva.
Maku on tuoksun linjoilla, mutta runko ei pysy mukana, vahvuus tai oikeastaan sen puute näkyy vetisyytenä. Sääli. Aromaattinen, parfyyminomainen humalapuoli sen sijaan on hyvässä terässä. Monipuolista sitrushedelmää, kuivakukkaista hajuvettä, erinäisiä, vaaleita hedelmiä ja lopussa sopivaa greipin purentaakin. Tapviitosmaista menoa turhan kevyttä runkoa vasten. Sopivaa belgimaustetta, kevyttä yrttiäkin. Vaaleaa menoa, virkeää tunnelmaa. Maku on humaloinnin myötä melko voimakas ja puhdaspiirteinen. Pari prosenttia vahvuutta lisää, niin olisi huippukamaa. Panimon ”oikeanvahvuinen” Saison olikin jo kova.
Tuomio: Runsaan aromaattinen kevytsaison.
Pisteet: 30/50
Haaleankeltainen, aika hailakka olut valkealla vaahdolla. Tuoksu varsin aromaattinen sitruksen ja trooppisen hedelmäisyyden teesein, mutta myös kevyttä yrttiä ja mäntyäkin löytyy. Keskirunsas, raikas ja hyvä.
Maultaan hiukkasen ohkainen, joskin kepeydessään toimiva ja miellyttävän aromaattinen. Sitrus lienee eniten esillä vaalean tropiikin hedelmän seuratessa taaempana. Lopussa sitrushedelmän hammastuksen välistä pilkottaa purutukea antavaa yrttiäkin ja näpsäkkä kokonaisuus vaikuttaakin tasapainoiselta, kesää kohti mieltä kirkastavalta. Vienona toiveena esittäisin lisäpuhtia makumaailman runsauteen, sillä tuo on kauppavahvuuksissakin ihan saavutettavissa oleva asia. Hyvä näinkin, pikku potkulla vieläkin parempi.
Tuomio: Puhdaslinjainen Session IPA Lappeenrannasta.
Pisteet: 33/50