Tuopillinen: Kaksi hapanvehnää (Stone, Evil Twin)

Jääkaapissa on tovin majaillut kaksi tölkitettyä amerikkalais/eurooppalaista hapanvehnää. Juodaanpa pois.

White Ghost
Stone Brewing, USA/Saksa
4,7%, Berliner Weisse

Jenkkicraftin merkittävimpiin nimiin kuuluva Stone perusti tunnetusti panimon Berliinin tässä tovi sitten ja sittemmin panimon oluita on tulvinut Suomenkin markkinoille vaikka kuinka. Stone tottakai ottaa kaiken irti Euroopan panimonsa sijainnista ja niinpä tätä White Ghostia voidaan markkinoida termillä ”True Authentic Berliner Weisse”. Eipä niitä oikeasti Berliinissä kovin montaa tehdäkään.

Ostopaikka on Ruoholahden Citymarket. Tölkityspäivä 8.8.2017, eli hivenen vajaa kolme kuukautta vanha.

Raikas, saunavastainen tuoksu, koivua, juuri murskattua korianteria, jopa minttua. Myös tuoksussa jo happamuutta, mutta ei sellaista jogurttia kuten usein näissä on. Maussa käväisee hyvin nopeasti marjaisuus, sitten tulee pistävä happamuus ja taas marjainen henki astuu esiin. Kirpeä kuin puolukka. Ruohoa myös.

Kepeä, nopea, suuhun jää happamuuden jälkiaallot ja sieltä alkaa aistimaan sitä viilimäistä maitohappoisuutta. Oikein hyvä. Sopivasti keskarirajassa 4,7% eli oikeastaan melko vahva berliner weisseksi, se tuntuu lähinnä vähän muhevampana suutuntumana kuin tavallisesti. Tämä tyyli melkein hyötyisi vähän kevyemmästäkin olemuksesta, mutta eipä tässä erityisemmin valittamista silti ole. Helleolut. Kylmille keleille vähän sopimaton tuonti Suomeen, mutta ensi kesäksi mitä mainioin. Paitsi saunaan! Siellä tämä voisi saunavastaisuutensa kanssa olla perin sopiva.

Mission Gose
Evil Twin Brewing, USA/Tanska
4%, Gose

”Jeppe, Mikkelin veljmies.” ei ole mikään savolainen legenda vaan Stonea vastoin toiseen suuntaan eli ameriikkoihin muuttanut tanskalainen. Jepen Evil Twin— pitää tätä nykyä kiertolaispanimo-päämajaa siis rapakon tuolla puolen Brooklynissa.

Tämä vielä hetki sitten trendikäs gose on teetetty Westbrookilla Etelä-Carolinassa, joka onkin tunnettu yhtenä ensimmäisistä jo kerran kuolleen gosen takaisin tuoneista panimoista. Sittemminhän gosesta on tullut craftpanimoiden lempilapsi, vai oikeasti inhokki? Craft-panimot kun eivät tunnu tykkäävän sen tavallisen gosen mausta vaan siihen pitää aina olla sotkemassa mitä lie yuzua tai hammastahnaa. Voi tiestysti sanoa, että tyylin luonne on sellainen, että se antautuu helposti maustamiselle. Onhan siinä perinteisestikin mausteita, vaikka perinteisesti eli pelkällä suolalla ja korianterilla maustetut goset ovatkin suorastaan harvinaisia.

Tähänkin on laitettu eukalyptusta.— Westbrookin oma tulkinta gosesta on perinteikkäämpi, mainio ja tismalleen saman vahvuinen kuin tämä Mission Gose. Salaliittoteoreetiiko päässäni epäili, että Jeppe on käynyt vain heittämässä samaan liemeen vähän eukalyptusta. Mutta ei, aika erilainen tämä on siitä melko rapsakan kirpakasta Westbrookin versiosta. Ostopaikkana toimi Pien. Pullotuspäivästä ei ole hajua. Maahantuoja Diamond Beverages tosin tarrassaan kertoo tuotteen olevan parasta vielä ensi vuoden loppuun asti. Samaa Diamond kyllä tuntuu hourivan jopa Evil Twinin humalavetoisimmissa tuotteissa, joten en ehkä laittaisi rahoja sen lukeman varaan.

Raikas, hyvin tutunoloinen tuoksu, jota tuumailen pitkään, kunnes parempi puolisko keksii: Lapsi, joka on juonut vappusimaa. En tiedä lapsesta, mutta kyllä, erittäin raikkaan sitruksinen, korianterinen ja vappusimainen tuoksu. Raikasta parfyymista minttu-seljankukka-saippua fiilistä myös. Yllättäen ei löydy sitä, minkä käsitän mielessäni eukalyptukseksi, mutta paljon asioita sen läheltä kyllä.

4% olut, ohutta väkisinkin, mutta hiilihapppoisuus ja happamuus pitää huolen, ettei olut ole vetinen. Erittäin maukas. Kirpakan sitruunamehumaisen hapan, vähän makea, kunnes kääntyy samoihin raikkaan kukkaisiin makuihin mitä tuoksussakin jo ilmeni. Jälkimaku häviää nopeasti. Upea tasapaino. Hieno raikas gose. Suositus tälle, loppuolut toimi myös ruokaoluena pestolohileivän kanssa.