Olutharrastajat IT-alalla
Oluttapahtumissa yleisöhaastatteluja tehdessä törmää usein mielenkiintoisiin henkilöihin ja olutharrastajiin monella tasolla.
Usea heistä paljastaa kysyttäessä työskentelevänsä informaatiotekniikan alalla. Mikä kyseisen alan työntekijöitä vetää olutharrastuksen pariin? Me Olutpostissa selvitimme asiaa ja tutustuimme tarkemmin muutamaan mielenkiintoiseen henkilöön ja heidän maailmaansa olutlasin läpi.
Qlik Platformilla toimivia päätöksentekoa tukevia business intelligence -ratkaisuja kehittävän Climber Finland Oy:n BI Manager Janne Timonen on ollut kiinnostunut isoa kolmosta mielenkiintoisemmista oluista jo reilut parisen kymmentä vuotta.
”Kyllähän oluita on siis tullut juotua niin kauan kuin niitä on käsiinsä ja kitusiinsa saanut. Nuorempana ajan hengen mukaisesti jopa ennen kuin laki sen salli. Suomalainen olutkulttuuri tosin ei omina alkuaikoina kovinkaan suuria makuelämyksiä tarjonnut, Koffin Portteria sekä muutamia Alkon ulkomaantuonteja lukuun ottamatta. Tulihan sitä toki tehtyä satunnaisia visiittejä myös fiinimpiin kapakoihin, mutta enimmäkseen olut oli ajanvietettä flipperin ja musisoinnin yhteydessä. Pientä heittoa oluiden väriprofiileissa ja humaloinneissa toki oli, mutta kyllä päähuomio keskittyi enemmänkin röpöttelyyn. 90-luvun lopulla alkoi omalla osallani tapahtua, kun päädyimme bändikavereiden kanssa Laitilan panimon lehdistotilaisuuteen ja sitä kautta Helsingin Aluetelevisio ATV:lle tekemään kaiketi maan ensimmäistä oluen ympärille tuotettua makasiiniohjelmaa. Kiersimme siihen aikaan olemassa olleita pienpanimoita ja teimme vierailuista noin 10 minuutin mittaisia tietoiskuja. Arvioimme tarjottujen oluiden maun, värin ja juotavuuden. Tottumattomaan silmään nämä kymmenminuuttiset varmasti näyttäytyivät pelkkänä sekoiluna, mutta olihan niissä väkevä informatiivinen kulma. Otan omin päin hiukan kunniaa meille tästä pienpanimoiden ja olutkulttuurin esiin nostamisesta siihen kukoistukseen missä se nyt on. Uuden aallon oluterikoisuudet olivat vasta tuloillaan, mutta pienpanimotoiminta oli mielestäni ehdottomasti lähemmän tarkastelun arvoista. Maisteluhan siinä toki oli aiemmasta poiketen pääosassa ja niin pitikin. Kolmen hengen porukkamme teki Tättädää -nimellä tusinan verran jaksoja kanavalle”, kertoo Timonen.
”Kävimme sen aikaisella Stadin Panimolla Helsingin Kalasatamassa, Laitilassa, Lahden Teerenpelissä, Suomenlinnan Panimolla ja erilaisissa oluttapahtumissa. Vironkin puolella Öllesummer tuli tutuksi. Homma oli kaikin puolin hauskaa ja tuliaisiakin aina saatiin kotiin jatkotestaukseen. Kun kanava meni nurin 2000-luvun alussa, jatkoimme jonkin aikaa ilmestyneessä Asia-lehdessä. Teimme sokkotestausta ja kaikenlaista asiaan liittyvää hörppivää journalismia. Tätä kautta se matopurkki sitten avautui, eikä ole sen jälkeen sitä isoa kolmosta tullut tilattua, ainakaan selvin päin.”
Digitaalisia palveluita, tuotteita ja strategioita tuottavan kansainvälisen Reaktorin Chief Architect Jari Mäkelä ei pidä itseään varsinaisena olutharrastajana, vaikka maisteleekin oluita aktiivisesti.
”Pääsin nuorempana Finnairin työni kautta matkustelemaan ja tutustumaan eri maiden (olut)kulttuureihin. Etenkin brittioluet kuten real alet ja IPAt tulivat tutuiksi Lontoon reissuilla ja ne olivatkin pitkään suosikkejani. Tutustuin myöhemmin 90-luvulla tässä samassa artikkelissa esiintyvään Janneen Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin kautta ja tulihan siinä yhdessäkin olutta maisteltua. Nyt kun joka maitokaupassa ja ravintolassa on laadukkaita aleja ja naapurissakin pienpanimo (Etko), kuten joka kaupunginosassa kuuluukin olla, olen tyytyväinen kun hyvän oluen saatavuutta ei tarvitse juuri miettiä. Viimeistään parin vuoden takaisen lakiuudistuksen, joka salli nelosten ryntäyksen kauppoihin, jälkeen on hyvää olutta ollut saatavilla lähes aina. Untappd -sovellus auttaa muistamaan mistä on pitänyt, koska valikoimat ovat nykyään niin uskomattoman laajoja. Reaktorin olutmaistajaisissa Pikkulinnussa tutustuin ensi kertaa hana-lambiciin ja odotan, että pääsen kuun vaihteessa taas Amsterdamin Foeders-baariin niiden hyvin erilaista makumaailmaa kokeilemaan”, kertoo Mäkelä.
Turkulainen ohjelmistokehittäjä Teemu Pöntelin toimii konsulttina niin ikään Reaktorilla. Hänen olutlajinsa on maistelun ohella oluiden ja olutpakkausten valokuvaaminen.
”Muistelisin, että olutharrastukseni lähti kunnolla liikkeelle legendaarisesta BrewDogin Punk IPAsta, jonka jälkeen perinteinen lager jäi hiljalleen pois lasista ja korvautui erilaisilla IPA-oluilla. Erään työprojektin yhteydessä tein lukuisia työmatkoja New Yorkiin, jossa Other Half Brewingin panimovierailuilla viimeistään ihastuin itärannikon NEIPA-oluisiin. Samea ja voimakkaasti humaloitu NEIPA on edelleen ehdoton suosikkityylini. Olen myös pitkään harrastanut valokuvausta ja lähes puolivahingossa Instagram-tilini (@tehapo) on viime aikoina fokusoitunut pääasiassa tuotekuviin eri oluista. Yritän yleensä löytää valokuviin inspiraatiota oluen nimestä tai etikettitaiteesta. Toki myös aktiivisesti seuraan muita oluen valokuvaajia, joiden töistä saa usein vinkkejä ja ideoita omiinkin toteutuksiin” kertoo Pöntelin.
Olutkulttuuri on maailmanlaajuinen ilmiö ja matkailu tuo harrastukseen paljon lisää.
”Työn puolesta tai lomalla matkaillessa tulee monesti etsittyä matkakohteesta kiinnostavia panimoita, olutravintoloita tai oluttapahtumia. Näiden joukosta löytyy usein hienoja kokemuksia ja paikallisia makuelämyksiä. Olutkulttuuri ei ole matkoillani yleensä pääasiallinen teema, mutta mukavan lisän se kyllä reissaamiseen tuo”, mainitsee Pöntelin.
Etiketti ja pakkaustaide on Pöntelinin mukaan harpannut informatiivisesta liimatarrasta omaksi taiteenlajikseen.
”Monissa oluissa on nykyisin aivan huikeaa grafiikkaa etikettitaiteena. Suomalaisista panimoista erityisesti Salama Brewing Companylla (Lue Salama Brewingin Ville Saarikosken haastattelu Olutpostin numerosta 3/2021) on mielettömän hienoja etikettejä. Etikettitaide on toiminut vahvasti inspiraationa myös oluiden valokuvaamisessa ja se on innostanut itseänikin harjoittelemaan piirtämistä ja grafiikkaa”, sanoo Pöntelin.
Teksti: Mikko Hentunen
Kuvat: Harri Soinila ja Teemu Pöntelin
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2021.