Bönthöö bönthöö: Lahen Ajat: Summer Up – mä oon down
Juttu julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä.
Ceebrolistics, Big Boi ja Wiz Khalifa. Pikku G, Fintelligens ja Cheek. Mitä eroa kyseisillä esiintyjälistoilla on? Noin 24 tuntia.
Jo kuudettatoista kertaa järjestettävä Summer Up -festivaali oli taas kerran kerännyt Mukkulan kartanoalueelle kattauksen räpmusiikin silmäätekeviä. Harmikseni järjestäjät olivat pyhittäneet perjantain noille ensin mainituille mielenkiintoisille akteille, kun taas lauantaina juhlittiin suomiräpin tulevien, olevien ja menevien nimien tahtiin.
Harmi sinänsä, mutta minkäs omille kiireilleen mahtaa. Ja toisaalta, eipä tämän jutun tarkoitus olekaan ruotia keikkoja, vaan katsoa nuorisotapahtumaa keski-ikäisen keltanokan vinkkelistä.
Selvitetään yksi asia heti alta pois: minä en pidä festareista, jos ne eivät ole olutsellaiset. Minua ei vaan kiinnostaa pätkääkään live-musiikki, ylihinnoiteltu bulkkilager, bajamajassa asiointi, ihmismassat… Ymmärsitte varmasti pointin.
Nyt oltiin siis melko kaukana omalta mukavuusalueeltani, mutta toimeen oli silti tartuttava.
—
Pysähdyimme matkalla Mukkulaan pariin otteeseen naukkailemaan hieman rohkaisua pullosta ja varsinkin Niemenkadun rantatielle päästyämme todellisuus alkoi valjeta: makean parfyymin kyllästämät pikkushortsiarmeijat kopistelivat ohitsemme enemmän tai vähemmän päihtyneenä ilmaherruuden vaatineen suomiräpin toimittaessa marssimusiikin virkaa. ”Mihin me ollaan oikein tultu”, kuiskasin kuvaajalleni, joka ei yhtään kuvaa tapahtumasta napannut.
Nyt oltiin todella kaukana omalta mukavuusalueeltani.
Siellä me nyt kuitenkin pönötimme, jonottamassa pressipassia tuhansien ihmisten keskellä, joiden keski-ikä huikenteli jossain parinkympin alapuolella. Krapula-ahdistus alkoi purkautua tuskanhikikarpaloina jo hieman paenneesta hiusrajasta silmille. Taivaalta syöpäsäteitä syöksenyt aurinko ei ainakaan helpottanut oloa.
”Oispa kaljaa”, hoin mantrana aivan kuin se nopeuttaisi asioita.
Ja olihan sitä, kun vihdoin pääsimme sukeltamaan Mukkulan tapahtumapuiston uumeniin. Puisto on kuulemma vielä hieman keskeneräinen, mutta se ei menoa haitannut. Kai? Aiemmin Summer Up järjestettiin Mukkulan kartanon alueella, mutta Lahti Energia -tapahtumapuiston — myötä festivaalin painopistettä on siirretty yhä enemmän kohti niemen nokkaa. Tänä vuonna myös Mukkulan uimaranta sekä kioski olivat kaupunkilaisten käytössä ilman Summer Up -lippua. Hyvä niin.
Niin, sitä kaljaa. Olutta. Jotain alkoholia. Nopeasti.
Saimme mediapassit kaulaamme ja suuntasimme suorinta reittiä kohti VIP-karsinaa (josta löytyi myös kahden pöydän erillinen mediakarsina), sillä se näytti olevan ainoita alueita, jossa paahtavaa kuumuutta pääsi edes hieman karkuun. Backstagelle passeilla ei päässyt, mutta väliäkö tuolla. Nyt oli katto pään päällä ja kylmä olut edessä, joka pantteineen maksoi 9,5€. KruÅ¡ovice Cerné, jota saa siis marketista parilla eurolla. Tosin kun ympäriltä löytyi muutama tyhjä tölkki (juomatölkeistä sai palauttaessa 2€ panttia), niin tissuttelu oli kuin olisi laittanut rahaa pankkiin.
Jostain kuulin huhun, että 80 prosenttia Summer Upin kävijöistä olisi naispuoleisia. Vaikka väite tuntuu melkoisen kovalta, niin vähemistössähän miehet tapahtumassa olivat. Paljon asiasta kertoo myös se, että esimerkiksi VIP-alueen goody bageissa oli tarjolla verkkosukkahousuja sekä erilaisia kauneuskuponkeja. Ei sillä, voihan niitä käyttää kuka tahansa sukupuoleen katsomatta, mutta silti tuntuu, että naiset ovat varsinkin kotimaisen hip hopin suurkuluttajia nykypäivänä.
Joku kotimainen hip hop -akti taustalla metelöi nytkin, mutta en jaksanut tarkistaa, että mikä. Ehkä Aste, ehkä Kymppilinja. Ei kai festareille mitään bändejä muutenkaan mennä katsomaan?
Seuraavan esiintyjän minäkin tunsin, sillä Evelina on ihana. Kappaleistaan en tosin tiedä mitään, mutta kai siellä joukossa tukku hittejä on, kun kutsu kävi Vain elämää -sarjaan.
Sushista ja hunajasta lavalla ainakin laulettiin Axl Rose -henkiset pyöräilyhousut reisiä tukien. Nälkä alkoi kurnimaan vähemmästäkin, mutta VIP-ruoat eivät olleet medialle tarkoitettuja.
Olutta siis lisää.
Evelina alkoi lopettelemaan keikkaansa ja varsinkin lause “sä oot pelkkää fuulaa, sä kuulut kirkkoon” jäi mieleen kummittelemaan. Voi toki olla, että kuulin lyriikat todella väärin, mutta en halua ottaa asiasta selvää ja pettyä. Haluan uskoa “Evilinaan”.
Olen viimeksi käynyt isommilla ulkoilmafestivaaleilla (Summer Upissa oli tänä vuonna yleisöä 14 000) joskus viime vuosikymmenellä, joten ihmettelin kun “festarihassuttelijoita” näkyi kovin vähän. Mikä on kun nuorisolle ei tulehtuneet lävistykset ja Don Huonot -hatut kelpaa? Suurin osa oli pukeutunut varsin tyylikkäästi ja säähän sopivasti, joten ehkä nykyajan ihminen panostaa mieluummin uusiin Adidaksiin kuin Karjala-mäyräkoirasta väsättyyn päähineeseen. Ei se väärin ole.
“Te ootte nuoriso, te ootte tulevaisuus”, olisi jo kolmekymppiseksi ennättänyt Pikku G voinut laulaa esiintymisvuorollaan. Me emme kuitenkaan jääneet Vähäkainun hoilaamista kuuntelemaan, vaan yritimme luovia hikisen ja vähäpukeisen yleisömassan keskeltä kohti väljempiä vesiä, sillä tuntui että aika oli kypsä – kuten mekin.
“Mä rakastan sun kuvia Instassa”, joku kirkui vieressä, kun aloitimme loputtomalta tuntuneen vaelluksen kohti Mukkulan ostoskeskusta, jossa monien lähteiden mukaan vallitsee täysi kaaos aina Summer Upin aikaan. Oliko rakkauden osoitus tarkoitettu minulle? Haluaisin vastata kyllä, mutta se olisi silkkaa valetta.
Ostarille saavuttuamme hämmästys oli suuri, sillä tuntui, että olimme vaihtaneet äkisti pitäjää, jopa maata: iloisia ihmisiä, ruokakojuja, sisäänheittäjiä, Onnenpäivien terassilla tiskijukka luukutti Du Hastia… Menoa ja meininkiä siis.
Toki kaiken varjopuolena jokaisen pienenkin nurmikkoläntin vallanneet roskakasat sekä maassa valtoimeen virrannut virtsa, jonka käry tunkeutui sieraimiin väkivalloin varsinkin S-marketin nurkilla.
Ritatornien asukkaat olivat ottaneet vallan omiin käsiinsä ja pystyttäneet tiesulun taloyhtiön pihamaalle. Jo muutaman vuoden parkkipaikalla päivystäneet asukkaat kyllästyivät pihalla yöpyviin festarivieraisiin, jotka kusivat, metelöivät ja roskasivat, joten siitä haluttiin tehdä loppu.
”Aikasempina vuosina on ollut enemmänkin ongelmia, mutta tänä vuonna mennyt tosi rauhallisesti. En ole päässyt edes painimaan”, sulkuporttien luona tavattu Ulla naureskeli.
Summer Up oli… Niin, mitä se oli? Ostaisinko tapahtumaan lipun? En. Menisinkö uudestaan median edustajana? Kyllä. Tapahtuma vaikutti olevan hyvin järjestetty, perjantain esiintyjälistalla oli mielenkiintoisia nimiä ja mikä tärkeintä yleisö viihtyi. Ehkä aika on kuitenkin jättänyt minut taakseen jo vuosia sitten moisten tapahtumien suhteen.
Miten sitten muutama vuosi takaperin tapahtunut vallanvaihdos omistajaportaassa on vaikuttanut Summer Upin luonteeseen? Siihen osaa varmasti parhaiten vastata Lahden hip hop -presidentti ja Summer Up -veteraani Brädi:
”Mustosen ja Hakalan omistuksessa Summer Up kasvoi suorastaan legendaariseksi tapahtumaksi, ja ehti mielestäni olla myös alallaan suurin ja kaunein. Summer Upilla on ollut todella iso rooli siinä, että lahtelaiset ovat voineet sovitella hip hop -pääkaupungin viittaa ylleen. Mun harras toiveeni on, että uudet, ei-lahtelaiset omistajat kunnioittaisivat festarin perinteitä. Pitäisivät sen elossa, ja kehittäisivät sitä, eivätkä antaisi sen vain mennä omalla painollaan, yhtenä muiden joukossa”.
