Oluttuomari ensimmäistä kertaa – Kati Pohjanmaa
Ruoka- ja juoma-alan ammattilainen Kati Pohjanmaa oli ensimmäistä kertaa tuomaroimassa Suomen Paras Olut -kilpailussa. Lue Katin fiilikset kisatuomaroinnista!
Oluttuomariksi? Sinäkö? Tykkäätkö muka oluesta? Siistii! Kuinkahan kekkulissa tulet olemaan? Mitä tiedät oluista? Etkös sinä osaa viinit? Siinä heittoja, mitä sain kun kerroin tutuille olevani mukana Suomen paras olut -kilpailun tuomaristossa. Mielenkiintoisia kommentteja. Näissä kuvastui ehkä parhaiten se tietämättömyys, mitä koko oluen arviointia kohtaan on ilmassa ja ihmisten käsityksissä.
Ei minullakaan ollut suurta käsitystä aiheesta. Kokemusta kyllä viinien maistelussa, ruokien makumaailmasta, ruokien ja juomien parittamisesta. Ajattelin, että tietämykseni ja aistinvaraisesti tulkinnan taitojeni täytyy riittää tuomarointiin. Kilpailua edeltävien viikkojen aikana luin oluen laatuarvioinnista, eri oluttyypeistä ja maistelinkin eri tyyppisiä oluita. Ja kun oli kyse minusta ja asiantuntemuksestani pyrin yhdistämään oluen myös aina ruokaan. Pääsääntöisesti yhdistäminen onnistui, mutta oli siellä joukossa muutama hutikin. Ne hudit liityivät itse asiassa kaikki ipojen ja neipojen yhdistelyyn. Ei ole helppo rasti tämä.
Isosti pohdin etukäteen omaa jaksamistani viikonlopun aikana. Olen viime aikoina työskennellyt enemmänkin viinien maistamisen äärellä ja todennut sen olevan rankkaa työtä. Kaikki tapahtuu oman pään sisällä ja arvioitavina kohteita on useita alkaen hapokkuudesta ja alkoholipitoisuudeltaan ja päätyen erilaisten prosessivaiheiden aromien ilmaantumiseen. Helpotus oli suuri huomatessani, että oluiden maistelu ei ole yhtä strukturoitua kuin viinien maistelu. Itseasiassa, sehän on varsin leppoisaa työtä. Huomasin myös, että pystyn tekemään arvioinnin varsin nopeasti ja suhteellisen pienellä siemauksella olutta, joten pelkoa ei myöskään ollut päihtymisestä.
Lauantain aamupäivä sujui leppoisasti lagereiden äärellä. Ne olivat makumaailmaltaan tuttuja ja tiesin, mitä pitäisi aistia ja löytää. Haaste tuli sitten iltapäivästä, neljä kattausta neipoja. Koska neipa-maailma on minulle haastava kokonaisuudessaan ei auttanut kuin ryhtyä töihin ja tehdä työtä aistinvaraisesti oman sietokyvyn haastekohdassa. Kyllä se onnistui, mutta ihan heti en haluaa saada tuopillista neipaa, edes pientä…
Semifinaalivaiheesta oli jo etukäteen sanottu, että se on erilainen ja todella kiva. Niin se olikin. Ensimmäinen tarjotin meidän pöydällä oli aleja. Koska nyt tehtiin työtä myös keskustellen koin oppivani huomattavasti enemmän kuin eilen itsenäisen työn äärellä. Hiljainen en ole, joten kun joku oli minulle epäselvää niin sitten kysyin. Pöytäämme herrrat jaksoivat ainoan naisjäsenen ja vielä noviisin, kysymyksiin vastata. Tai sitten eivät kehdanneet olla vastaamatta.
Lounaan jälkeinen kattaus oli meidän pöydällä sauer-oluita. Tämä olikin mieluisa kattaus. Olen viime kuukausien aikana nauttinut sauereita useamminkin miniäehdokkaidemme suosituksesta. Mahtavia ovat ja kivasti yhdistettävissä erilaisiin ruokiin. Mielenkiintoista oli huomata, että tämä olikin herroille haastavampi osuus.
Mitä jäi käteen viikonlopusta oluiden kanssa? Tietoa ja kokemusta, verkostoa ja kontakteja, intoa ja halua uuteen sekä tarve päästä arvioimaan uudestaan.
Tuopin kolahdus kaikille ja kiitos! Minuun saa olla yhteydessä uusia yhteistyökuvioita varten. Olen aina avoin uuteen niin kuin nyt tähänkin tuomarointiin.
T. Ensimmäisen vuoden tuomari Kati Pohjanmaa