Suomalaisten olutlakien lyhyt historia
Vaikka Suomessa on juotu olutta niin kauan kuin täällä on ollut asutusta, niin viimeisen vuosisadan olutta on kohdeltu enemmän päihteenä kuin elintarvikkeena. Olut on ollut osa suomalaisten arkea ja juhlaa, mutta silti oluen lähihistoria on täynnä erilaisia lakeja, joilla on rajoitettu juoman käyttöä.
Suurin osa oluen myynnin ja anniskelun rajoituksista on säädetty teollisen oluenvalmistuksen aikana. Teollisesti olutta on tehty Suomessa 1800-alkupuolelta asti, sitä ennen olut pantiin pitkälti kotona. 1850-luvun aikoihin pohjahiivalla käytettävä baijerilainen olut (nykyään lager-olut) yleistyi suomalaisissa panimoissa, samalla panimoiden toimintaedellytyksiä ruvettiin säätelemään tarkemmin.
Suomen päätyminen osaksi Venäjää 1800-luvun alussa sai kansallismielisyyden vahvistumaan. Suomalaisuuteen liittyi ihanne raittiudesta, jonka puolella koko poliittinen kenttä oli ja näin alkoholijuomia koskeva kieltolaki säädettiin 1900-luvun alussa, jolloin panimoita oli parhaimmillaan hieman yli 110. Kieltolaki tuli voimaan Suomessa vuonna 1919. Jo hyvin pieni oluen kulutus romahti lain seurauksena.
Kieltolain päätyttyä vuonna 1932 oluesta tuli säännöstelty ja rajoitetusti myyty tuote. Valtion omistama Oy Alkoholiliike Ab syntyi: sen tehtävä oli harjoittaa alkoholin myyntiä ja anniskelua, ehkäistä alkoholin haittoja sekä tuoda valtiolle tuloja. Oluen veroluokat syntyivät ja alkoholijuomia myytiin vain ravintoloissa ja Alkoissa. Vasta toisen maailmansodan jälkeen alkoholipolitiikka lientyi hieman.
Oluen kulutus nousi 1960-luvulle tultaessa. Vuosikymmentä leimasi oluenvalmistuksen keskittyminen muutamalle panimolle, malli joka jatkui 1990-luvulle asti. 1960-luvulla lanseerattiin myös
ravintoloihin pitkään poissa ollut hanaolut. Samalla oluen asema parani ja sen kuluttamisessa nähtiin etuja vahvempiin, varsinkin kotipolttoisiin tisleisiin nähden. Vuonna 1969 4,7% -prosenttinen olut eli nk. keskiolut vapautettiinkin eli sen myynti sallittiin myös päivittäistavarakaupoissa, jolloin oluen myyntipisteet ja myyntimäärät nousivat huimasti. Samalla oluen kulutus nousi.
Ensimmäiset olutvalikoimiin keskittyvät pubimaiset ravintolat syntyivät 1970-luvulla. Vuonna 1977 alkoi alkoholin mainontakielto, joka loppui vasta 1990-luvulla. Mainontakiellon aikana vain mietoja oluita sai mainostaa.
Suomalainen olutkulttuuri alkoi moninaistua 1980-luvulta lähtien. Kotimaisilta panimoilta ilmestyi erityylisiä oluita ja Alkon tuontiolutvalikoimat laajenivat. Suomen vanhin sahtipanimo Lammin Sahti aloitti toimintansa vuonna 1987 ja Suomen ensimmäinen ravintolapanimo Kappelipanimo
taas 1993. Taloudellisen tilanteen lamaantuessa Suomessa syntyivät keskiolutbaarit, joissa juotiin vain keskiolutta.
Suomalaisten oluenjuontiin vaikutti paljon vuonna 1995 muuttunut alkoholilaki, joka salli alkoholin myynnin ja valmistuksen muillekin toimijoille kuin Alkolle. Olutvalikoimat kasvoivat nopeasti lain seurauksena. Ensimmäinen pienpanimobuumi sijoittui jo 1990-luvun loppuun.
2000-luvulla pienpanimot ovat yhä suuremmassa nousussa ja niitä on perustettu runsaasti. Samalla oluen kulutusta on leimannut lisääntynyt oluen yksityistuonti ulkomailta, jota on edesauttanut alkoholiveron nosto useana vuonna. Vuonna 2004 tölkkipakkauksen haittaveron poistuminen samaan aikaan alkoholiveron alentamisen kanssa vaikutti voimakkaasti päivittäistavarakaupassa myytäviin oluisiin, nykyään suurin osa olutlitroista myydäänkin kaupassa tölkissä.
2010-luvulla säädettiin laki alkoholimainonnan kiristymisestä, mutta samalla uusi alkoholilaki vuodelta 2018 toi päivittäistavarakaupan markkinoille vahvemman, 5,5% oluen sekä salli ulosmyynnin sekä pienemmistä pienpanimoista sekä ravintoloista.
2020-lukua on leimannut pienpanimoiden kasvu yli 140:n, ulkomaalaisen verkkokaupan lisääntyminen sekä keskustelu Suomen alkoholiverosta, joka on EU:n korkein.
Kuva: Oskari Sarkima
Lue myös:
