Joulukalenterin 13. luukku: Suomalainen jouluolutperinne
Olutpostin joulukalenterin 13. luukusta avautuu hieman tietoa suomalaisesta jouluolutperinteestä.
Olut on suomalaisten suosikkijuoma, niin arjessa kuin juhlassa. Joulu taas on yksi suurimmista juhlistamme, jonka perinteet juontavat kauas pakanalliseen aikaan, ja jo sieltä asti olut on ollut juhlan yksinoikeutettu juomakuningas.
Jouluoluen pitkät perinteet
Kaikissa Pohjoismaissa jouluoluen juonti on hyvin vanha perinne. Jouluoluen panemiseen ja nauttimiseen liittyi monenlaisia loitsuja ja taikoja. Usein sanottiin, että joulua ei juhlittu, vaan juotiin, ja juominen saattoi riistäytyä käsistä reippaastikin.
Olutta on juotu jouluna myös uhrijuomana – sitä saatettiin kumota esimerkiksi hyvän satovuoden ja rauhan vuoksi. Skandinaviassa jouluolutta nautittiin myös Odinin nimeen. Samaan perinteeseen kuuluu joulukinkku – alkujaan Odinin porsas – joka syötettiin kuolleille sankareille juhlissa. Norjan kuningas Håkon Hyvä taas sääti 900-luvulla lain, jonka mukaan jokaisella miehellä piti sakon uhalla olla tynnyrillinen olutta. Joulua oli vietettävä, kunnes tynnyrillinen loppui.
Jouluoluen valmistamiseen ja juomiseen liittyvät tavat ovat meillä yhdistelmä useasta eri perinteestä, kuten moni muukin joulun juhlimisen tapa. Suomalainen joulu, skandinaavinen uusivuosi ja kekri ovat osa samaa vuoden päättymisen perinnettä, josta alkoi keskitalven juhlakausi ja päivien lyheneminen. Esimerkiksi monet kekrin ruoat, juomat ja ennustukset ovat myöhemmin siirtyneet osaksi joulun tai uudenvuoden viettoa.
Jouluksi ei varsinaisesti pyritty tekemään erimakuista olutta, mutta talon oluen piti kuitenkin olla parasta mahdollista ja sitä piti olla runsaasti. Jouluolueen käytettiin reilusti raaka-aineita ja sitä tehtiin hartaudella. Jouluna sitten nautittiin valmiista juomasta, syötiin hyvin, leikittiin ja lepäiltiin.
Lue lisää joulun suosikkijuomasta sahdista:
Katso myös joulupöydän perinteitä Hotelli- ja Ravintolamuseon Syö ja juo -blogista!
