TyS500 osa 4. Stallhagen on enemmän kuin pelkkä panimo
Hyvin on nukuttu, kun edellisenä illalla myöhään kukuttu illan fudismatsin siivittämänä parin oluen kanssa kaveeraten. Ja mikä nukkuessa sillä Maarianhaminan lähes legendaarinen hotelli Pommern on paikkakunnan suosituin paikka pistää pää tyynyyn sekä napa täyteen maukkaita annoksia tarjoavassa hotellin ravintolassa.
Paikan aamiainen toimii kuin sillin syönti saaristolaiselta. Hotelli Pommern sijaitsee Maarianhaminan keskustassa ja on palvellut matkailijoita 1960-luvun lopusta lähtien. Perinteikäs hotelli on uudistettu noista ajoista ja avasi ovensa nykyisellään 2015. Ja kuinka ollakaan valikoimasta löytyy luonnollisesti ahvenanmaalaisten panimoiden tuotteita kuten esim. Stallhagenin juomia.
Tästä pääsemmekin hyvin kantavaa aasinsiltaa pitkin päivän protokollaan.
Aamupäivästä hotellin respaan saapuu mies, joka on vuosikaudet olutkulttuurin kärkijoukoissa taistellut superkohtelias ja hyperiloinen Stallhagenin tuotteiden myynnistä vastaava Janne Laiho. Siispä auton nokka kohti panimoa, joka on muuten yksi Ahvenanmaan vierailluimmista nähtävyyksistä.
Panimo sijaitsee Finströmin kunnassa Grelsbyn kylässä ja on perustettu vuonna 2004 nimellä Ålands Bryggeri Ab. Stallhagen nimi otettiin käyttöön 2009. Samassa paikassa sijaitsee myös Pub Stallhagen, joka toimii myös tapahtumakeskuksena.
Panimolla tapaamme panimomestari Mats ”Matte” Ekholmin jonka kanssa maistelemme panimon tuotteita.
Stallhagenin terassi ja takana valmistuva uusi elämyskeskus
Panimon myymälästä saa kattavasti omia mutta myös muita lähialueen tuotteita.
Stallhagenin iloset veikot panimomestari Mats Ekholm, toimari Timo Vetriö sekä myyntijohtaja Janne Laiho
Panimolla käy kova vilske sillä kesällä liemi liikkuu livakkaan
Juttua iskettiin myös Stallhagenin toimitusjohtaja Timo Vetriön kanssa:
…….ja sitten alkaa tapahtua
Tunnelmien vuoristorata
Todella hienon Stallhagenin vierailun ja samalla reissulla visiteeratun Visit Ålandin jälkeen päivän päätteeksi takaisin hotlalle. Uudet kuteet päälle, kassi ja kypärä kainaloon kohti hotellin etuoven vierustalla sijainnutta pyöräparkkia, jossa sähköavusteinen ”hengenpelastajani ” odottaa.
Tai odotti ainakin tunti sitten. Eipä odota enää ei. Hävinnyt koko pyörä! Virkavalta kutsutaan paikalle ja asiaa selvitetään kahden nuoren konstaapelin ihmetellessä saarella sangen harvinaista polkupyörävarkautta. Ei auta muu kuin ottaa hotellin vuokrapyörä alle. Raskasta on polkea soraiset ylämäet, satula uppoaa takamukseen, jossa sen hetkinen tunnelmakin sijaitsee. Ei lähde ei polkeminen käyntiin ei, joten takaisin hotellille.
Ja mitä ihmettä??!! Oma kateissa ollut sähköpyöräni on saapunut takaisin telineeseen, josta se pari tuntia sitten hävisi. Asia alkaa selviämään. Kuten yleensä kyseessä oli täysin oma vika. Lukko oli jäänyt hetkeksi auki. Joku hotellin asiakas varmaan luullut vuokrapyöräksi.
Se tunneskaala minkä kävimme läpi tapauksen tiimoilta, oli kohtuullisen laaja. Ja kaikki nämä fiilikset kahden tunnin sisään eli; Helpotus kun kaikki päivän videoinnit ja tarinoinnit menivät putkeen. Odotus, että pääsee pian vapaalle pyörän selkään. Suuri hämmästys sitä seurannut hämmennys ja epäuskoisuus. Sitten hiipii mukaan se perinteinen tunne eli vitutus, jossa mukana raivon pisaroita. Seuraavaksi yritys kääntää tapahtunut positiiviseksi herättämällä toivoa uudesta pyörästä.
Palatessa hotellille ja huomatessa pyörän palanneet valtaa uudelleen totaalinen hämmästys ja epäuskoisuus. Sitten mennäänkin eteenpäin helpotuksen ja ilon kautta pieneen häpeään, kun piti jättää se lukko auki. Lopuksi illalla oluen äärellä tunnemme lähinnä huvittuneisuutta, sillä ei ole ollut helppoa sähköpyörääni lainanneellakaan. On nimittäin ihan älyttömän raskas laite ajella ilman akkua. Vaimo sanoi, jos tuo sekoilu ei lopu, hän vaihtaa minut lihapiirakkaan. Totesin, että tingi nyt edes nakit mukaan kaupan päälle. Kukaan ei halunnut vaihtaa, joten matka jatkuu.
Tutkalla ympäri Suomen 500 tunnissa osa 3. Koulu jonka penkillä viihtyy.
Tutkalla ympäri Suomen 500 tunnissa
Yhdistän tässä Tutkalla ympäri Suomen 500 tunnissa (TyS500) blogissa asiat, jotka ovat minulle rakkaita. Siis matkailun, kohtaamiset ja videoiden tekemisen. Tietenkin itse oluen ja hyvä ruoan lisäksi. Tällä reissulla matkamme vie Suomen rannikkoa ylös Perämeren perukoille, Savon kautta Karjalaan ja takaisin Stadiin. Vierailen muutamissa Olutpostin kumppanuuspanimoissa ja -ravintoloissa, jotka ovat mukana Oluttutkassamme .
Kaikki siis 500 tunnissa, joten eipä tarvitse hötkyillä ei. Siispä matkaan polkupyörät auton perässä, kuvauskamat takapenkillä ja takakontti pullollaan tavaraa. Kyseessä on 12-osainen sarja joka ilmestyy Olutpostin verkkoon aina keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.
