Arden arviot: Loppukesän oluet 2024
Lahjomaton olutarvioijamme, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen katsasti loppukesän ulkomaalaiset oluet syksyn Juomaposti-lehteen. Tässä ensimmäinen osa, lisää lehdessä!
Belgia, Beersel: Oud Beersel Rabarberlambiek
5,0 % ***
Raparperi ei ole yleisin lambicin lisäaine, mutta siihen Beerselin perinnepanimo on nyt päätynyt. Syvänkeltaisessa oluessa on lievää sameutta. Satulannahkaisuutta levittävät aromit sekoittuvat pippurisuuteen ja happamuuteen. Maussa happamuus nousee päärooliin, vaikkei se niin limakalvoja supistavaa olekaan kuin joissakin lambic-klassikoissa. Kuivaa raparperin makua on ilman muuta mukana ohuehkossa rungossa. Juotavuus on ryhdikkäästä happamuudesta huolimatta kohtuullinen ja kokonaisuus pysyy miellyttävän raikkaana.
Belgia, Moen: Alvinne Morpheus Saison
7,0 % ****
Kaakkois-Flanderin Alvinne-panimo ei tyydy toistelemaan perinteisiä tyylejä vaan lisää omia koukkujaan mukaan. Tämäkin tapaus on kaukana tyypillisestä saisonista. Panimon oma villihiiva Morpheus on päästetty riehumaan tavallisen saison-hiivan rinnalla. Lisäksi blendiin on vielä lisätty kymmenen prosenttia Alvinnen Phi-nimistä hapanolutta. Vaalea ja hieman samea olut kuohui lasin reunojen yli hanakasti. Hiilihappoisessa oluessa on hedelmäistä ja funkya aromia. Pippurisessa ja erittäin kuivassa maussa on hienoisesti happamuuttakin. Kokonaisuus toimii yllättävän hyvin, lähes yhtä harmonisesti kuin Orvalissa. Raikas, monipuolinen ja miellyttävä olut.
Belgia, Tourpes: Dupont Moinette Blonde
8,5 % **1⁄2
Saisoneillaan maailmanmaineeseen kohonnut Vallonian länsilaidan Dupont-panimo on valmistanut pitkään myös tätä vahvaa blonde alea. Vaaleahko ja sameahko olut tarjoaa lupaavasti voimakkaan esterimäistä hedelmäistä tuoksua. Maku on sitten huomattavasti laimeampi, jopa vetinen, mikä on varsin yllättävää näin vahvassa oluessa. Vuosien takaisissa muistikuvissa olut oli paljon paremmassa kuosissa, mutta nykykunto ei tosiaan ole erityisen vakuuttavaa. Tyylisuunnan varsinainen klassikko Duvel tuntuu pitäneen tasonsa paljon tätä paremmin.
Englanti, Bath: Electric Bear To Be Pacific
6,4 % **
Länsi-Englannin pittoreskin roomalaiskaupungin Bathin moderni craft-panimo Electric Bear sijaitsee melkein Avon-joen partaalla. Nimi on kunnianosoitus Bathissa 1800-luvulla vaikuttaneelle Bear Brewerylle. To Be Pacific ei paljon peruutuspeiliin katsele, se on trendikäs NZIPA, jossa Uuden-Seelannin humalista hieman vähemmän tunnettu Rakau on päästetty päärooliin isompien starojen Nelson Sauvinin ja Motuekan tukiessa taustalla. Samea olut onkin varsin lupaava tuoksuvaiheessa, meloni ja passion nousevat hyvin esiin. Maussa kuitenkin trooppiset sävyt jäävät maltaisuuden jalkoihin, raikkaus muuttuu vihanneksiseksi eikä jälkimakukaan tuo erityisempää uutta nousua. Parempaankin panimo toivottavasti pystyy.
Englanti, Nottingham: Neon Raptor Trombolese IPA
8,0 % ***1⁄2
Nottinghamin Neon Raptor on Keski-Englannin modernin craft-skenen keskeisiä panimoita, mutta Suomessa se ei ole ollut kovin laajasti näkyvillä. Trombolese on trendikästä tiolisoidulla hiivalla buustattua sumukaljaa. Idaho 7 ja Citra huolehtivat perinteisemmästä aromipanostuksesta. Vaaleassa oluessa on makeahko intensiivinen mehuisuus, todella täyteläinen runko. Kuohkeutta ja raikkautta on paljon, juotavuus pysyy hyvänä, puuttuu oikeastaan vain jälkimaun täydentävä katkeruus. Ehkä hieman liian makea omassa skaalassani, mutta oikein onnistunutta tavaraa.
Espanja, Torremolinos: Attik Patchwork
6,5 % ***
Andalusialainen Attik-sopimusvalmistaja mainostaa olevansa Málagasta, mutta oikeasti osoite on suomalaisille jo 60-luvulta tutussa keihäsmatkakohteessa Torremolinosissa. Varsinaista valmistuspaikkaa ei ole julkaistu. Patchwork on tuplakuivahumaloitu sumukalja, 60 IBUa. Humalina Motueka, Mosaic ja Citra. Ananaksinen tuoksu jatkuu oikein raikkaana trooppishedelmäisenä raikkaana makuna. Tuoreus on säilynyt hyvin toiselle puolelle Eurooppaa kuljetettaessa. Jälkimakua ei juuri ole, mutta mehuisuus intensiivistä. Toki mitään erityisempää persoonallisuutta tuotteessa ei ole.
Espanja, Sant Llorenç d’Hortons: Espiga Octopint
6,3 % ***1⁄2
Katalonian sisämaassa sijaitsevasta Espigan panimosta sameaa modernia IPAa. Tutun Ekuanotin ohella tässä on käytetty harvinaisempaa Oregonin Willamette-laaksosta tulevaa McKenzie-humalaa. Vain 28 IBUa katkeruutta. Tummahko värisävy, aromit trooppisia hedelmiä muistuttavia. Maussa on pehmeää kypsää hedelmäisyyttä varsin monipuolisesti, lievää mausteisuuttakin löytyy. Täyteläisyyttä on riittävästi, vaikka vahvuudeltaan olut melkein jää sessio-tasolle. Kuivemmaksi kääntyvä olut kerää jälkimakuun nokareen katkeruuttakin. Oikein miellyttävää.
Espanja, Barcelona: The Oncle Pliny The Oncle
6,5 % ***1⁄2
The Oncle on barcelonalaisen olutkaupan Rosses i Torradesin olutbrändi. Pliny The Oncle viittaa tietysti kalifornialaisen Russian Riverin vahvoihin IPA-klassikoihin Pliny The Elder ja Pliny The Younger. Olut on tehty Espigan panimossa. Ei siis esikuvien vahvuista, mutta länsirannikon vähemmän sameaa tyyliä kuitenkin ja humalina hyvin perinteiset Columbus, Centennial, Amarillo ja Citra. Monipuolisessa tuoksussa erottuu sitrusta, herukkaa, bensiiniä ja pihkaisuutta. Varsin raikasta, maltaisuus tulee tasapainoisesti hedelmäisyyden rinnalle. Jälkimakua ei paljoa ole, mutta hyvin puhdaspiirteinen kokonaisuus.
Irlanti, Dublin: Whiplash Immolator
8,6 % **
Kiertolaisena aloittanut Whiplash on nyt asettautunut Dublinin länsilaidalle. Irlanti ei ole kuuluisa doppelbockeistaan, mutta globalisaation aikana sellainen ei hämmästyttäne ketään. Tässä yksilössä on vielä savuakin selvästi, varsinkin tuoksussa, mutta myös maussa. Täyteläinen makeahko maltainen selkäranka. Täyteläisyyttä on, mutta ei samanlaista puhdasta ja voimakasta jyhkeyttä kuin tyylilajin saksalaisissa klassikoissa. Tuntuu jopa hieman tunkkaiselta ja savuisuus jää puolitiehen. Epäilin ensin, että savuisuus ei ole edes tarkoituksellista, mutta kyllä valmistuksessa on käytetty bambergilaista pyökkisavumallasta.
Italia, Piozzo: Baladin Garden
7,0 % ***
Pohjois-Italian laatupanimon nimi Baladin tarkoittaa suomeksi hovinarria, mutta mitään pelleilyä ei tämä valmistamo harrasta. Garden on tummanruskeaa vahvaa savuolutta. Lihaisan mausteinen tuoksu, ei suoraan savuinen, enemmän yrttinen. Maussa savuisuutta on enemmän, tervaleijonaa, kurkkupastilleja. Silti juotavuus ei ole heikko, monipuoliset ainekset ovat varsin hyvin tasapainossa. Jälkimaku on hontelo, mutta tuottajan itse mainostamaa kastanjamaisuutta varmaankin löytyy. Ei muistuta Frankenin perinteisiä savuoluita, mutta kohtuullisen onnistunutta omaperäisyyttä tässä on.
Kroatia, Zagreb: Nova Runda Small Batch Series 61 Juicy IPA
6,3 % **1⁄2
Kroatian pääkaupungin Nova Runda on maan craft-maiseman varhaisimpia tekijöitä, mutta ollut Suomessa vähemmän esillä kuin Garden tai Pulfer. Tässä pienemmän erän näytteessä ollaan liikkeellä kovin tallatulla polulla. Usvaisessa IPAssa on katkeruutta vain 35 IBUa. Sameassa oluessa on appelsiinin ja muiden sitrushedelmien aromeja, mutta kuitenkin varsin ohuesti. Mehuisuus jää saavuttamatta, mutta miellyttävänä olut säilyy ennen kuin loppuu ilman katkeruutta. Melkoisen anonyymi suoritus, vaikka erityisempiä ongelmia ei olekaan.
Kypros, Nikosia: Radical Way Celestial Incubation
8,1 % ***
Kyprokselta ei ole taidettu aiemmin tuoda Suomeen kuin Keo-lageria. Jaetussa pääkaupungissa kreikkalaisella puolella majaileva Radical Way Brewing on sopimusvalmistaja, joten täyttä varmuutta tuotteiden kyproslaisuudesta ei ole. Brändin tölkkioluet tehdään Hollannissa Frontaalilla, mutta tämän näytteen hankin festivaaleilla hanasta. Samea tupla-IPA, humalina Citra, Strata ja Sabro. Tuoksu ei ole kovin intensiivinen, mutta maussa pääsevät makeat trooppiset ja sitrushedelmäiset vivahteet pehmeään ja kuohkeaan lentoon. Katkeruutta ei ole tässäkään, mutta raikkautta on mukavasti. Juotavuus ilman muuta kunnossa. Sabroa on varmaan annosteltu niukasti, se ei pääse häiriköimään piparminttuisuudellaan.
Latvia, Riika: Labietis Upeņu Mežonis 2023
7,1 % ***
Riian Labietis-panimo tykkää kokeilla kaikenlaista, mutta yleensä jonkinlainen holtti säilyy. Aikamoinen pala purtavaksi on kyllä tämäkin mustaherukkasour, johon on päästetty brettaa mylläämään. Tummanpunainen väri juomassa, erittäin happamat ja navettaiset aromit pomppaavat lasista. Maku on voimakkaan marjainen, mutta happamuutta on lähes lambic-tasoisesti. Melkoinen runttaus, voi melkein tuntea vatsahappojen yllätyksen, kun tällaista valuu alas. Tutusti annoksen loppupuolella juotavuus alkaa parantua, kun elimistö toipuu shokista. Ei mikään jokapäiväinen arkiolut, mutta välillä tällainenkin voi virkistää.
Latvia, Riika: NUTS Baltic Porter
6,5 % **
Naapuri Labietisista poiketen Nurme tekee suhteellisen tyylinmukaisia oluita, mutta twistiä löytyy tarvittaessa heiltäkin. Tämä balttiporter on tehty oikeaoppisesti lager-hiivalla, vahvuuttakin on kohtuudella, mutta lisäaineena on käytetty nimenmukaisesti hasselpähkinää. Melkein mustassa oluessa onkin hyvin pähkinäinen tuoksu. Maussakin pähkinät hallitsevat, mutta ikävästi muut maut ovat hyvinkin makeita. Paahteisuutta on jonkin verran eikä tässä varsinaisia sivumakuja ole, mutta paljon kuivempi näin kevyt balttiporter pitäisi olla. Toki pähkinöitäkin voi kerran kokeilla kunhan ei ota tavaksi.
Portugali, Lissabon: Dois Corvos Maktoob Come And Sea Me
8,5 % **1⁄2
Lissabonissa vuonna 2015 aloittanut Kahden Korpin panimo on saanut tähän länsirannikon tupla- IPAansa kumppaniksi Romanian Bukarestista tulevan Maktoob Brewingin. Ilmeisesti vain kaksi humalaa käytössä, Centennial ja Idaho 7. Kirkasta on, aromit ovat pääosin maltaisia. Mallas hallitsee makuakin, karamellisuuttakin on esillä. Olut kyllä kuivuu huomattavasti loppua kohden, jälkimaussa on yllättävänkin tuntuva katkeruus. Oluen ongelma on hedelmäisyyden vähäisyys, se on melkein olematonta. Toki jonkinlaista toimivuutta on tällaisenakin.
Portugali, Setúbal: Ophiussa Gugurmin TDH IPA
6,0 % ***1⁄2
Ophiussan panimo siis sijaitsee Setúbalissa, 50 km Lissabonista etelään. Ophiussa on muinaisten kreikkalaisten antama nimi tälle alueelle Tejo-joen suistossa. Nimi tarkoittaa käärmeiden maata. Gugurmin on puolestaan Australian aboriginaalien käyttämä nimi emua muistuttavasta tähdistöstä. Jostain syystä tälle IPAlle on annettu sama nimi ja onhan tässä käytetty australialaista Galaxy-humalaa, myös Sabroa ja Citraa. Hyvin vaaleassa sumukaljassa Galaxyn ananaksisuus tuoksuu raikkaasti. Maku on mausteisempi, Sabro alkaa jyrätä, pippuria ja minttua. Tuntuu vahvuuttaan täyteläisemmältä, hedelmäisyyttäkin on raikkaasti, jopa hieman jälkimakua. Oikein miellyttävää.
Teksti ja kuvat Ari Juntunen
