Klip, klop – Sinebrychoffin hevoset luovat panimotunnelmaa Helsinkiin
Kukapa meistä ei sulaisi hymyyn kun näkee kaksi vaaleaharjaista, jykevää panimohevosta vetämässä punaisia kärryjä Helsingin kaduilla? Nämä Sinebrychoffin hevoset ovatkin olleet osa kaupungin katukuvaa jo kauan, ensin olutkuormia vetäen ja nyt pr-tehtävissä kaupunkilaisia ja turisteja ilahduttaen.
Hietalahdessa on laukkailtu jo parisataa vuotta
Nikolai Sinebrychoffin vuonna 1819 Hietalahteen perustamassa panimossa on ollut aina hevosia, olivathan ne tärkeä osa niin oluen raaka-aineiden kuin valmiin oluenkin kuljetusta. Alkuaikoina on panimolla luultavasti pärjätty parin hevosen voimin, mutta vuosisadan lopussa oluentuotannon kasvettua, uusi hevostalli rakennettiin tiedon mukaan jopa kuudellekymmenelle hevoselle.
Hevosvoimaa käytettiin Hietalahden panimolla moneen: ne pyörittivät mallasmyllyä ja vetivät mallas- ja mäskikuormia. Talvisin hevoset kiskoivat merestä tonneittain jäälohkareita, joita sahattiin merestä varastokellarien jäähdyttämistä varten, jotta olutta voitiin kypsyttää myös kuumimpaan kesäaikaan. Hevosilla vietiin myös juomakuormia, ei kuitenkaan kuulemma pidemmälle kuin Sörnäisiin, heti autojen tullessa käyttöön Helsingin esikaupunkialueille ja maaseudulle juomat matkasivat pyörillä. Hevoskuljetuksia käytettiin 1940-luvun lopulle asti, jolloin autot korvasivat liinaharjat ja hevostallista tehtiin autotalli.
Katukuvaan “Koffin hevoset” palasivat 1960-luvulla, mutta nyt pr-tehtäviin. Koff ja Siff olivat ensimmäisiä kaupunkilaisia ilahduttavia panimohevosia ja heitä seurasivat ensimmäiset jyllanninhevoset Sörkka ja Rööperi vuonna 1978 ja Styrkka sekä Fyrkka vuonna 1984. Yhdeksänkymmentäluvulla punaisia olutvankkureita vetivät Bisse, Birra ja Nikolai ja niiden työtä jatkoivat 2000-luvun puolella jatkoivat Pintti, Sigge ja Thor. Kesällä 2014 saapuivat taas Jyllannista Ludvig ja Frederik, 2017 palvelukseen astui Gunnar ja vuonna 2023 panimohevosiin liittyi Sixten.
Kahta ensimmäistä hevosta lukuun ottamatta kaikki hevoset ovat olleet jyllanninhevosia, syntyneet Tanskassa ja sukua toisilleen. Sinebrychoffin omistajalla, tanskalaisella Carlsbergilla on ollut yhteistyötä jyllanninhevosen jalostajien kanssa vuodesta 1928. Parhaimmillaan Carlsbergin panimolla Kööpenhaminassa oli yli 200 jyllanninhevosta, nykyisin panimon tallissa asustaa kymmenisen edustustehtäviin erikoistunutta jyllantilaista.
TIESITKÖ?
Jyllanninhevonen eli juutinhevonen on tanskalainen työhevosrotu, jota on käytetty nimenomaan ajoon. Hevosten luonne on rauhallinen ja liikkeet tarmokkaat. Tyypilistä rodulle on massiivinen, pyöreä koko ja isot kaviot sekä pitkät vuohiskarvat. Säkäkorkeus on noin 150–160 cm ja paino noin 800-1000 kiloa. Jyllanninhevonen polveutunee osittain esihistoriallisista metsähevosista, joita vietiin Tanskasta Englantiin. Nykyiseen muotoonsa rotu kehittyi 1800-luvulla, jolloin rotuun risteytettiin mm. englantilaisia hevosrotuja.
Panimohevosten työ on ilahduttaa
Panimohevosten työ on edustusta parhaassa mielessä sekä Helsingissä että valikoiduissa tapahtumissa ympäri maata. Jyllantilaisten hyvinvoinnista huolehtivat ajurit Viola Kantola ja Sami Lappalainen. Hevosten talli sijaitsee Sinebrychoffin puiston liepeellä Bulevardilla, josta valjakko suuntaa keskustaan. – Ajamme pääosin arkisin ja teemme ravintolavierailuja ravintoloissa, jotka ovat yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa, kertoo Sami Lappalainen. – Saavatpa hevoset usein herkkujakin ravintolaväeltä, kuten kuivaa leipää tai porkkanoita.
Helsingin liikenne voi monesta tuntua hälisevältä, mutta panimohevoset eivät hötkyile edes kiireisellä Bulevardilla, ovathan ne valittu tehtäväänsä sekä henkisten että fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Tärkeitä luonteenpiirteitä hevosia valittaessa Helsingin kaduille vankkuriajoon ovat ystävällisyys ja sosiaalisuus sekä kyky tulla toimeen ihmisten ja muiden hevosten kanssa. Pitkät matkat kovilla kaduilla vaativat taas lujia ja oikeanmuotoisia kavioita, vaikka pitkälti mennään kävellen, viitisen kilometriä tunnissa. Liikenteessä hevosten kanssa mennään liikennesääntöjä noudattaen, ajureiden mukaan pyrkien liikkumaan niin, ettei liikenne tukkiudu.
Bulevardin tallilla hevoset lepäävät viikolla, viikonloput vietetään tarhassa Siuntiossa, missä he saavat laukkailla vapaasti. Jos liikut Sinebrychoffin puistossa aikaisin aamulla, saatat nähdä hevosten ulkoilemassa myös puiston koiratarhassa tai jopa puiston puolella. Tallissa hevoset saavat syödäkseen ja lepäävät ajojen välillä, tosin jos tallin ovi unohtuu hetkeksi auki, niin hevosystäviä kyllä tulee kurkistelemaan jyhkeitä jyllantilaisia hetkessä.
Sinebrychoffin hevoset ovat parinsadan vuoden historiansa aikana muodostuneet Helsingin maamerkiksi. – Sekä meille että hevosille työn suola on ihmisten kohtaaminen ja sitä tehdään joka päivä, kertoo ajuri Sami Lappalainen työstä. Ja kukapa ei hymyilisi kun näkee lystikkään pyöreät hevoset kaupungilla!
Seuraa Sinebrychoffin panimohevosten menoa Instagramissa @panimohevoset -tilillä.
Kuvat: Oskari Sarkima ja Anikó Lehtinen
Katso myös:
