Kekrin olutperinne – näin järjestät suomalaisen kekrioluttastingin

Ennen kuin joulu nousi vuoden suurimmaksi juhlaksi, suomalaisissa maataloissa vietettiin kekriä. Sadonkorjuun päättymistä juhlistettiin runsaalla ruoalla, kotona pannulla oluella ja tulevan satovuoden onnea tavoittelevilla taioilla. Oluella oli kekrissä aivan erityinen merkitys: mitä enemmän sitä juotiin, sitä parempaa ohrasatoa uskottiin seuraavana vuonna saatavan. Vanhoja perinteitä voi juhlistaa nykyäänkin järjestämällä oman kekrioluttastingin.

Kekriviinain juontia, lehdessä julkaistu toisinto Juha Rissasen taulusta. FINNA: Rissanen, Juho, alkuperäisen kuvan tekijä 1903 Museovirasto

Marraskuun ensimmäinen viikonloppu on nykyään monen juhlan aikaa. Suomalainen kekri, kristillinen pyhäinpäivä ja amerikkalainen halloween ovat lomittuneet syksyiseksi juhla-ajaksi, jossa sadonkorjuu, naamioituminen ja vainajien muistaminen elävät rinnakkain. Suomessa kekri on näistä juhlista vanhin. Se oli maatalousyhteiskunnan tärkeimpiä juhlia, monin paikoin jopa joulua merkittävämpi. Kekri päätti vanhan satovuoden ja aloitti uuden, ja sen viettoon liittyivät niin ruokailu, juominen, yhteisöllisyys kuin erilaiset taikuuteen ja vainajien muistamiseen liittyvät tavat.

Kekrillä ei alun perin ollut yhtä määrättyä päivämäärää, vaan kukin talo juhli sitä omassa tahdissaan, kun syksyn työt olivat valmistuneet. Juhlakausi sijoittui tavallisesti syyskuun lopun mikkelinpäivän ja marraskuun alun pyhäinpäivän välille. Kekri tunnettiin eri puolilla Suomea myös nimillä köyri, köyry ja keyri. Kristillisten juhlaperinteiden vahvistuessa ja erityisesti 1800-luvulta lähtien kekrin vietto alkoi nivoutua pyhäinpäivän ajankohtaan. Samalla monet kekrin tavoista siirtyivät vähitellen joulunviettoon.

Kekrijuhla Loimaalla. FINNA: Kyytinen, Pekka, kuvaaja 1972 Museovirasto

Olutta juotiin, jotta ohra kasvaisi

Kun vilja oli puitu, karja tuotu laitumilta ja syysteurastukset tehty, oli lupa juhlia, näin kekripöytään katettiin lampaanpaistia, makkaroita, juureksia, puuroja ja tuoretta leipää. Ruokaa ja juomaa piti olla runsaasti, sillä juhlan yltäkylläisyyden uskottiin ennustavan seuraavan vuoden onnea.

Erityisen tärkeä osa juhlintaa oli olut. Kansanuskomusten mukaan runsas oluenjuonti varmisti hyvän ohrasadon, joillakin seuduilla uskottiin, että mitä vahvemmin isäntä oli kekrinä humalassa, sitä painavammat ja runsaammat tähkät pellossa seuraavana kesänä kasvaisivat. Taustalla oli ajatus siitä, että juhlassa toteutunut runsaus siirtyisi tulevaan vuoteen, kun nautittiin paljon lihaa, karjan uskottiin lisääntyvän, ja kun juotiin olutta, viljasadon toivottiin kasvavan. Oluen merkitys oli erityisen luonteva, sillä se valmistettiin oman maan viljasta, juhlaolut oli siis konkreettinen osoitus päättyneen satokauden onnistumisesta.

Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa oluen valmistus kuului kotitalouksien tärkeisiin taitoihin. Olutta pantiin erityisesti häihin, hautajaisiin ja suuriin vuotuisiin juhliin, kuten kekriin. Perinteinen oluenvalmistus alkoi tavallisesti ohran mallastamisesta, viljaa idätettiin ja kuivattiin, minkä jälkeen maltaista valmistettiin sokereita sisältävä vierre, joka sitten käytettiin.  Oluen valmistus oli aikaa ja työtä vaativa prosessi, ja juhlaan varautuminen aloitettiin hyvissä ajoin. Valmistustavat vaihtelivat alueittain, eikä kekrissä juotu yhtä tiettyä, kaikkialla samanlaista kekriolutta.

Juhlassa kestittiin myös vainajia ja köyrimörköjä

Kekri oli vuodenkierrossa erityinen rajakohta, jolloin myös elävien ja kuolleiden maailman ajateltiin olevan tavallista lähempänä toisiaan. Vainajien uskottiin palaavan vierailemaan entisissä kodeissaan, ja heille voitiin jättää ruokaa tai lämmittää sauna. Juhlaan liittyi siten paitsi satovuoden päättyminen myös esi-isien muistaminen ja suvun jatkuvuuden kunnioittaminen.

Kaikki vieraat eivät kuitenkaan olleet näkymättömiä; Kekripukeiksi, köyrimöröiksi ja kekrittäriksi pukeutuneet kulkijat kiersivät talosta toiseen vaatimassa kestitystä. Naamioitumiseen saatettiin käyttää nurinpäin käännettyjä turkkeja, olkia, sarvia ja muita talosta löytyviä tarvikkeita ja kulkijat saattoivat käyttäytyä tahallisen uhkaavasti tai hassunkurisesti. Kestityksen vaatimisella oli oma paikkansa juhlan runsauden ajatuksessa, vieraille kuului nimittäin tarjota ruokaa ja juomaa, ja kitsastelu saatettiin tulkita huonoksi enteeksi. Kekrin naamioitumisperinteessä onkin kiinnostavia yhtäläisyyksiä myöhempään halloweenin juhlintaan, vaikka juhlat ovat kehittyneet omissa kulttuurisissa ympäristöissään.

Pekka Ruotsalaisen esittämä ”köyriätär”, Kurolanlahti Vatala, FINNA: Rytkönen, Ahti, kuvaaja 1927 Museovirasto

Vanhasta sadonkorjuujuhlasta uuden ajan kekriin

Kekrin merkitys alkoi vähentyä kaupungistumisen ja maatalousyhteiskunnan muutosten myötä, samalla kristillinen joulu syrjäytti vähitellen kekrin vuoden tärkeimpänä juhlakautena. Monet kekrin tavoista jäivät kuitenkin elämään, runsas juhlapöytä, naamioituneet kulkijat, yhteisöllisyys ja vainajien muistaminen löytyvät nykyisin eri muodoissa syksyn ja talven juhlista. Viime vuosina kekriä on myös elvytetty tietoisesti suomalaisen sadonkorjuun, lähiruoan ja kulttuuriperinnön juhlana ja sitä on nostettu esiin vaihtoehtona tai kotimaisena rinnakkaisjuhlana halloweenille.

Kekrin paluuseen sopii luontevasti myös suomalainen olut. Muutamat pienpanimot ovat julkaisseet kekriin viittaavia kausioluita, mutta yhtä hyvin juhlapöytään voi valita erilaisia kotimaisia oluita ja yhdistää niitä syksyn ruokiin. Nykyajan kekripöydässä voivat kohdata sahti, lager, tumma portteri ja marjainen hapanolut, kaikki tarjoavat erilaisen näkökulman suomalaiseen olutkulttuuriin ja toimivat kiinnostavina kumppaneina syksyn ruoille.

Pispalan Kekrijuhlat, Ilpo Mikkonen, valokuvaaja 2008, Vapriikin kuva-arkisto, Finna

Järjestä omat kekrioluet maistettavaksi

Kekrin kunniaksi voi järjestää oluttastingin, jossa tutustutaan neljään erilaiseen kotimaiseen oluttyyliin ja yhdistetään ne sadonkorjuukauden ruokiin.

Valitse neljä kotimaista olutta:

• Lager: raikas ja tasapainoinen juoma, joka sopii rasvaisten raakamakkaroiden ja uunipaahdettujen juuresten kanssa. Hiilihappoisuus raikastaa suuta ja maltaisuus tukee paahteisia makuja.
• Sahti: täyteläinen ja usein makeahkon maltainen perinneolut, joka sopii voimakkaiden kotimaisten juustojen ja perinteisten liharuokien kumppaniksi.
• Baltic porter: tumma, maltainen ja usein suklaisen tai kahvisen aromikas olut, jonka kanssa voi kokeilla kypsiä juustoja, paahdettua lihaa tai tummaa suklaajälkiruokaa.
• Marjainen hapanolut: hapokas ja hedelmäinen olut, joka toimii omenapiirakan, marjaisten jälkiruokien sekä rasvaisten juustojen seurassa.

Maistelussa kannattaa kokeilla jokaista olutta ensin sellaisenaan ja vasta sitten ruoan kanssa. Muuttuuko oluen katkeruus? Korostuuko ruoan makeus? Tuntuuko sahti juuston kanssa pehmeämmältä tai hapanolut omenapiirakan seurassa hedelmäisemmältä?

Vinkki: pukeudu köyrimöröksi! Jos haluat järjestää kekrijuhlan oikein perinteisellä tavalla, kokeile pukeutua köyrimöröksi tai köyrijättäreksi. Käännä vaatteita nurinpäin, naamioidu ja kulje ympäri taloa kummallisena hahmona. Voit nyökkäillä ikään kuin yrittäisit iskeä nokallasi jotakuta tuvassa olijaa tai kulkea vaikka nelinkontin. Perinteen mukaisesti voit myös huudella: ”Uuniako vai köyriä?” Silloin talonväen kuuluu tarjota herkkuja.