Huurteinen: Arviossa Saimaan uutuuksia keväältä 2018

Malmgårdin Panimo sulautui Saimaan Juomatehtaan kanssa keväällä ja sain molemmilta isohkot paketit täynnä näytteitä. Tässä kevään aikana olen maistellut Saimaan oluita ja kirjoittanut monesta muistiinpanoja ylös. Olutblogiskenessä on puhuttu ”Saimaa-efektistä”, sillä monet oluista eivät ole vastanneet sitä laatua mitä Saimaalta on yleensä odotettu. Olin siis jo valmiiksi varpaillani, mutta yritin olla kallistumatta puolueellisten mielipiteiden suohon ja pyrin maistamaan oluet silmät kiinni täysin oman makuaistini mukaisesti.

Tässä kirjoituksessa näet arviot oluista, joita ei ollut tullut aiemmin maistettua Saimaalta, joita sain lähetyksessä mukana. Osa onkin aivan uusia eriä.

Saimaan The White Lie -sarja, eli limu-olut-blendit eivät olleet mieleeni ollenkaan, osa jäi jopa juomatta. Olisi edes kevyttä ja raikasta radleria, mutta kun ei. Godfather’s Punch -juoman takaetiketissä lukee: ”Mitä tapahtuu, kun kaneli kohtaa cloudy omenamehun, ne hukutetaan Don Wheato Vehnä-IPAn ja vaniljaliköörin kummisetämäiseen syleilyyn ja raikastetaan sitruunalla? Saavut rikollisen herkulliseen mafiason taivaaseen, jota jotkut voisivat jopa veikata huomisen klassikoksi”. Yök. Ei liene yllätä, että esimerkiksi Untappdissa näiden blendien keskiarvo pisteissä on yhden ja kahden välillä viidestä.

Mutta sitten oleellisen, eli oluen pariin. Huomautan vielä, että nämä arviot ovat kevään erästä, joka oli monen bloggarin mielestä viallinen.

Saimaa Utula

Lagermainen, metallisen pistävä, ruohoinen, maltainen, runko keskivahva. Raikkaus jää vajaaksi. Kartonkia, pahvia, sekoitettuna sitrusmaiseen pesuaineeseen. Kukkainen, karhea, metallinen, katkerahko. ”Raikas & hedelmäinen” – kaukana luvatusta.

Saimaa Classic Pils

Saunapilsneriksi kelpaa melkein mikä vain. Saimaan Classic Pils on kuitenkin liian tunkkaista, pistävää kamaa, joka (kirjaimellisesti) pistää pahimmillaan yökkimään. Puoli litraa tätä on aivan liikaa. Ei toimi toisellakaan kertaa. Kun ei lähde niin ei lähde. Pahempaa kuin perusbulkki, sori vaan.

Saimaa Yövesi

Saksalaistyyppistä tummaa lageria. Tyylilaji ei osu, mutta maultaan olut on ihan kelpo. Tummaa mallasta, jopa savuisuutta aistittavissa. Paahteisen maltainen.

Saimaa Ukonlahti Red Ale

Vähän tökkii. Maltaisuuden alta paistaa ”vetinen” sivumaku, joka aiheuttaa kakomisefektejä. Ei tämä kunnossa ole. Silti ehkä erän parhaimmistoa.

Loppusanat

Kuten sanottua, panimolla oli ongelmia keväällä laitteistonsa kanssa. Kesäkuussa oli havaittavissa, että ongelmia on selätetty, asiasta ilmoitti mm. Jaska Facebookissa. Tämä satsi kieltämättä söi hieman luottamustani Saimaaseen, mutta annan aina toisen mahdollisuuden. Olen lähtökohtaisesti tykännyt Saimaan olusista.

Lähiaikoina vuorossa Malmgårdin kooste.

Kirjoitus Arviossa Saimaan uutuuksia keväältä 2018 julkaistiin ensimmäisen kerran blogissa Huurteinen.