Olutkellari: Lajinsa ensimmäinen: Karhu Ruis IPA

Karhu Ruis IPA… Pakko myöntää, että aika mielenkiintoinen uutuus monessakin suhteessa. Sinebrychoffin craft-buumiin hyppääminen on startannut kompuroiden, vähän sellaisten muka-trendikkäiden ja varovaisella muka-revittelyllä leimattujen tuotteiden voimin. Esimerkiksi KOFF-puolen pintahiivat olen jo ehtinyt ensitestien jälkeen unohtamaan, raakakarhut ja tuplahumalat sivuutin jo kauppahyllyllä. Ainakin omasta mielestäni Olvi on ottanut suurpanimokolmikossa selkeän etumatkan, jota rukiisella ”IPAlla” lähdetään nyt kuromaan kiinni.

Sinebrychoff on tosiaan tehnyt IPAa ja APAa KOFF-brändin alla. Karhu-perhe sen sijaan on tähän asti pyhitetty pohjahiivaoluille eli lagereille, joten nyt julkaistu Ruis IPA on lajinsa ensimmäinen pintahiiva-Karhu koskaan. Päätös asettuu uutuustuote nimenomaan Karhu-brändin alaisuuteen kuulostaa toisaalta hyvältä peliliikkeeltä, mutta samaan aikaan hieman kummastuttaakin:

Karhu on brändinä vahva* ja olen aikoinaan itsekin ollut vakuuttunut sen ylivertaisuudesta kotimaisten bulkkilagereiden saralla, vaikken asiaa sen kummemmin koskaan ollut tai ole testannutkaan. Näin se vain oli ja sillä mentiin. Karhun asema on onnistuttu juurruttamaan hyvin ja ainakin itselleni sen markkinointi haluaa tarinallaan viestiä eräänlaista vahvuutta, rujoa suorapuheisuutta ja metsäistä alkukantaisuutta joka ei ole junttia vaikka oikeasti vähän onkin. Rukiinen rouheus, maanläheisyys ja suomalaisuuteen yhdistettävä luonteikkuus osuvat tähän brändikuva-ajatukseen hyvin eikä nalleoluiden joukkoon minusta mitään suoralinjaista, vaaleaan mallaspohjaan ja lennokkaaseen aromi-iloitteluun perustuvaa IPAa olisi ehkä voinut yhdistääkään.

Se, kuinka Karhu-kansa ottaa vastaan hipsteriliemen on mielenkiintoinen asia. Maistokokemuksen jälkeen on tosin todettava, tähän tapaan toteutettuna mielensä pahoittamisen riski on melko vähäinen – niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Olisiko kokonaan oma tavaramerkki voinut kuitenkin olla parempi ratkaisu tällä oluelle, etenkin jos linjaa aiotaan myöhemmin vielä jatkaa? Tietty se tuttu brändiveturi takaa varmaa kiinnostusta, mutta hyvinhän nuo Olvinkin salkkulagereista erotettu ale-tuotanto näkyy ilman Sandels-lippua porskuttavan – kääntöpuolella on toki sitten tuo Hartwallin pienpanimobuumia apinoiva Polar Monkey kikkailu…

Karhu Ruis IPA on brändileimastaan huolimatta tyystin erinäköinen kuin muu tuoteperhe. Se näyttää hemmetin hyvältä, mutta eroja on muitakin. Vaalea väritys on raikas ja moderni, missä peruskarhu on tumma ja retro. Uuden ilmeen takana on taiteilija Jani Tolin, jonka tölkkiin ikuistama karhuteos päivittää tuttua hahmoa autenttiseen ja nykyaikaisempaan suuntaan. Olutpostista voi lukaista Tolinin haastattelun aiheen tiimoilta.

Itse oluen on kehittänyt panimomestari Heikki Vuokko. Sen valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi ruista ja olut on suodattamaton. Kohderyhmäksi kerrotaan uudet erikoisoluiden ystävät, tottuneemmatkin harrastajat sekä niin sanotut lifestyle-kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita juoman ja ruoan laadusta ja niiden kanssa syntyvistä nautinnollisista tilanteista. Vahvuutta uuden alkoholilain sallimana 5,3% ja hinta taisi Muuramen K-Supermarketissa alkaa kolmosella.

Kastanjainen, punakan ruskea, toffeisen sävyinen ja kauniin, luonnonvalkoisen vaahdon nostava olut. Tuoksussa kevyen rukiista, keskitumman leipämäistä mallasta, keskirunsasta hedelmäaromia ja sitruksista mehukkuutta. Aika tasapaksu, maltaan ja humalan suhteen tasaväkinen, helppo ja harmiton.

Maku toistaa tuoksua. Mallaspuoli on hyvin esillä rusehtavana, rukiisen leipäisenä, miedon toffeisena, paikoin viljavanakin. Alussa mukana on myös hentoa hedelmää, mutta melko odottavissa tunnelmissa makujen kanssa edetään. Sitruksinen katkeruus nostaa päätään lopussa, saaden seuraa yrttisemmästä ja kukanvartisesta purevuudesta. Tarjolla ei ole mitään suurta iloittelua saati aromikylpyä, mutta ihan kohtalainen puraisu tuolta kuitenkin löytyy – maltaan kylvettämä greippi kaikuu jälkimaussa melko pitkään.

Noh, maltainen, rukiinen ja mauiltaan odotetusti ei-niin-Pale kokonaisuus. Humalakin potkii, aromia löytyy jonkin verran eikä tässä ihmeemmin valittelemaan kannata ruveta. IPAksi en silti väittäisi, jonkinlaisena ”perusalena” tätä kannattaa tiskillä kaupitella.

Helposti lähestyttävä ale, joka soveltuu hyvin rentoon oleiluun ja siinä sivussa siemailuun. Odotettua mainiompi, muttei IPA..