Humalaopas – suomalaisen perinnekasvin kunnianpalautus
Hortonomi ja pienpanimon omistaja Veli-Matti Mathlin on koonnut humalankasvatustietonsa Humalaoppaaksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eli SKS:n kustantama teos sai alkunsa, kun Mathlin löysi vuosikymmeniä hoitamattomana olleen humalajuurakon kotitilaltaan, kaivoi sen ylös maasta ja istutti pistokkaat peltoon. Taimista kasvoi ensimmäinen pohjoissuomalainen humalikko yli sataan vuoteen. Humalaopas kertoo Mathlinin vinkit suomalaisen humalankasvattamiseen ja siihen, miten jokainen voi perustaa oman humalatarhansa.
Humala on perinteinen puutarhakasvi, helppohoitoinen koristeköynnös ja aromikkaan oluen raaka-aine. Artesaanioluiden kasvaneen suosion ja pienpanimobuumin myötä kotimainen humala kiinnostaa jälleen. Nyt ilmestynyt Humalaopas opastaa humala-köynnöksen kasvupaikan valinnassa, taimien kasvattamisessa ja humalatarhan rakentamisessa. Se antaa lisäksi ohjeet humalasadon korjaamiseen ja oluen valmistamiseen.
Kiinnostus humalanviljelyyn on kasvanut voimakkaasti sekä maailmalla että Suomessa. Pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvia taimia ei ole toistaiseksi ollut juurikaan saatavilla, mikä on hidastanut humalan viljelyn kasvua. Ratkaisuksi tähän Mathlin ehdottaa menneiden sukupolvien jäljiltä hoitamattomiksi peltojen reunamille jääneitä vanhoja humalikkoja, jotka ovat edelleen hengissä. Nämä villit humalat ovat Suomen oloihin sopeutuneita ja niistä löytyy mielenkiintoisia aromimaailmoja monentyyppisiin oluisiin.
Luonnonvarakeskus eli Luke onkin kerännyt näitä suomalaisia humalakasveja, ja tutkii myös niiden kaupallista potentiaalia. Pitkän aikavälin tavoitteena on valikoida suomalaista humalista viljelyominaisuuksiltaan ja oluen teon kannalta parhaat kasvikannat viljelyyn. Suomessa humalan viljely on vielä vähäistä. Vuonna 2016 viljelyala oli alle hehtaarin. Ala kuitenkin kolminkertaistui vuonna 2017 ja kasvoi edelleen vuonna 2018. Luken panimokyselyyn vastanneista 29 panimosta noin puolet olisi valmiita ostamaan suomalaista aromihumalaa tuotantoonsa ja tekemään ostosopimuksen, jos sitä olisi saatavilla.
Suomessa humalaa on käytetty oluen maustamiseen ainakin 1300-luvulta lähtien. Tuolloin Turussa säädettiin laki, jonka mukaan talonpoikien tuli maksaa verot piispalle humalina. Velvoite humalan viljelystä oli voimassa aina vuoteen 1915 saakka. ”Vielä pari sukupolvea sitten oli yleistä, että maanviljelijöiden tontilla oli muutama humalasalko tuottamassa käpyjä omaa olutta maustamaan. Tämän jälkeen viljely Suomessa käytännöllisesti katsoen katosi melkein sadaksi vuodeksi. Humalan juurakot sen sijaan eivät kadonneet, vaan ne ovat odottaneet maassa siitä asti löytämistään”, Mathlin kertoo. Suomalaisista humalalajikkeista löytyy myös Luonnonvarakeskuksen mielestä useita oluen panon kannalta mielenkiintoisia kantoja. Osa humalista muistuttaa aromiprofiileiltaan olemassa olevia kaupallisia lajikkeita.
Humalaoppaan avulla kotioluentekijä voi viljellä oman humalansa ja vinkkejä siitä löytyy myös muille humala-kasvista kiinnostuneille.
Veli-Matti Mathlin
Humalaopas – Oluthumalan kasvatus Suomessa
Lähteet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Luonnonvarakeskus
Kuvat: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura