Olut hallitsee, lonkero kasvaa: alkoholijuomien valmistus 2017–2025

Taloustoimittajamme Eetu Niemi perehtyy tällä kertaa alkoholijuomien valmistukseen vuosina 2017–2025. Miten eri kategoriat ovat kehittyneet ja mitkä trendit jylläävät nyt?

Eetu Niemi

Alkoholitilastoja penkoessa tietyt trendit ovat tulleet tutuiksi. Kokonaiskulutus laskee, olut hallitsee myyntitilastoja, juomasekoitukset kasvavat, vähittäiskauppa ohjaa markkinaa ja Alkon osuus pienenee. Yksi näkökulma on silti jäänyt vähemmälle huomiolle: alkoholijuomien valmistus. Se vastaa kysymykseen, jota kulutus- ja myyntitilastot eivät sellaisenaan kerro. Mitä Suomessa oikeastaan tehdään, kun täällä valmistetaan alkoholijuomia? Ladataan siis Lupa- ja valvontaviraston uusin tilasto ja katsotaan, mitä se kertoo suomalaisten alkoholijuomien valmistuksesta vuosina 2017–2025. Jutun kanssa nautittavaksi suosittelen kotimaista, kuivahkoa ja enintään 5,5-prosenttista kauppalonkeroa – mieluummin perinteistä viinaan sekoitettua kuin omenaviinipohjaista sukulaista. Se edustaa tuoteryhmää, joka kuuluu alkoholijuomatilastojen harvoihin selviin voittajiin.

Olen vuosien varrella käynyt suomalaisia ja kansainvälisiä alkoholitilastoja läpi monesta suunnasta. On katsottu kulutusta, myyntiä, panimoiden taloutta, verotusta, osakeanteja ja kaikenlaista muuta aineistoa, jonka saa kohtuullisella vaivalla Exceliin. Alkoholijuomien valmistustilastoonkin olen törmännyt monta kertaa, mutta ehkä pitänyt sitä turhan yksinkertaisena, osittain päällekkäisenä myynti- ja kulutustilastojen kanssa, ehkä vähän tylsänäkin.

Käänneltyäni tilastoa eri kulmista voin todeta, että arvio oli turhan ankara. Valmistustilasto kertoo, miten kotimainen alkoholijuomien tuotanto on muuttunut, ja rinnan kulutus- ja myyntitilastojen kanssa se antaa muutaman hyödyllisen lisäkulman. Ei ehkä koko totuutta suomalaisesta juomisesta, mutta ei sitä yhdeltä taulukolta kannata muutenkaan vaatia.

Valmistus laskee, rakenne muuttuu

Vuonna 2017 Suomessa valmistettiin alkoholijuomia yhteensä 564 miljoonaa litraa. Vuonna 2025 määrä oli 510 miljoonaa litraa. Pudotusta kertyi noin kymmenen prosenttia. Keskimäärin valmistus väheni noin 6,8 miljoonaa litraa vuodessa, mikä tarkoittaa karkeasti runsaan prosentin vuotuista laskua. Suunta on siis selvästi laskeva, vaikka käyrä ei kulje aivan viivoittimella vedettynä. Kiihtyvästä pudotuksesta ei silti voi puhua.

Olut on edelleen valmistuksen ylivoimainen ykkönen, vaikka valmistusmäärä on pudonnut vuodesta 2017 noin 15 prosenttia. Vuonna 2025 sitä valmistettiin 343 miljoonaa litraa, eli noin 67 prosenttia kaikesta alkoholijuomien valmistuksesta. Vuonna 2017 olutta valmistettiin vielä 404 miljoonaa litraa ja sen osuus kokonaisuudesta oli noin 72 prosenttia. Olut ei siis ole katoamassa mihinkään, mutta sen määrä ja osuus ovat molemmat pienentyneet.

Siiderissä lasku on paljon jyrkempi. Vuonna 2017 sitä valmistettiin 35 miljoonaa litraa, mutta vuonna 2025 enää 17 miljoonaa litraa. Määrä on pudonnut suunnilleen puoleen, ja osuus kokonaisvalmistuksesta on laskenut noin kuudesta noin kolmeen prosenttiin. Tilaston valossa siideri näyttää väliinputoajalta, joka on jäänyt muiden juomien varjoon.

Juomasekoitukset kulkevat vastakkaiseen suuntaan. Ne ovat ainoa juomaryhmä, jonka valmistusmäärä kasvoi tarkastelujaksolla. Vuonna 2017 juomasekoituksia valmistettiin 51 miljoonaa litraa, mutta vuonna 2025 jo 88 miljoonaa litraa. Kasvua on noin 73 prosenttia. Samalla niiden osuus kokonaisvalmistuksesta nousi noin yhdeksästä prosentista noin 17 prosenttiin. Tämä on tilaston selvin muutos: juomasekoitukset ovat lähes kaksinkertaistaneet osuutensa alkoholijuomien valmistuksesta kahdeksassa vuodessa.

Viinin ja väkevän viinin valmistus laski 21 miljoonasta litrasta 14 miljoonaan, eli noin kolmanneksen. Lasku on suhteellisesti iso, vaikka litramäärissä kyse on valmistustilaston pienimmästä tuoteryhmästä. Samalla viinien osuus kokonaisvalmistuksesta laski noin neljästä prosentista suunnilleen kolmeen prosenttiin. Lukuun sisältyvät hedelmäviinit ja Suomessa pullotetut rypälepohjaiset juomat, joten se ei tarkoita pelkästään kotimaassa alusta asti valmistettua viiniä. No, Suomi ei ole erityisen tunnettu viinimaana, vaikka yritteliäisyyttä tälläkin saralla löytyy.

Tislattujen juomien valmistus pysyi samaan aikaan melko vakaana: 53 miljoonaa litraa vuonna 2017 ja 48 miljoonaa litraa vuonna 2025. Laskua on noin yhdeksän prosenttia, mutta juomaryhmän suhteellinen osuus pysyi käytännössä samana, hieman yli yhdeksässä prosentissa. Väkevien osalta ei siis näy samanlaista rakennemuutosta kuin oluessa, siiderissä ja juomasekoituksissa, vaikka yleinen kulutuksen lasku näkyy niissäkin.

Yksi kuoppa ei muuta trendiä

Valmistuksen kokonaismäärässä näkyy yksi selvä poikkeama: vuoden 2023 pudotus ja vuoden 2024 nousu. Vuonna 2023 valmistus putosi 493 miljoonaan litraan, mikä oli noin viisi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna ja koko tarkastelujakson matalin lukema. Vuonna 2024 valmistus pompsahti takaisin 532 miljoonaan litraan, eli kasvua edellisvuodesta kertyi noin kahdeksan prosenttia.

Vuonna 2025 kokonaisvalmistus kääntyi kuitenkin taas laskuun ja jäi 510 miljoonaan litraan. Pudotusta vuodesta 2024 tuli noin neljä prosenttia. Vuosi 2024 näyttää siis enemmän korjausliikkeeltä vuoden 2023 kuopan jälkeen kuin uudelta kasvusuunnalta.

Miksi vuosi 2023 oli poikkeuksellisen heikko? Tilastosta ei löydy siihen siistiä selitystä. Juomaryhmistä katsottuna pudotus syntyi ennen kaikkea oluesta, jonka valmistus laski 326 miljoonaan litraan. Se oli oluen matalin lukema koko tarkastelujaksolla. Myös siiderissä nähtiin suurin vuosittainen pudotus, mutta litramääräisesti sen vaikutus kokonaisuuteen jäi pieneksi. Juomasekoituksiin kuoppa ei samalla tavalla osunut: niiden valmistus nousi vuonna 2023 enemmän kuin yhtenäkään muuna tarkastelujakson vuonna.

Vuoden 2024 palautumiseen on voinut vaikuttaa alkoholilain muutos, joka toi kesällä enintään 8-prosenttiset käymisteitse valmistetut alkoholijuomat päivittäistavarakauppoihin. On mahdollista, että osa valmistajista varautui muutokseen tuomalla markkinoille uusia tuotteita ja ajoittamalla tuotantoa uutta kauppakanavaa varten.

Valmistus ja kulutus kulkevat eri tahtiin

Valmistustilasto ei ole sama asia kuin kulutustilasto. Suomessa voidaan valmistaa tuotteita vientiin, Suomessa voidaan myydä tuontijuomia, ja osa kulutuksesta voi tulla matkustajatuonnin tai verkko-ostojen kautta. Verkko-ostojen merkitys on myös osoittautunut aiemmin tilastoitua suuremmaksi, mikä tekee kulutuksen ja kotimaisen valmistuksen vertaamisesta entistä vähemmän suoraviivaista. Lisäksi valmistus voi ajoittua eri vuodelle kuin myynti tai kulutus. Siksi valmistusluvusta ei voi suoraan päätellä, mitä suomalaiset joivat tiettynä vuonna.

Pitkän aikavälin kehitys on silti samansuuntainen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastossa alkoholin kokonaiskulutus 100-prosenttisena alkoholina laski kymmenestä litrasta 8,3 litraan 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti vuosina 2017–2024. Pudotusta kertyi noin 17 prosenttia. Valmistustilastossa kokonaisvalmistus laski samalla ajanjaksolla noin kuusi prosenttia.

Kulutus on siis laskenut valmistusta nopeammin. Tämä voi viitata esimerkiksi siihen, että osa kotimaisesta valmistuksesta päätyy vientiin tai varastoihin, mutta ennen kaikkea se muistuttaa, ettei näitä tilastoja kannata lukea toistensa kopioina. Vuosi 2024 alleviivaa tätä: kulutus jatkoi laskuaan, mutta valmistus hyppäsi ylös kuopasta. Suomalaiset eivät siis tilastojen perusteella yhtäkkiä juoneet enemmän, vaikka kotimainen valmistus kasvoi.

Kulutuksen rakenne kertoo silti samasta muutoksesta kuin valmistus. THL:n mukaan oluen osuus tilastoidusta alkoholinkulutuksesta laski vuosina 2017–2024 hieman, siiderin osuus selvemmin ja juomasekoitusten osuus yli kaksinkertaistui. Myös viinit ja väkevät juomat menettivät hieman osuuksiaan. Juomasekoitusten kasvu ei siis näytä vain tuotannon sisäiseltä muutokselta, vaan sama suunta näkyy myös kulutuksessa.

Olut-juomaryhmän sisällä rakenne on muuttunut kiinnostavasti. THL:n tilastossa keskioluen osuus miedon alkoholin tilastoidusta kulutuksesta laski vuosina 2017–2024 79 prosentista 61 prosenttiin, kun vahvan oluen osuus nousi viidestä prosentista 16 prosenttiin. Oluen kulutus on siis vähentyessään painottunut aiempaa vahvempiin tuotteisiin.

Juomasekoitusten nousun taustalla on ainakin saatavuuden muutos: vuoden 2018 alkoholilain uudistus nosti päivittäistavarakaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuuden 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin ja poisti valmistustaparajoitteen. Käytännössä tämä toi kauppoihin myös väkevistä alkoholijuomista valmistettuja long drink -juomasekoituksia. Kun tuoteryhmä saa lisää myyntipaikkoja kanavassa, jossa suurin osa alkoholista myydään, sen kasvuun ei liity suurempaa mystiikkaa.

Myyntitilasto paljastaa tuonnin ja viennin merkityksen

Valmistuksen ja myynnin väliin mahtuvat tuonti, vienti, varastot ja tuotannon ajoitus. Siksi myyntitilasto antaa valmistustilastolle hyödyllisen vertailukohdan, mutta ei selitä valmistusmäärien vuosittaista heiluntaa suoraviivaisesti.

Vuonna 2023 alkoholijuomien kokonaismyynti laski vain noin prosentin edellisvuodesta, vaikka valmistuksessa pudotus oli selvästi suurempi. Vuonna 2024 kokonaismyynti laski edelleen reilun prosentin, vaikka valmistus nousi paljon enemmän. Kotimaan myynnissä ei siis näy sellaista muutosta, joka yksin selittäisi vuoden 2023 kuopan tai vuoden 2024 pompun.

Vuonna 2025 alkoholijuomien kokonaismyynti oli 499 miljoonaa litraa, kun valmistus oli 510 miljoonaa litraa. Luvut ovat lähellä toisiaan, mutta tuoteryhmäkohtaiset erot ovat kiinnostavampia.

Oluessa valmistus ja myynti ovat hyvin lähellä toisiaan. Vuonna 2025 olutta valmistettiin 343 miljoonaa litraa ja myytiin 338 miljoonaa litraa. Tämä viittaa siihen, että Suomen olutmarkkina nojaa vahvasti kotimaiseen tuotantoon, vaikka mukana on tietenkin myös tuontia ja vientiä. Myös myyntitilasto vahvistaa kulutustilastosta näkyvää havaintoa: olut ei ole yksi yhtenäinen möykky. Vuoden 2024 lakimuutoksen myötä kauppaan vapautuneet 5,6–8-prosenttiset oluet jatkoivat vuonna 2025 jyrkällä kasvu-uralla, mutta miedomman, maksimissaan 5,5-prosenttisen oluen myynti laski vajaat neljä prosenttia. Vahvempien oluiden kasvu ei riittänyt kääntämään koko olutmarkkinaa nousuun, sillä oluen kokonaismyynti laski kaksi prosenttia.

Siiderissä valmistus oli 17 miljoonaa litraa ja myynti noin 19 miljoonaa litraa, joten luvut ovat siinäkin lähellä toisiaan. Juomasekoituksissa ero on suurempi: niitä valmistettiin 88 miljoonaa litraa ja myytiin Suomessa 69 miljoonaa litraa. Kotimainen valmistus oli siis selvästi saman vuoden kotimaan myyntiä suurempaa. Tämä voi viitata vientiin, varastojen muutoksiin tai tuotannon ajoitukseen. Vuoden 2025 myynti laski hieman edellisvuodesta, mikä muistuttaa, ettei edes tilastojen voittajaryhmä kasva joka vuosi suoraviivaisesti.

Suurin ero näkyy viineissä, mikä ei varsinaisesti yllätä ketään Alkon viinihyllyn nähnyttä. Mietoja viinejä myytiin Suomessa noin 53 miljoonaa litraa, mutta viinin ja väkevän viinin kotimainen valmistus oli vain 14 miljoonaa litraa. Tuoteryhmät eivät ole täysin yksi yhteen, mutta mittaluokka kertoo olennaisen: viinimyynti perustuu suurelta osin tuontiin.

Väkevissä juomissa myynti oli reilut 19 miljoonaa litraa ja valmistus peräti 48 miljoonaa litraa. Ero on suuri, ja sen taustalla voi olla vientiä, teollista tuotantoa, varastoja ja tuoteryhmien tilastointieroja. Suomalaiset tislaamot ovat viime vuosina näkyneet kansainvälisissäkin yhteyksissä, mutta pelkän valmistus- ja myyntitilaston perusteella ei kannata vielä julistaa maailmanvalloitusta, vaikka houkuttelevaahan se olisi.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Valmistustilasto ei mullista muista alkoholitilastoista syntynyttä kuvaa, mutta täydentää sitä. Suomalainen alkoholijuomien valmistus on hieman pienempi ja rakenteeltaan erilainen kuin kahdeksan vuotta sitten. Olut hallitsee edelleen, siideri on menettänyt asemiaan suhteellisesti eniten ja juomasekoitukset ovat nousseet tilastojen selvimmäksi voittajaksi.

Vuoden 2023 mysteerilasku ja vuoden 2024 pomppu muistuttavat, ettei valmistustilastosta kannata tehdä liian suoria päätelmiä yksittäisten vuosien perusteella. Pidemmän aikavälin suunta on kuitenkin selvä: kokonaisvalmistus laskee, mutta kaikki juomaryhmät eivät laske mukana. Juomasekoitusten kasvu näkyy sekä valmistuksessa että kulutuksessa, mikä viittaa enemmän rakenteelliseen muutokseen kuin hetkelliseen muoti-ilmiöön.

Tulevaisuudessa kiinnostavin kysymys ei ehkä ole se, pysyykö olut suurimpana tuoteryhmänä. Todennäköisesti pysyy. Olennaisempaa on, että oluen perinteiset käyttötilanteet eivät ole enää yhtä itsestään selviä kuin ennen. Kun haetaan kevyttä ja helposti lähestyttävää tölkkijuomaa saunaan, mökille tai illanviettoon, valinta ei ole enää automaattisesti olut tai siideri. Vastassa ovat lonkerot, hard seltzerit, muut valmiit juomat sekä yhä näkyvämmin myös alkoholittomat ja vähäalkoholiset vaihtoehdot.

Valmistustilaston varsinainen uutinen on lopulta selvä: Suomessa valmistetaan edelleen ennen kaikkea olutta, mutta kasvu on muualla.

Miten selvitys tehtiin?

Jutussa tarkasteltiin Lupa- ja valvontaviraston (ent. Valvira) alkoholijuomien valmistustilastoa vuosilta 2017–2025, joka kuvaa Suomessa valmistetun alkoholin määriä miljoonina litroina juomaryhmittäin. Valmistustilastoa verrattiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alkoholijuomien kulutustilastoihin ja Lupa- ja valvontaviraston alkoholimyynnin jakelutiet-tilastoihin.

Lähteet: Lupa- ja valvontavirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Teksti: Eetu Niemi, olutkuva Anikó Lehtinen , Niemen kuva oma kuva-arkisto

Ilmestynyt 2/26 Juomaposti -lehdessä.