Klassikko-olut: Guinness Draught

Maailman suurin mustan oluen tuottaja, Irlannin kansallinen ylpeys, joka syö maan ohratuotannosta kymmenesosan on vanha panimo.

Se syntyi jo vuonna 1759 kun Arthur Guinness perusti panimon Dubliniin tarkoituksenaan valmistaa alea ja portteria. Arthurin panimo onnistui etenkin portterin valmistuksessa yli suurimpienkin unelmien. St. James Gaten panimo seisoo niillä sijoillaan edelleen, joskin valtavasti laajentuneena.

Guinness kasvoi suureksi ja maineikkaaksi panimoksi. Se tunnettiin erityisesti oluesta, jota lähimpänä lienee nykyään pullossa myytävä Guinness Original (toiselta nimeltään Extra Stout). Original ei kuitenkaan ole se tuote mitä ihmiset yleensä tarkoittavat, kun Guinnessista nykyään puhutaan. Suureksi kasvanut panimo päätti uudistaa tavan tarjoilla oluitaan 1900-luvulla ja tuli samalla luoneeksi uuden lippulaivatuotteen itselleen: Guinness Draughtin, eli vapaasti suomentaen “Hana-Guinnessin”. Tämä on se nykyisin tunnetuin ja myydyin olut, panimon lippulaivatuote. Sen mitä saa, kun tilaa “Guinnessin”. Perinteiden vaalimisen sijaan sen syntyyn liittyy niiden rikkomista.

Vielä sotien jälkeen Guinnessin oluet tarjoiltiin cask-tynnyreistä pumpaten real ale-tyyliin. Pubien pitäjillä oli tapana sekoittaa vanhaa vähän jo väljähtänyttä ja uutta eläväisempää Guinnessia keskenään. Tämä tuotti tietynlaisen hiilihappoisuuden ja kun olut laskettiin ns. “sparkler”-hanan läpi, siihen muodostui myös hyvin pehmeä vaahto. Panimolla oli kuitenkin kova halu siirtyä vanhanaikaiseksi koetuista caskeistä modernimpiin keg-tynnyreihin.

Niinpä samana vuonna kun panimo täytti kaksi sataa vuotta, eli 1959, saapui markkinoille Guinness Draught. Sen suuri innovaatio oli typpeä ponnekaasuna käyttävä annostelumekanismi, joka tuotti olueen pehmeän samettisen suutuntuman ja todella tiiviin kestävän vaahdon. Nykyään muillakin panimoilla käytetty “nitro”-annostelutapa kehitettiin siis matkimaan “vanhanaikaista” cask-olutta. Näin olut voitiin myydä kegeissä ilman, että perinteiseen tottuneilta pubin kävijöiltä tuli nalkutusta. Ainakaan liikaa.

Kesti parikymmentä vuotta tuoda sama efekti muuhun kuin hanaolueen, mutta lopulta kehitettiin ns. “widget”. Kaasu pakkautuu paineen alla pieneen muovikapseliin tölkin tai pullon sisällä ja vapautuu taas kun paine laskee astiaa avatessa. Se on se koliseva juttu Guinness-tölkin sisällä. Typpiponnekaasun kera tarjoillun oluen asettuminen vaatii tietynlaisen kaatotekniikan ja odottelua. Joskin kokeneemmat hanankääntäjät puhuvat panimon mainostaman sekunnilleen mitatun odotusajan ja kaksivaiheisen kaadon olevan lähinnä markkinointia. Oli miten oli, Guinness Draught on pehmeä, kuiva ja kepeä irlantilainen stout, jossa maistuu sille luonteenomainen paahdettu mallastamaton ohra.

Olut on tyylinsä perikuva. Perinteiden muuttaminen ja typen kanssa pelaaminen oli Guinnessille oikea ratkaisu. Muut irlantilaispanimot kuten Beamish ja Murphy’s seurasivat pian isoveljen esimerkkiä. Siinä missä muualla portterin ja stoutin tuottajat hävisivät tai vähintään vaihtoivat vaaleampiin oluisiin, irlantilaiset vain mennä porskuttivat. Guinness on nykyään maailman suurin mustan oluen valmistaja, eikä seuraavana tuleva ole edes lähellä. Nekin ihmiset, joita ei olut muuten kiinnosta, tietävät ja tunnistavat irkkuklassikon.

Teksti: Jouni Koskinen

Kuva: Adobe Stock