Arde Arvioi: Real Ale Festival 2018 @ Gallows Bird, 2. päivä
Gallows Birdin ensimmäisenä päivänä jäi tsekkaus vajaaksi, joten uusi hyppäys mahtavalla länsimetrolla Niittykumpuun. Olin nyt paikalla jo 15:20, mutta baari pullisteli jo nyt täytenä, istumapaikka löytyi naapuriblogisti Jouni Koskisen pöydästä. Oluet ei vielä vaihtuneet, osa caskeista oli luvassa niin sanotussa toisessa kattauksessa. Baari tukkeutui nopeasti perusteellisesti, tilausjonot pidentyivät, fiilis ei enää kovin hauska. Mutta hauska nähdä, että äärimmäisen epätrendikäs ja seksitön sukkasandaalinen villapaitapartainen cask ale kiinnostaa edelleen jengiä.—
Aloitin Wibblersin Hop Blackilla, black IPA, mutta vain 4,0%. Puumaisen nihkeä, ohut, kuiva. ei kovin pehmeä. Elmtreen Winter Solsticessa omituisesti myös tammisuutta, epäilin jopa saaneeni samaa kuin edellinen olut. Matalahiilihappoinen tuote, makeahko, ei katkeroa. Seuraavaksi testiin— Mad Squirrelin kaksi olutta,— Bijou Vermont Table Beer nimenmukaisesti samea, hämmentävästi vain 2,9%. Hedelmää, ei maultaan ihan ohut, mukava tapaus. Huomattavasti vahvempi Sub-Culture (5,2%) höyryolut, siis california common, mutta tässä melkein vähemmän makua kuin Bijoussa. Ei kovin pehmeä, viljaa, katkeroa vain hitunen.
Nyt ensimmäinen cask vaihtui, pääsin tsekkaamaan Green Jackin Ripperiä, peräti 8,5%. Kirkas barleywine, festivaalibrosyyrissä vihjaus belgihiivaan, mutta sitä en aistinut. Mallasta, pehmeyttä, ei katkeroa, mutta puhdas. Buffy’s -panimon Buffy’s Ale pehmeä, tumma, ohut, matalahiilihappoinen , ei katkeroa, 5,1%. Milton-panimon Nike tumma, hieman ohut (4,7%), kuiva, katkera, pehmeä, odotuksia parempi. Lopuksi sitten hirvittävässä ihmisinfernossa Fuller’s Imperial IPA, jota tyyppasin caskista jo marraskuussa. Voimakas, päällekäypä, viinainen, maltainen, ei huono. Tähän oli hyvä päättää, ehkä vielä kolmantenakin päivänä paikalle, ehkä ei.
