Arden arviot: Loppusyksy 2023
Lahjomaton olutarvioijamme, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen katsasti loppusyksyn oluet.
Belgia, Rebecq: Tilquin La Rulles Mûre Rullquin
7,0 % **½
Lambic-sekoittaja Tilquiniltä hybridikamaa, jossa on enemmän kesyhiivaolutta kuin villihiivaista. Pohjassa on 7/8 La Rulles-panimon Brunea ja 1/8 yksivuotiasta lambicia. Sekään ei ole vielä riittänyt, litraa kohti on lisätty 260 grammaa karhunvatukkaa. Kiisseliä on kypsytetty sitten kahdeksan kuukautta tammitynnyrissä. Pulloversiossa oluessa on vielä pullokäymistä puoli vuotta, mutta itse join tätä hanaversiona. Tummasti punaruskea ulkonäkö. Melkoisen hapan tuoksu, marjaisaa aromia myös. Maku on kuivahko, hapan, lievästi punaviinimäinen, nahkea. Ei kovin raikas, ei jälkimakua tietenkään. Voisi olla happamampi, vähän kompromissin fiilistä väistämättä.
Englanti, Croydon: Anspach & Hobday London Black
4,4 % ***
Anspach & Hobdayn oluita ei kovin usein Suomessa ole nähty. Panimolla on jakelupiste Lontoon kuuluisalla Bermondsey Beer Milella, vaikka oluet pannaankin hieman etelämpänä. London Black on typpikaasulla käsitelty porter. Asianmukaisen paahteinen tuoksu tulvii mustasta oluesta. Maussa mukaan tulee kahvimaisia ja luumun kaltaisia hedelmäisiä vivahteita, kuohkeasti ja kuivasti. Lämmetessä hedelmäisyys makeutuu jonkin verran. Katkeruutta ei kovin paljoa ole, se tässä on heikoin osa-alue. Varsin monimuotoinen siis kuitenkin, vaikka cask-versiona todennäköisesti toimisi paremmin.
Englanti, Bakewell: Thornbridge Wild Swan, cask ale
3,5 % ***½
Derbyshiresta cask-olutta onkin sitten saatu. Hyvin kevyt jopa brittiolueksi, varsin vaalea myös, enemmän golden ale kuin bitter. Aromeissa on sitrushedelmäisyyttä ja hunajaisuutta, karviaismarjaakin. Mallasrunko on tietysti ohut, mutta makuja on juomaan saatu vakuuttavasti. Hunajan ohella jotain lievää mausteisuutta leviää sekaan. Katkeruuden purenta saapuu hyvin pitkällä viiveellä nielaisun jälkeen, mutta tulee kuitenkin. Kuohkeutta ja pehmeyttä on riittävästi ja juotavuus on tietysti ensiluokkaista. Cask-käsittely toimii erinomaisesti.
Espanja, Valls de Torroella: Guineu IPA Amarillo
6,5 % **
Katalonialainen panimo on tehnyt perinteisen USA:n länsirannikon tyylisen india pale alen perinnehumala Amarillolla ryyditettynä. Katkeropitoisuudeksi luvataan peräti 105 IBUa. Keskiruskea väri, ei kovinkaan kirkasta. Tuoksussa on mäntymetsien havuisuutta, ehkä jotain bensiinimäistäkin aromia, mutta myös jotain epämääräisempää. Maku on tuoksua heikompi, liikaa hiilihappoa, karkeaa perushedelmäisyyttä. Runko ei ole ohut, mutta makuja ei ole tarpeeksi. Kaiken huipuksi ei ole edes erityisen katkeraa. Kovin keskinkertaiseksi tai jopa vaatimattomaksi kokonaisuus jää.
Espanja, Murcia: Yakka La Quince Cometa
6,5 % **½
Kaakkois-Espanjan Murciassa vaikuttava Cervezas Yakka on tehnyt belgityylisen saisonin yhteistyössä madridilaisen La Quincen kanssa. Sameaa keltaista juomaa, josta kohoaa tuttuja fenolisia hiivan käymisaromeja. Maussa on hedelmäisyyttä, appelsiinin kaltaisia sitrusvivahteita, jonkin verran makeampaa karamellisuutta myös. Karbonointi tuntuu liialliselta, se laimentaa makuja huomattavasti. Periaatteessa puhdasta tavaraa, mutta makukokonaisuus jää liian neutraaliksi.
Hollanti, Breda: Frontaal Double Juice Punch
8,5 % **½
Frontaalin panimo sijaitsee Mark-joen rannalla Hollannin etelälaidalla. Tupla-NEIPAssa on humalina ehkä kaikkein suosituimmat Citra ja Mosaic sekä pahamaineisempi Sabro. Samean oluen tuoksu on selvästi trooppishedelmäinen, mutta ei kovin raikas. Maku on huomattavasti monimuotoisempi, hedelmäisyyteen sekoittuu mausteisempia piirteitä, jopa hammastahnamaista piparminttua. Siitähän Sabro nimenomaan onkin kuuluisa. Katkeruusarvo on 42 yksikköä ja se ei tuota mainittavampaa jälkimakua. Sitruksen ja herukkaisuuden ansiot tässä jäävät ikävästi mintun jalkoihin.
Irlanti, Galway: Galway Bay Ostara
5,0 % **
Irlannin jyhkeältä länsirannikolta stoutia, mutta tämä ei kilpaile aivan samassa sarjassa saaren mahtioluen dry stout Guinnessin kanssa. Väri ei ole musta, jää tummanruskeaksi. Tuoksu on kyllä kuivahkosti ja kevyesti paahteinen. Maussa paahteisuus työntyy sivuun makeamman marjaisuuden tieltä. Kohtuullisen täyteläinen olut, mutta marjaisuus tökkii stoutissa ikävästi. Lisäaineiden joukossa on ruskea sokeri, se ehkä aiheuttaa lievät ongelmat. Persoonallisia tvistejähän oluessa saa olla, mutta niiden pitäisi sitten toimiakin. Tässä ei niin käynyt.
Kanada, Lachute (QC): Sir John La Mouche Est Maligne
7,0 % **
Ranskankielisen Kanadan tuotos suurkaupunki Montrealin liepeiltä. Tuttua sameaa New England India Pale Ale -tyyliä valmistetaan sielläkin, humalajikkeina amerikkalaiset Citra, Mosaic ja Strata sekä uusiseelantilainen Nelson Sauvin. Varsin tumma väri. Tuoksussakin painottuvat enemmän makeat karamelliset aromit kuin raikkaammat hedelmäiset vivahteet. Maku jää tukkoiseksi, raikkautta ja tuoreutta ei ole. Ehkä ei ole ollut alunperinkään tai sitten pitkä matka Atlantin yli on käynyt liian raskaaksi. Ei mainittavaa jälkimakuakaan.
Kanada, Glen Robertson (ON): Wood Brothers Double Triple Citra
8,2 % ***
Kovin kaukana Montrealista ei ole myöskään Wood-veljesten panimo, mutta kuitenkin englanninkielisellä puolella Ontariossa. Vahvassa NEIPAssa on todennäköisesti nimen mukaisesti pääroolissa Citra-humala. Erittäin sameasta oluesta erittyy voimakkaasti sitrushedelmäisiä aistimuksia. Maussa appelsiiniin tai mandariiniin sekoittuu aprikoosin ja mangon makeampia vivahteita. Täyteläinen olut, joka ei aivan raikkaimmassa kuosissaan ehkä ollut. Ei kuitenkaan varsinaisesti tukkoinen. Lievähkö katkeruuskin on saatu jälkimakuun mukaan.
Kroatia, Dubrovnik: Maskeron Hoppyfornia 3.0
6,5 % **½
Kroatian rannikon turistikaupungista pohjoiseen ilmaantunut india pale ale, ilmeisesti siis jo kolmas painos kyseessä kiertolaispanimolta. Tässä mausteina humalalajikkeet HBC 586, Moutere, Strata ja Simcoe. Sumuisessa juomassa on varsin laimea tuoksu. Maussa on jonkin verran sitrushedelmien kaltaisia piirteitä, mutta enemmän pihkaista maltaisempaa otetta. Kohtuullisen kuiva kokonaisuus, joka jatkuu hienoisena katkeruutena jälkimakuunkin. Ei täysin vakuuttavaa, varmaankin humalamäärät ovat jääneet liian vähäisiksi.
Ranska, Dijon: 90 BPM Nautile Le Dernier Dinosaure
6,5 % **
Viimeisen Dinosauruksen valmistajapanimo 90 BPM sijaitsee Ranskan itäisessä sinappikaupungissa Dijonissa, mutta kollaboraattori Nautile tulee länsirannikolta läheltä Nantesia. NEIPA on sauruksenkin tyylilaji, joskin vähemmän tyyliin liitetysti katkeropitoisuus on jopa 80 IBUa. Humalina amerikkalaiset luottomausteet Columbus, Chinook, Amarillo, Simcoe ja Mosaic. Hyvin usvaisesssa oluessa ohuehko sitrusmainen tuoksu. Ylimitoitetusti hiilihappoisessa maussa sekin hiipuu taustalle, jäljelle jää kevyttä mausteisuutta. Ei jälkimakukaan lisäryhtiä olueen tuo. Kovin hampaattomaksi siis kokonaisuus jää.
Ruotsi, Helsingborg: Crooked Moon Dysphoria
6,8 % **½
Croocked Moon -niminen panimo toimi jonkin aikaa Kööpenhaminassa, mutta yhdellä c:llä kirjoitettu toimija vaikuttaa salmen toisella puolella. Päätoimiala on ilmeisesti tatuointi, mutta oluitakin valmistuu kiertolaispohjalta. Dysphoria on NEIPA, kirpeää hedelmäistä tuoksua sameassa liemessä. Maussa nousee hallitsevaksi ominaisuudeksi minttuisuus, joten Sabroa on luultavasti annosteltu rennolla kädellä. Siitä huolimatta raikkaus pelastaa kokonaisuutta kohtuudella, vaikka jälkimaku on tässäkin jäänyt tyhjäksi. Kun Sabro-oluita niin paljon nykyään tehdään, niin varmaan tällaisellekin mausteelle löytyy ystäviä.
Ruotsi, Nynäshamn: Nynäshamns Roxen India Red Ale
7,0 % ***
Jos Crooked Moon on uudempi tuttavuus, niin 1997 aloittanut Nynäshamns Ångbryggeri on Ruotsin pienpanimopioneereja. Roxen on järvi Linköpingin lähellä, mutta tässä tapauksessa nimi viitannee pieneen saareen Itämeressä Nynäshamnin edustalla. Vahva ja vahvasti humaloitu red ale on valikoiman uusimpia tuotteita, katkeruutta 75 IBU. Humalina Chinook, Amarillo, Mandarina Bavaria ja Mosaic. Varsin tummaa, kuivaa ja maltaista olutta, jossa ei kuitenkaan ole paljoa makeaa karamellisuutta. Ei myöskään hedelmäisyys varsinaisesti pääse esiin. Mutta peräkärry tosiaan on kytketty, jälkimaun katkeruus nousee esiin leveällä rintamalla oikein nautinnollisesti.
Ruotsi, Hedemora: Oppigårds Kyna
6,8 % **½
Taalainmaan Oppigårds ei ole eilisen teeren poika sekään, oluen valmistusta vuodesta 2003. Kyna on perinteinen länsirannikon IPA ja omituinen nimikin viittaa tyyliin. Kyna on nimittäin pikkukylä Taalainmaan suurehkon Runn-järven länsirannalla. Citra, Ekuanot ja Mosaic vaikuttavina aineina. Ei aivan kirkas, lievästi utua keskiruskeassa oluessa. Maltaisuutta ja pihkaisuutta on tuoksussa ja maussa reippaasti. Sitrushedelmäisyys sitkeästi yrittää päästä esiin kuivassa kokonaisuudessa, mutta ei juuri onnistu. Katkeruutta on hieman, mutta tämä ei ole lähelläkään Oppigårdsin parhaita oluita.
SESONGIN PARAS: Ruotsi, Åre: Svartberget Bryggverket Das Collaborator
8,0 % ****
Jämtlannin laskettelukeskuksessa majaileva Svartbergets Fjällbryggeri on Ruotsin craftosfäärin uudempia tulokkaita, debyytti vuonna 2017. Doppelbock on nimetty perinteiden mukaan ator-loppuiseksi, mutta muuten nimeä voi pitää mielikuvituksettomana. Bryggverket on nimittäin kollaboraattoripanimo Uumajasta. 30 IBUa katkeropitoisuus, punaruskea, maltainen ja pähkinäinen. Lievästi makeutta täyteläisessä rungossa, mutta ei metallisuutta. Puhdaspiirteinen kuohkean pehmeä tapaus, oikein miellyttävä ja nautinnollinen.
Saksa, Hohenthann: Hohenthanner Märzen Festbier
5,6 % **½
Vain Münchenin kaupungin alueella toimivat omaa vettä käyttävät panimot saavat käyttää Oktoberfestbier-nimeä, joten tämäkin Ala-Baijerin kausiolut kulkee festbierin nimellä. Ehkä aavistuksen tummempi kuin keskimääräinen juhlajuoma nykyään. Viljainen maltaisuus hallitsee tuoksua, johon sekoittuu hennosti hedelmäisyyttä. Maku on neutraalimpi, ohuempi, vähän saippuaisuuttakin. Saippuaisuus ei liikaa häiritse, pehmeyttä on, puhdaspiirteisyyttäkin. Jälkimakua ei käytännössä ole ollenkaan. Kokonaisuutena ehkä hieman vaatimattomampi kuin tyylin klassikot.
Saksa, Kreuztal: Krombacher Rhenania Alt
4,8 % ***½
Reininmaan klassikkotyyli altbier on varsin harvinainen näky suomalaisbaarien hanoissa. Düsseldorfin itäpuolella Kreuztalin pikkukaupungissa sijaitsevan jättipanimo Krombacherin altia on kuitenkin nyt saatu varsin laajaan jakeluun. Suhteellisen tummaa meripihkan väriä. Tuoksu on puhdasta paksua maltaisuutta. Maussakin kuiva maltaisuus on hallitsevin piirre, mutta pähkinäisyyttä esiintyy rinnalla. Altissa tavoitellaan usein kohtalaista katkeruutta ja sellainen löytyy tästäkin. Ehkä aivan suurklassikkojen pehmeyteen ja monimuotoisuuteen jää matkaa, mutta onhan tämä nautinnollista.
Saksa, Kulmbach: Kulmbacher Festbier
5,6 % **½
Katsauksen toinen festbier tulee aivan Baijerin pohjoislaidalta Kulmbacherin suurpanimosta. Kultainen väri, valkoinen vaahto, tuoksussa täyteläisesti maltaisuutta. Maussa makeampi keksimäisyys korostuu maltaisuuden rinnalla. Erittäin puhdaspiirteinen siisti olut. Heikosti katkera jälkimaku, mutta jonkinlaista sisältöä kuitenkin nielaisun jälkeen. Ei tämäkään klassikoiden tasolle kohoa, kovin yllätyksetöntä ja persoonatonta menoa. Mutta hyvä juotavuus on tyylissä tärkeintä ja sitähän tässäkin on tavoiteltu onnistuneesti. Yleisemmässä tarjonnassa tämä jää keskinkertaiseksi tuotteeksi.
Skotlanti, Glasgow: Overtone Explosions In The Cry
10,0 % ***
Skotlannin suurkaupungin craft-panimosta tripla-IPAa,. Nimi viitannee cryo-humaliin, joihin on jäädyttämällä saatu tiivistettyä intensiivisempää aromaattisuutta. Citraa ja El Doradoa on tässä oluessa cryo-muodossa, lisäksi myös Motuekaa perinteisessä muodossa. Hyvin vaaleaa sameaa juomaa. Raikasta sitrusta tuoksussa, mutta ei nyt sentään aivan räjähdysmäisesti. Maussa korostuu paksu täyteläinen appelsiinisuus. Ei liikaa makeutta, kokonaisuus säilyy hyvinkin kuivana. Katkeruutta ei kuitenkaan ole saatu rakennettua. Juotavuus on hyvällä tasolla vahvuuteen suhteutettuna.
Tanska, Greve: Alefarm Mountains
8,2 % ***
Tanskan uudemman craft-sukupolven ehkä laadukkain valmistaja on Alefarm Kööpenhaminan lounaispuolella. Tanskassa ei mainittavia vuoria ole, ehkä juuri siksi olut saanut nimensä. Kahdesti kuivahumaloitu vahva NEIPA, jossa humalina Azacca, Citra, Galaxy ja Idaho 7. Erittäin läpitunkematonta sumuisuutta. Aromeja hallitsevat klementiinin ja ananaksen kaltaiset vivahteet. Maku on nektarimainen, erittäin mehuinen, pehmeämpää trooppisten hedelmien kaltaisuutta enemmän kuin tuoksussa. Erittäin täyteläinen ja miellyttävää juotavaa. Jälkimaun katkeruus on kuitenkin jätetty kokonaan lataamatta.
Tšekki, Zichovec: Rodinný Zichovec Love Is In The Air
7,0 % **
Zichovecin panimo Prahan luoteispuolella on Tšekin tunnetuimpia moderneja craft-panimoja. Tämäkin esimerkki on hyvin samea New England India Pale Ale, jossa muodikkaat aromihumalat Nectaron ja Strata temmeltävät. Väri on selvästi tummempi kuin tyylin parhaissa edustajissa. Makeaa ja mausteista tuoksua, joka kääntyy maussa hyvin kypsäksi pehmeäksi hedelmäisyydeksi. Tuntuu jo ylikypsältä, kuin vetiseksi kääntynyttä kiiviä ananaksisuuden ohella. Raikkaus ja tuoreus puuttuu, hedelmäisyys lähestyy jo hieman happamuutta. Selvästikään ei panimon parhaita tuotoksia.
USA, Lake Zurich (IL): Phase Three DDH Kawaii
7,7 % ***
Kansainvälistä meininkiä USA:n keskilännestä. Panimon kotipaikan nimi on lainattu sveitsiläisestä järvestä ja oluen nimi Kawaii viittaa japanilaiseen söpöys-kulttuuriin. Vahva NEIPA on siis kuivahumaloitu kahteen kertaan amerikkalaisella Citralla ja uusiseelantilaisella Nelson Sauvinilla. Ulkonäkö on paksusti samea, tuoksussa on raikkaasti herukkaisuutta, kissanpissaa. Maussa korostuu täyteläinen hedelmäisyys, sitrusvoittoisesti, ehkäpä veriappelsiinia lähinnä. Katkeruus puuttuu ja muutenkin aika persoonaton tapaus, mutta puhdaspiirteinen kuitenkin.
USA, Boston (MA): Trillium Hatch Shell India Pale Ale
7,1 % ***
Massachusettsin kuuluisan panimon IPA on nimetty Bostonin ulkoilmakonserttiareenan mukaan, vähän niin kuin paikallinen Hollywood Bowl tai Tallinnan laululava. Uuden-Seelannin humalalajikkeet ovat pääroolissa, Motueka, Rakau ja Kohatu. Niiden lisäksi Simcoe käytössä. Erittäin sameaa juomaa, jossa varsin raikkaasti sitruksista tuoksua. Maku ei tunnu yhtä tuoreelta, mutta täyteläistä appelsiinin ja tangeriinin makua on silti intensiivisesti. Ei juurikaan katkeruutta, mutta muuten varsin maukas olut. Ei kuitenkaan panimon maineikkaimpien tuotteiden tasoa.
Viro, Tartto: Anderson’s Atmosfäär
6,3 % **
Kevyehköä länsirannikon tyylistä india pale alea Viron kakkoskaupungista. Kirkkaassa oluessa on suhteellisen ruskea väri, todennäköisesti käytetty karamellimallasta. Tuoksussa ei ole oikeastaan ollenkaan hedelmäisyyttä, pelkkää maltaisuutta. Maltaisuus hallitsee makuakin, johon rinnalle saapuu mäntymetsien havuista pihkaisuutta. Ei maussakaan hedelmäisyyttä, katkeruutta on jälkimaussa hentoisesti. Raikkaus puuttuu, kokonaisuus jää hieman tukkoiseksi ja yksiulotteiseksi. Ei panimon parasta jälkeä.
Arviot Ari Juntunen, kuvat Ari Juntusen arkisto
Ilmestynyt 4/23 Olutposti -lehdessä.
Katso myös:
