Jouni Koskisen olutpakina: Bingohalli nimeltä Olut
Olipa kerran Elintarvikkeiden Maassa bingohalli, jonka nimi oli Olut.
Se oli ollut jo vuosisatoja tiettyjen ainesosien suosiossa. Hallin etualalla istuskeli pieni maltaiden juorukerho. Bambergiläinen röyhytti sikaria, muut maltaista mulkoilivat kateellisina humalien äänekkääseen pöytään, jossa nuoret amerikkalaiset vetivät voittoja kotiin jatkuvalla putkella. Hiivat porisivat hiljaa huoneen perällä. Vesi toimi pelinjohtajana lavalla.
Eräänä päivänä sisään asteli vanha ja raihnainen maitohappobakteeri Lakto,
Mustikan taluttamana. Pilsnermallas pomppasi välittömästi pystyyn vihaisena.
“Heei! Ei ei ei ei mitään asiaa tänne teikäläisillä!”
Lakto katsahti maltaaseen happamasti.
“Poika. Minä olen täällä pelaamassa jo kauan ennen sinua. Pidä se puhtauslaki
housuissasi.”
“Niin, älä ny rupee taas julistamaan ja kainalotuulettamaan täällä, rasisti!” Citra
älähti humalien pöydästä.
“Niin mutta ku”, Pilsnermallas änkytti, “entäs tämä Mustikka? Eihän marjat
kuulu Olueen!”
“Oun minnäin tiällä pitkään ollunna.” Kriek-kirsikka huikkasi huoneen nurkasta
Brettan kainalosta.
Savumallas tumppasi sikarinsa ja veti Pilsnerin takaisin istumaan. “Annas olla
nyt, ennen kuin paahdut”, se supatti, “Anna nuorison yrittää.”
Ilta jatkui iloisesti bingon parissa. Humalat jatkoivat voittojen tahkoamista.
Maltaiden pöydässä näön vuoksi nuristiin, pelistä silti nauttien. Lakto keräsi myös
pari bingoa Brettan kanssa. Kaikki paitsi nyrpeä Pilsnermallas palasivat koteihinsa
iloisina.
Seuraavana päivänä Mustikka toi paikalle kaverinsa Greipin. Kriekin kaverina tuli
Vadelma. Greippi tykkäsi meiningistä, erityisesti humalien seurasta, niin paljon, että
soitti paikalle tuttunsa Mangon ja Ananaksen. Pilsnermallas seurasi vieraiden virtaa
ja murjotti ja uhosi boikotilla, muttei tehnyt elettäkään toteuttaakseen uhkauksensa.
Bingoajien määrä kasvoi kasvamistaan seuranneiden viikkojen aikana. Suklaa,
Kahvipapu, Vanilja ja Tynnyri hengailivat tummempien maltaiden kanssa ja
kaikki maailman hedelmät täyttivät salin toisen puolen. Pekoni, Korvapuusti ja
Pässinkiveskin kävivät näyttäytymässä, sillä bingohalli Oluesta oli tullut se paikka
missä piti olla käynyt jos halusi olla joku. Eläkeläisten savuisesta tuvasta oli tullut
Elintarvikemaailman kuumin menomesta.
Pilsnermallas mökötti aikansa, mutta ymmärsi sitten, ettei vieraita pelkäämällä
ole koskaan mitään voitettu ja hiljeni. Bingohalli Olut kasvoi ja menestyi. Kaikilla
oli kivaa. Kului muutamia vuosia. Kuumin meininki hallilla oli hiljentynyt. Aina pirteä Bretta törmäsi kadulla Ananakseen pitkästä aikaa.
“Kato, mitä vanha mäntyomena!”
“Mitäs tässä.”
“Ei ole teikäläistä juuri näkynyt hallilla viime aikoina. Eikä sen puoleen muitakaan
hedelmiä. Tai oikeastaan koko adjunktijengiä? Mihin te hävisitte? Kirsikkakin
on harventanut käyntejään.” Bretta ihmetteli.
“No kato siinäpä se”, Ananas sanoi, “Siellä oli kiva käydä. Olut on mukava mesta,
loistava fiilis siellä ja kaikki on tervetulleita. Mutta se olutbingon pelaaminen…”
“Niin?”
“Ei sitä jaksa, kun ei oikein koskaan voita mitään.”
Sen pituinen se.
Teksti: Jouni Koskinen
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2021.
