Valmista joulusahti nyt
Sahtia haluaa joulupöytään, se kannattaa tehdä nyt!
Sahti on oma lukunsa Suomen oluthistoriassa. Se on ainoita edelleen valmistettavia alkuperäisoluita belgialaisen lambic-oluen ohella ja näin sen merkitys kansainväliseen olutperinteeseen on kiistaton. Monet olutasiantuntijat ympäri maailmaa ovatkin nostaneet sahdin yhdeksi mielenkiintoisimmista oluttyyleistä sen erilaisen valmistustavan ja maun takia.
Sahtiperinne
Sahtiperinne on säilynyt parhaiten Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Satakunnassa. Nyt sahtiperinnettä on elvytetty ympäri maata ja monet kotimaiset pienpanimotkin tekevät sahtia mm. joulunaikaan. Sahti sai vuonna 2002 EU:n Aito perinteinen tuote (APT) -nimisuojan, joka määrittelee sahdin valmistustavan. Sahti kuuluu tämän mukaan valmistaa perinteen mukaisista raaka-aineista, joihin kuuluvat ohramaltaan lisäksi muu vilja sekä joskus humala. Sahti käytetään nykyään leivinhiivalla.
Sahti-sanan alkuperää ei ole varmuudella selvitetty. Nykyisen käsityksen mukaan sana on lainattu nykyruotsin sanasta saft, joka tarkoittaa marja- tai hedelmämehua, mahlaa tai nestettä. Yhden teorian mukaan sahti-nimitys tuli siitä, kun juomaan lisättiin aikoinaan vadelmia ja muita marjoja. Toisen teorian mukaan kotona valmistettua olutta alettiin keskiajalla kutsua saftiksi eli mehuksi maksujen kiertämiseksi sen jälkeen, kun oluesta oli tullut verotettavaa kauppatavaraa. Ensimmäisen kerran sana esiintyy kirjallisesti Henrik Florinuksen sanakirjassa vuonna 1678. 1700-luvulla sahti rinnastettiin usein mietoon kaljaan, oluen ollessa juhlajuoma. Ajan kuluessa olut- ja sahti-nimitykset muuttuivat, tehdasvalmisteisen oluen yleistyessä, sahti muuttui tarkoittamaan kotitekoista olutta.
Sahdin valmistus
Sahdin mallaspohja on yleensä ohraa ja joskus myös ruista, ja nämä ovatkin olleet Suomen tärkeimmät viljakasvit ennen 1900-lukua. Ohramaltaasta pantu sahti on makeampaa ja rukiin maku tuo sahtiin taas voimakkaampaa ja hieman mausteista makua. Viljan käyttö vaihtelee alueittain, kuten myös sahdin maun makeus.
Nykyään sahti käytetään leivinhiivalla, mutta ennen hiiva kerättiin talteen onnistuneesti käyneestä sahdista. Leivässä ja sahdissa saatettiin käyttää myös samaa juurta. Kun kaupallinen leivinhiiva tuli Suomen markkinoille 1800-luvun loppupuoliskolla, se syrjäytti paljolti omat sahtihiivakannat 1960-lukuun mennessä.
Sahtia maustetaan usein katajalla, joko oksilla, marjoilla tai katajavedellä. Humalaa käytetään nykyään usein myös. Katajaa ja humalaa on käytetty myös juoman säilymisen ja desinfioinnin takia ja perinteinen tapa pestä valmistusastiat onkin käyttää siinä katajavettä.
Sahdin valmistaminen alkaa mäskäyksestä, jossa mallastettu vilja kastellaan kuumalla vedellä noin 60-80 asteen lämpötilassa. Mäski jätetään hautumaan ja siinä viljan sokerit ikäänkuin imeytyvät veteen. Tämän jälkeen sahdin mäski kauhotaan kaukalomaiseen kuurnaan, jossa on pohjalla teräsverkko ja sen päällä katajanoksia, jotka siivilöivät erikseen märän mallasrouheen ja sahtivierteen. Vierre siivilöidään kunnes se on kirkasta.
Sen jälkeen vierre jäähdytetään ja siihen lisätään leivinhiiva. Sahti käy noin 20 -asteessa, jonka jälkeen sitä säilytetään viileässä kypsymässä tarjoiluhetkeen asti. Sahti on tuoretuote, ja se täytyy nauttia pian valmistumisen jälkeen.
Valmis sahti on usein punaruskeaa, vaahdotonta, ja hieman makeaa. Tosin eri alueilla sahdin maku saattaa olla hyvinkin erilainen ja nykyään tehdyt modernit tulkinnat lisäävät sahdin maun monimuotoisuutta.
Olutposti muistuttaa, että nyt on viimeinen aika laittaa oma joulusahti käymään!
