Suomen Paras Olut: menestystä pienille, tuoreille tekijöille

Gaalassa juhlivat sarjavoittajina muun muassa vastikään toimintansa aloittanut Takatalo & Tompuri ja vuoden verran oluita pannut Panimo Honkavuori.

Toki konkareitakin lavalla nähtiin: Suomen vanhin pienpanimo Lammin Sahti ja Teerenpeli pokkasivat sarjavoitot.

Suomen Paras Olut -kilpailun voitti Hopping Brewstersin IPA. Kolme vuotta sitten aloittaneen akaalaispanimon toiminnasta vastaava Kimmo Kyllönen kehitti railakkaasti aromihumaloidun Thunder Chiefin yhdessä panimopäällikkönsä Helena Kangasluoman kanssa.

– Kehitimme suositun Warthog-IPAmme rinnalle rotevamman, harteikkaamman ja suoraviivaisemman version. Yhteistä oluille on mallasrunko, mutta humalalajikkeilla leikkimällä saimme aikaan kaksi eri tyylistä olutta, Kyllönen kertoo.

Kyllönen hehkui tyytyväisyyttä voiton tultua julki.

– Nyt on hieno fiilis, tämä oli kova skaba täynnä hienoja oluita. Vielä jos miettii, millaisilla oluilla kilpailu on keskimäärin voitettu, on mehukasta voittaa 5,5-prosenttisella jenkillä! Tuomariston mielestä olut oli tyylilajissaan onnistunut. Pakko olla ylpeä!

Hopping Brewstersin tuuletus

Hopping Brewstersin voittotuuletus panimon Thunder Chiefin voitettua Suomen Paras Olut -kilpailun.

Tuoretta osaamista

Kahden tohtorin viime vuonna käynnistämä Panimo Honkavuori Joensuusta voitti vehnäolutsarjan Valolla ja pokkasi tummien ja värillisten lagereiden sarjassa hopeaa Double Docillaan. Sarjan voitti Teerenpelin savuinen Suomi 100 Juhlaolut.

– Suomi sata, sauna ja sisu, summasi toimitusjohtaja Anssi Pyysing pullon sisällön.

Savu oli valttia myös vaaleiden lagereiden sarjassa, jonka voitti Takatalo & Tompuri hienostuneella Kaski kylmäsavulagerillaan. Oluentekijä Mikko Suur-Uskin oppi-isä Mikko Salmi ansaitsi kiitokset hyvästä työstä.

– Mikko Salmi käski opetella ensin pilsin teon. Siinä sivussa syntyi kylmäsavuolut. Savun saimme siihen aikaan itse, Suur-Uski totesi.

Suur-Uski summasi tunteikkaasti maatilansa yhdeksän sukupolven mittaisen historian kiitospuheessaan. Aiemmat sukupolvet tuottivat maitoa, mutta hän vangitsee pulloon esi-isien kaskeamien peltojen ohraa.

Tuoreisiin gaalavoittajiin lukeutuu myös Panimo Hiisillä oluensa tekevä Donut Island Brewing, jonka kirsikkainen hapanolut Andrea voitti oman sarjansa.

– Pitäähän sitä tyttären mukaan nimetä olut, Mika Oksanen totesi.

Kansainvälinen tuomaristo valintojen takana

Kilpailun järjestelyistä vastannut Kari Likovuori havaitsi, että kansainväliset tuomarit toivat oluiden arviointiin uutta tiukkuutta.

– Virheistä rangaistiin. Osa vierailevista tuomareista pyöräytti helposti nollan – toistakymmentä olutta jäi nollille muutamien tuomareiden papereissa, Likovuori summasi.

Järjestelyissä ulkomaalaisvieraat piti tietysti ottaa huomioon, ja Likovuori tuli vetäneeksi koko show’n englanniksi. Sitäkin helpompaa oli tänä vuonna oluenkaato: ammattilaisia oli runsaasti apukäsinä ja kaikki sujui kuin leikiten.

Suurin ero aikaisempaan näkyi tulosluettelossa niin, että kisamenestystä aiempina vuosina keränneet konkaripanimot jäivät heikoille. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Saimaan Juomatehdas ja Vakka-Suomen Panimo loistivat poissaolollaan. Stadin Panimo joutui tänä vuonna tyytymään pariin kakkossijaan.

Sama oli Beer Hunter’sinkin kohtalo, mutta Mika Tuhkanen vakuutti tyytyväisyyttään Mufloni CCCCC -IPAn ja Barley Winen hopeasijoihin.

Onnistunut oluen ja ruoan juhla

Suomen Paras olut -gaala järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Juhlapaikkana toimi Rautatientorin festivaaliteltta ja Juuri Tapahtumat vastasi illallisesta. Voittajaoluiden ja niille sopivien ruokien parituksessa oli apuna Bryggerin keittiöpäällikkö Ali Suviala.

Iltaa emännöinyt Hanna Paksula totesi, että Juuri Tapahtumat on omimmillaan kenttäolosuhteissa ja isojen tarjoilumäärien kanssa – hänelle noin 130 hengen gaalayleisö oli pienemmästä päästä.

Jälkiruoka

Suomen Paras Olut -gaalan jälkiruokana tarjoiltu mantelikakku ja Blonde-ale soivat kauniisti yhteen.

Emännällä oli aihetta iloon, kun kaikki oluet ja ruoat oli maisteltu. Suomi 100 Juhlaoluen kanssa tarjoiltu possunniska ja talkkunapuuro edusti vielä melko perinteistä olutruokaa, mutta jälkiruokaparitus vei yhdistelyn uudelle tasolle: mantelikakku ja Iso-Kallan Panimon Blonde, vaaleiden ja keskitummien ale-oluiden sarjan voittaja, soivat herkästi yhteen.

Ennen jälkiruokaa maistettiin tummien ale-oluiden voittaja, Lammin Sahdin perinteikäs sahti yhdessä Ahlmanin sinihomejuuston kanssa. Täydellistä makuiloittelua! Kahvin sijaan napattiin lopuksi suklaafudge portereista ja stouteista parhaan, Hiisi-panimon Iku-Turson kanssa. Yksinkertaista ja hyvää.

Koko kilpailun tulokset OlutPOSTIn 2.8. ilmestyneessä jutussa.

Kuvat: Peter Tammenheimo