Musamiehen Oluet: Fuller’s Imperial Stout – Fuller’s

Välillä sitä tulee hommattua mielenkiintoisia oluita, jotka vain laittaa kellariin odottamaan sopivaa hetkeä. Joskus siinä sopivassa hetkessä kestää hyvinkin pitkään, toisinaan taas ei. Ostin tämän Fuller’s Imperial Stoutin joitakin vuosia takaperin. En edes muista tarkkaan milloin, mutta ainakin kaksi vuotta siitä täytyy olla, koska se oli jo minulla entisessä asunnossa. Säilyvyyttä on annettu vuoteen 2024 asti, joten siitä voisi päätellä miten pitkään tämä pullo on kypsynyt, jos tietäisi paljonko Fuller’s näille oluille säilytysaikaa antaa. Pitänee kokeilla Googlea jossain vaiheessa, mutta nyt itse oluen pariin.

Kyseessä on Fuller’s Limited Editions oluita – tosin näitäkin on tainnut melkein joka vuosi tulla saataville. Paketin takaa löytyvän kuvauksen mukaan olut on tyyliltään russian imperial stout, joka on humaloitu Centennial humalalla. Vahvuutta tällä russian imperial stoutilla on mukavat 10,7 % ja koko komeus on pakattu tyylikkääseen pahvilaatikkoon ja tietenkin Fuller’sin omaan 0,5l pulloon. Pullo koosta johtuen tämä ei ole mikään perinteinen arki-illan olut ja ehkäpä siksi itselläkin säilynyt kellarissa odottaen sitä sopivaa hetkeä normaalia kauemmin. Koska kokemusta tästä itselläni ei ole, niin en ole tätä erikseen vielä raaskinut ostaa pidempään kypsyttelyyn.

Fuller’s Imperial Stout väriltään sysi mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Pinnalle muodostuu kaadettaessa reilusti erittäin kuohkea maitokahvin väristä vaahtoa. Erittäin herkullisen näköistä. Näyttää ihan imperial stoutilta.

Tuoksussa rusinaa (rommirusinaa), kirsikkaa, suklaata ja maltillisesti kahvia. Melkein voisi olla jotain portviiniä tai kirsikka/rusinalikööriä jopa tuoksun puolesta. Kuitenkaan olematta tuoksultaan niin makea. Jännästi parin suullisen jälkeen kirsikkaisuus ja rusinaisuus painuu jonnekin taka-alalle ja paahteisuus, joka vie tuoksun kuitenkin enemmän imperial stouttien suuntaan, nousee selvemmin esiin. Alkoholin kyllä aistii, mutta silti tämä on minusta hurmaavan tuoksuista.

Maussa paahteista mallasta, tummaa suklaata ja kahvia. Esiin puskee jostain miellyttävää pähkinäistä aromiakin. Makeutta löytyy, muttei sokerina. Enemmänkin suklaisena makeutena. Yllättäen rusinasta ja kirsikasta ei ole paljoa tietoa. Ehkä häivähdyksenä suklaisuuden seassa. Jotenkin kaikki maut ovat pehmeitä ja täyteläisiä. Onneksi prosentit ei maistu, vaikka sen tunteekin lämmittävyytenä.

Suutuntuma on hyvin täyteläinen ja jopa hieman portviinimäisen paksu. Katkerot ei tunnu katkeroina vaan mallasrunkon ryhdittäjänä.

Kyllähän tässä on taas kerrassaan upea olut lasissa. En tiedä mikä vaikutus omassa kellarissa kypsyttelyllä on ollut, kun ei ole tullut tuoreeltaan maistettua, mutta jotenkin kaikki maut ovat pehmeitä ja pyöristyneitä. Hienosti tasapainossa eikä mikään puske yli. Jotenkin yllättävää, miten perinteinen imperial stouttien yhteydessä esiintyvä kahvisuus on melkoisen taka-alalla tässä. Suklaa ja paahteiset maltaat reilusti läsnä, mutta rusina-kirsikka osasto puskee melkeinpä kahvin ohi. Tässä on kyllä iso osa palikoista lähes täydellisesti paikallaa ilman turhaa kikkailua. Täytyy taas kerran todeta, että Fuller’silla osataan tehdä hyvää olutta.