Tisleposti: Laseissa on eroja
Kukin juokoon viskinsä omalla tyylillään.
Olen aina sanonut, ettei ihmisille tule opettaa miten mitäkin juomaa tulisi ”oikeaoppisesti” nauttia, jokaisen suu on erilainen ja tärkeintä on juoda viski sillä tavoin, kun itse siitä nauttii eniten. Toiset pitävät viskistään sellaisenaan, toiset lisäävät sekaan vesitilkan, jäitä tai cola-juomaa. Ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa mitä kaikkien pitäisi noudattaa, vaan tapoja on yhtä monta kuin juojaakin.
On the rocks, SAVU, NEAT ja Glencairn
Onko sitten lasilla väliä juoman aromien muodostumiseen? Tarjoaako erilainen lasi myös erilaisen elämyksen? Tisleposti päätti ottaa asiasta selvää. Islay-saarelta Ardbegin tislaamolta testiin osallistui voimakkaan turvesavuinen ”pikku peto” jota kaatui neljään erilaiseen viskilasiin kaksi senttiä kuhunkin. Testattavat lasit olivat vanhanliiton On the rocks –lasi ja kolme juuri tisleiden ja viskin maisteluun insinööreiltyä lasia. Tähän testin valikoitui jo itseltäni kaapista löytyvät lasit, mutta maailma on täynnä erilaisia juuri viskille suunnattuja laseja. Esimerkiksi Riedelillä ja Peugeotilla löytyy omat tastinglasinsa sekä kalleimmaista päästä on esimerkiksi ainakin silmää miellyttävä Norlan -lasi. Ehkä vielä jonain päivänä laitan nämäkin testiin ja palaan sitten asiaan uudestaan.
Glencairn-lasi on varmasti kaikille viskinharrastajille tutuksi tullut skotlantilainen viskinmaisteluun suunniteltu lasi, joka on ainakin Euroopassa vakiinnuttanut paikkansa alan harrastajien keskuudessa. Lasin muotoilussa ja suunnittelussa konsultoitiin useita skotlantilaisten tislaamojen master blendereitä ja sen lasiosan muoto muistuttaakin laboratoriossa aromien tunnistamiseen käytettyä copita-lasin muotoa. Glencairn-lasit ovat olleet markkinoilla 20-vuotta ja niitä myydään laajasti tislaamoissa personoituna omien tuotteiden logoilla ja nimillä.
Haastajaksi Glencairille Atlantin toiselta puolen saapuu myös 20-vuotta markkinoilla ollut NEAT (Naturally Engineered Aroma Technology). NEAT-lasi on tullut tunnetuksi siitä, että se on yhden maailman arvostetuimman juomakilpailun, San Francisco Spirit Competition -tuomareiden käyttämä arvostelulasi. NEAT lupaa täydellisen makunautinnon ilman alkoholin poltetta. Laaja pinta-ala ja pyöristetyt reunat mahdollistavat aromien maksimaalisen aistimisen.
Kolmas viskin maisteluun räätälöity lasi on itselleni se mielenkiintoisin. SAVU-lasi on kotimainen vaihtoehto viskilasien maailmassa. Niin kuin NEAT-lasikin, lupaa myös SAVU eliminoida etanolin häiritsevät osat pois viskin aromista. SAVU-lasin muotoilussa on käytetty hyödyksi erilaisia tasoja ns. välilevyjä, jotka ottavat mallia tislaimista. Tasojen sanotaan olevan optimaalisia haihduttamaan etanolia ja n. 90 sekunnin kuluttua viskistä on aistittavissa aivan uusia tuoksuaromeja.
Lasit ovat asetettu riviin ja viski on kaadettu jokaiseen. Jos lähdetään lähestymään kilpailijoita ihan esteettisestä näkökulmasta. On the Rocks –lasihan on aina klassinen, jykevä ja vanhaa aikaa huokuva. Ulkonäöllisesti sopisi Chesterfield-sohvien ja takkatulen ääreen. Kolme viskille räätälöityä lasia ovat sitten huomattavasti sirompia. Oma silmä on jo tottunut Glencairnin muotoon ja ulkonäköön, minulle tämä on viskilasi, jos jokin. NEAT muistuttaa muotokielisesti vanhan ajan rautateiden sylkykuppia, laaja pinta-alainen pohja, joka kapenee ylöspäin mennessään vain laajetakseen uudelleen. SAVU-lasikaan ei nyt esteettisesti ainakaan omaa silmääni miellytä, epätasapainoinen tiimalasi, joka on yllättävän kookas.
Jos ulkonäöistä löytyy eroja niin jopas niitä löytyy myös viskiä nuuhkiessa! Pahnan pohjimmaisiksi oma nenäni jättää On the rocks lasin ja NEAT:in. Molemmissa tuoksumaailma on mitäänsanomaton, miltei olematon. Glencairnia ja SAVU-lasia nuuskutellessa ei ole epäilystäkään, että lasista löytyy turvesavuista viskiä. Aromit hyökyvät vahvasti päälle, etanoli on selkeästi hallitsevampi Glencairnissa. SAVU kyllä lunastaa lupauksensa etanolin haihduttamisessa, tuoksu on selkeästi maltaisempi ja makeampi kuin skotlantilaisessa kilpailijassa. Se on sitten nauttijasta kiinni mitä viskiltään haluaa, kuuluuko etanoli olla osana viskinautintoa? Lisään Glencairiin tilkan vettä, SAVU-lasin mukana tuli jääpalamuotti, jolla saa sille kustomoituja jääpaloja. Jääpala asetetaan ”tiimalasin” kaulaan ja annetaan sulaa hiljaa viskin sekaan, näin teen ja jään odottamaan.
Vesilisällä tuoksu vaan voimistuu Glencairnissa. Todella likaista savua, viskin nuoruus tulee tuoksussa raakuutena. Tammea ja hiiltynyttä puuta, Islayta brutaaleimmillaan. SAVU-lasissa jääpala taas kesyttää raakuutta entisestään taustalla tulee bourbonkypsytyksen tuomaa vaniljaisuutta ja hiukan sitruksista hedelmäisyyttä. Varmasti ihmisille, jotka harjoittelevat aromien tunnistamista viskeistä SAVU-lasi tarjoaa oivan avun mitätöimällä etanolin vaikutuksen näinkin radikaalisti, mutta itse jään kaipaamaan myös sitä voimakasta etanolin iskua nuuhkaisussani.
Nyt on nuuhkuteltu riittämiin ja siirrytään arvioinnin miellyttävimpään vaiheeseen, maisteluun. Tuoksutestin heikoimmat On the rocks– ja NEAT-lasi onnistuvat sentään säilyttämään viskin maun. Tuskinpa sellaista lasia on keksittykään mikä kuohisi Ardbegin aromeista kokonaan. Suurta eroa en näiden kahden lasin välillä löydä kyllä makutestissäkään, voisin kyllä jo tässä vaiheessa väittää, ettei NEAT-lasi ole hintansa arvoinen sijoitus. Turvesavu on hallitseva maku ja muita nyansseja on vaikea erottaa, pienellä vesilisällä On the rocks –lasista on aistittavissa aavistus maltaisenhunajaista makeutta, mutta NEAT ei aukene enempää.
Jälleen myös makujensa puolesta Glencairn ja SAVU-lasi ovat omaa luokkaansa. Molemmat tarjoavat aikaisempaa kaksikkoa paljon enemmän syvyyttä ja kerroksellisuutta. Etanolisuus on edelleen raa’asti läsnä Glencairnissa, kun taas SAVU-lasissa se tuntuisi kummasti kadonneen. Aivan kuin kaksi eri tuotetta! Glencairista savuisuus tulee maussa jopa poltettuna kumina ja tammen makuun sekoittuu runsaasti hiiltä, jälkimaku kestää pitkään ja taittaa lopulta hentoon piipputupakan aromiin. SAVU-lasissa on samat elementit läsnä, mutta myös hennomat aromit nostavat profiiliaan. Turvesavun synkkään jyystöön sekoittuu merellistä suolaisuutta ja jopa hiukan ruohoisuutta ja anismaista salmiakkisuutta on läsnä.
Lasit on helppo jakaa voittajiin ja häviäjiin. NEAT oli kaikilla osa-alueilla heikoin, se ei houkuttele ulkonäöllään, tuoksuun sillä ei ole mitään tarjottavaa ja makumaailmankin se jättää hyvin yksiulotteiseksi. Täytynee laittaa lasi vielä testiin vaikkapa ginin kanssa ja katsoa olisiko sillä enemmän tarjottavaa siinä maailmassa. On the rocks –lasi ei paljoa paremmin suoriudu, mutta on se omaan silmään ja käteen NEAT:ia mielyttävämpi. Parhaiten testissä pärjäsivät siis jo käsitteeksi muodostunut Glencairn ja sen kotimainen haastaja SAVU-lasi. Pakkohan se on myöntää ilman mitään sinivalkoisia laseja silmillä, että SAVU kyllä lunastaa asettamansa lupaukset. Molemmat lasit tarjoavat niin tuoksullisesti kuin maullisesti hyvin erilaiset elämykset samasta viskistä. Taidan jatkossakin juoda viskini kahdesta lasista niin saan siitä mahdollisimman paljon irti 😉.
Teksti ja kuva: Asko Ryynänen
