Suomalainen alkoholiveropolitiikka: Karkaako tulot, jääkö haitat?

Suomalainen alkoholipolitiikka on hankalassa paikassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan alkoholin kulutus on laskenut jo pitkään, mutta samaan aikaan osa kaupasta on siirtynyt Suomen rajojen ulkopuolelle tilastoimattoman kulutuksen puolelle ja alkoholiveron tuotto on heikentynyt. Hallitus suunnittelee silti uusia veronkorotuksia. Alkoholiala varoittaa, että verotusta kiristetään jo pisteeseen, jossa verotulot vähenevät nopeammin kuin haitat.

Aiheesta keskusteltiin 6. lokakuuta 2026 Helsingin Musiikkitalossa Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton ja Suomen Alkoholijuomakauppa ry:n(SAJK) järjestämässä tilaisuudessa ”Verotulot karkaa, haitat jää – mitä suomalaiselle alkoholipolitiikalle pitäisi tehdä?” Tilaisuudessa alkoholipolitiikkaa tarkasteltiin erityisesti verotuksen, matkustajatuonnin, verkkokaupan ja kotimaisen kilpailun näkökulmasta. Puheenvuoroissa olivat muun muassa Anoran toimitusjohtaja Kirsi Puntila ja kaupan asiantuntija Arhi Kivilahti Ada Insightsista.

Suomalaiset juovat vähemmän kuin ennen

THL:n uusimman tilaston mukaan Suomessa myydyn alkoholin kulutus väheni jälleen vuonna 2025, joka on kansanterveyden näkökulmasta hyvä asia. Tilastoitu kulutus oli noin 6,9 litraa sataprosenttista alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden. Pitkän aikavälin tilastoidun alkoholikulutuksen uunta on ollut selvästi alaspäin jo vuodesta 2007.

Verotuksen kannalta kehitys on kaksijakoinen: mitä vähemmän alkoholia myydään Suomessa, sitä pienemmäksi myös alkoholiveron veropohja kutistuu. Tästä syntyy yksi suomalaisen alkoholipolitiikan suurista ristiriidoista. Jos vero vähentää juomista, se tekee juuri sitä, mitä alkoholipolitiikalta toivotaan. Jos kotimainen myynti sen sijaan vähenee siksi, että sama alkoholi ostetaan Tallinnasta tai ulkomaisesta verkkokaupasta, kansanterveyshyöty voi jäädä pieneksi samalla kun Suomen verotulot vähenevät, koska tilastoimaton kulutus kasvaa – näin alkoholinkulutus ei oikeasti vähene niin paljon kuin kotimaiset tilastot osoittavat, vaan kulutus siirtyy tilastoimattomaan kulutukseen.

Veronkorotukset eivät ole tuoneet luvattuja lisätuloja

Anoran toimitusjohtaja Kirsi Puntila nosti Musiikkitalossa esiin Verohallinnon tilastoihin perustuvia alkoholiveron kertymälukuja. Puntilan esityksen mukaan vuoden 2024 veronkorotuksella tavoiteltiin noin 40 miljoonan euron lisätuloja, mutta alkoholiveron tuotto laski 1,463 miljardista 1,459 miljardiin euroon. Vuonna 2025 tuotto pieneni edelleen noin 63 miljoonalla eurolla. Puntilan esityksen mukaan myös vuoden 2026 tammi–heinäkuun alkoholijuomaveron nettokertymä jäi 5,6 miljoonaa euroa edellisvuotta pienemmäksi. Esityksessä kysyttiinkin, onko Suomi jo pisteessä, jossa uudet veronkorotukset eivät enää lisää verotuloja, vaan alkavat pikemminkin syödä niitä?

Samaan aikaan verotus kiristyy. Hallituksen esityksen mukaan alkoholiveroa on tarkoitus korottaa jälleen vuoden 2027 alussa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan lisäkorotus kohdistuisi pääasiassa yli 5,5-prosenttisiin alkoholijuomiin. Keskimääräinen veronkorotus olisi noin 4,5 prosenttia, ja sen arvioidaan nostavan veron kohteena olevien tuotteiden kuluttajahintoja noin kaksi prosenttia. Hallitus arvioi, että korotus kasvattaisi alkoholiveron tuottoa vuositasolla noin 20 miljoonalla eurolla, tosin samassa esityksessä jo tunnistetaan, että että Suomen ja muiden maiden hintaerojen kasvu voi lisätä matkustajatuontia ja verkko-ostamista. Jos suurempi osa kulutuksesta siirtyy Suomen veropohjan ulkopuolelle, sekä fiskaalinen hyöty että terveyspoliittinen vaikutus voivat jäädä ennakoitua pienemmiksi. Tässä kohtaa hallituksen ja alkoholialan huoli osuu osittain samaan kohtaan.

Jääkö verot rajan taakse?

Kirsi Puntilan esityksessä yksi keskeisistä teemoista oli Suomen ja muiden maiden välinen veroero ja hän vertasi muun muassa Suomen ja Ruotsin viini- ja väkevien juomien verotusta, Suomessa kun verotaso on monissa tuoteryhmissä selvästi Ruotsia korkeampi. Puntilan mukaan suuri hintaero lisää kannustinta ostaa alkoholia Suomen ulkopuolelta.

Tämä onkin alkoholiverokeskustelun tärkein kohta; jos korkea hinta saa kuluttajan jättämään pullon ostamatta, suomalainen alkoholipolitiikka toimii juuri tavoitellulla tavalla. Jos korkea hinta saa kuluttajan ostamaan saman pullon ulkomailta tai tilaamaan sen ulkomaisesta verkkokaupasta, kulutus ei välttämättä vähene lainkaan, verotulo vain siirtyy pois Suomesta.

Kirsi Puntilan esittämässä Suomen Alkoholijuomakauppa ry:n aineistossa vuoden 2025 matkustajatuonniksi arvioitiin 91,9 miljoonaa litraa ja ulkomaisista verkkokaupoista tehdyiksi ostoiksi 46,2 miljoonaa litraa. SAJK:n laskelmassa matkustajatuonnin laskennalliseksi alkoholi- ja juomapakkausverojen menetykseksi arvioitiin noin 520 miljoonaa euroa ja ulkomaisen verkkokaupan maksamatta jääneiksi veroiksi arvioitiin puolestaan noin 285 miljoonaa euroa.  Tosin kannattaa muistaa, että luvut ovat SAJK:n arvioita, eivät Verohallinnon vahvistamia toteutuneita veromenetyksiä.

Samaan aikaan matkustajatuonnin ja verkko-ostamisen keruutapa on muuttunut vuoden 2025 alussa THL:n tilastoissa. Puhelinhaastatteluista siirryttiin internetpaneeliin, ja uusi menetelmä tuotti huomattavasti aikaisempaa suurempia tuontiarvioita. THL on korostanut, ettei vuosien 2024 ja 2025 lukuja voi verrata suoraan toisiinsa,  joten luvuista ei laitoksen mukaan voi vetää johtopäätöksiä että että matkustajatuonti olisi yhdessä vuodessa räjähtänyt kasvuun. Vuoden 2025 luvut kuitenkin kertovat, että Suomen ulkopuolelta hankitun alkoholin määrä voi olla alkoholipolitiikan kannalta huomattava.

Verkkokaupassa ongelmana verojen perintä

Matkustajatuontia ja verkkokauppaa ei pitäisi niputtaa yhdeksi ilmiöksi. Matkustaja voi tuoda toisesta EU-maasta alkoholia omaan käyttöönsä ilman Suomen valmisteveroa, mutta etämyynnissä tilanne on toinen. Puntila kertoi Tulliin arvioon viitaten, että vain noin 1–2 prosenttia alkoholin etämyyjistä hoitaisi verovelvoitteensa asianmukaisesti. Tullin näkemyksen mukaan verojen laiminlyönnistä pitäisikin seurata nykyistä tuntuvampia sanktioita, kuljetusyhtiöiden vastuuta pitäisi kiristää ja Suomen ulkopuolelta tulevien alkoholilähetysten valvontaa tehostaa. Jos Suomessa toimiva panimo, maahantuoja, Alko, ruokakauppa tai ravintola joutuu maksamaan verot täysimääräisesti, mutta ulkomaiselta verkkokaupalta niitä ei käytännössä saada perittyä, kyse ei enää ole vain alkoholipolitiikasta, vaan epäreilusta kilpailusta.

WHO: korkea hinta toimii

Alkoholialan verokritiikille löytyy vastapainoa kansainvälisestä tutkimusnäytöstä. WHO:n mukaan alkoholiverotus ja muu hintapolitiikka kuuluvat tehokkaimpiin tapoihin vähentää alkoholin kulutusta ja siitä aiheutuvia terveyshaittoja ja WHO korostaa erityisesti alkoholin reaalihintaa eli sitä, kuinka kallista alkoholi on suhteessa ihmisten tuloihin. Jos ihmisten ostovoima kasvaa alkoholin hintaa nopeammin, juomat voivat muuttua tosiasiallisesti edullisemmiksi, vaikka kassalla maksettava hinta nousisi. WHO:n mukaan ei myöskään voida automaattisesti päätellä, että korkea alkoholivero johtaisi vastaavaan kasvuun tilastoimattomassa tai laittomassa alkoholinkulutuksessa.  Kansainvälinen tutkimus ja juomatapojen muutos tukee sitä, että kaikki Suomessa ostamatta jäävä alkoholi ei päädy ostoskoriin Virossa tai verkkokaupassa, vaan osa jää todella juomatta.

Kasvattaako vapauttaminen kaupan valtaa?

Verotus ei ole suomalaisen alkoholipolitiikan ainoa avoin kysymys, toinen koskee myyntikanavia. Tilaisuuden aineistossa kaupan asiantuntija Arhi Kivilahden mukaan Suomen päivittäistavarakauppa on kansainvälisesti poikkeuksellisen keskittynyt ja kaksi suurinta toimijaa hallitsevat Suomessa erittäin suurta osaa markkinasta. Näin keskittyminen antaa suurille kaupparyhmille huomattavaa neuvotteluvoimaa suhteessa tavarantoimittajiin joka on tärkeä näkökulma, jos alkoholijuomien vähittäismyyntiä vapautetaan edelleen päivittäistavarakauppoihin. Kysymys ei silloin ole vain Alkon olemassaolosta ja alkoholihaitoista, vaan samalla ratkaistaan, millainen neuvotteluasema jää pienpanimoille, viinintuottajille ja muille pienille tavarantoimittajille markkinassa, jossa kaksi kaupparyhmää ovat jo valmiiksi erittäin vahvoja.

Mitä suomalaiselle alkoholipolitiikalle pitäisi tehdä?

Aineistosta ja viranomaistiedoista nousee muutama selvä pohdinnan paikka. Ensimmäinen on se, ettei alkoholipolitiikan onnistumista voi enää mitata vain sillä, kuinka paljon alkoholia myydään Suomessa. Vaikka THL:n mukaan kotimainen kulutus on vähentynyt, matkustajatuonnista ja verkkokaupasta tarvitaan nykyistä luotettavampaa tietoa, ilman sitä on vaikea tietää, kuinka suuri osa kotimaisen myynnin laskusta tarkoittaa aidosti vähentynyttä juomista ja kuinka suuri osa ostosten siirtymistä ulkomaille. Puntilan ja SAJK:n esityksessä katsotaan, että Suomen korkea verotus siirtää liikaa kauppaa ulkomaille, THL:n aineiston mukaan taas suomalaisten alkoholinkulutus on aidosti vähentynyt, eikä kaikkea kotimaan myynnin laskua voi selittää rajakaupalla.

Toiseksi hallitus ja Verohallinto vois arvioida veronkorotusten vaikutuksia jälkikäteen kokonaisuutena, analysoiden paljonko alkoholivero todella tuotti ja  paljonko ostamista siirtyi ulkomaille. Samalla etämynnin valvonnan järjestämistä voisi pohtia niin, että valvonta toteutuu asianmukaisesti ja lailliset verot saadaan Suomeen. Samaan aikaan alkoholiverokeskustelun ja myynnin vapauttamisen kanssa olisi hyvä käsitellä kaupan roolia siinä, alkoholipolitiikka kun on samalla kilpailupolitiikkaa.

Verotus voi toteuttaa useaa roolia samaan aikaan, jonka kautta sitä voi arvioida:  Jos korkea alkoholivero vähentää kokonaiskulutusta ja samalla kasvattaa verotuloja, se toimii sekä kansanterveyden että valtiontalouden kannalta, jos se vähentää kulutusta mutta verotuotto laskee, kyse voi silti olla onnistuneesta terveyspolitiikasta, mutta silloin veronkorotusta ei pitäisi perustella lisätuloilla. Jos taas kotimaan myynti ja verotuotto vähenevät, mutta kokonaiskulutus ei juuri muutu, korkea vero osuu huonosti molempiin tavoitteisiin.

Lähteet:
Panimoliitto ja Suomen Alkoholijuomakauppa ry: Verotulot karkaa, haitat jää – mitä suomalaiselle alkoholipolitiikalle pitäisi tehdä?, Musiikkitalo, Helsinki 6.10.2026 aineistot; Kirsi Puntila / Anora: Juoma-alan Suomi–Ruotsi maaottelu sekä Arhi Kivilahti / Ada Insights: Kahden kauppa – Ruokakaupan kilpailu ja tulevaisuus. Lisäksi: THL: Alkoholijuomien kulutus 2025; THL / Marke Jääskeläinen, Oona Pentala-Nikulainen ja Pia Mäkelä: selvitys alkoholin matkustajatuonnin ja verkko-ostamisen tiedonkeruumenetelmän muutoksesta; valtiovarainministeriö / Suomen hallitus: HE 172/2026; Verohallinto: alkoholi- ja alkoholijuomaverotaulukko 2026; WHO Europe: alkoholiverotusta, alkoholin hintoja ja saatavuutta koskevat raportit ja suositukset.

Kuvat: Pexels