Sidersleppet kuplii Hardangerissa – siideripioneerien vuoden tärkein hetki

14.07.2026 / Kirjoittaja olutpostimestari / Kategoriat: Juomaposti, Siideriposti

Ulvik on paikka, josta moderni norjalainen siideri sai alkunsa 2000-luvun alussa. Ulvikia on luonnehdittu siiderivallankumouksen keskukseksi ja sen siideripioneereja vallankumouksen alkuvoimaksi. Toukokuussa tämä kaikki konkretisoituu kansanvaellukseksi nimeltä Sidersleppet.

Ulvikin siiderintekijöillä on hyvin erilaiset lähestymistavat aiheeseen. Asbjørn Børsheim on tieteellisen tutkimuksen pioneeri, joka on kouluttanut myös muita yhä parempilaatuisen siiderin valmistuksessa. Nils Lekve taas on käynyt henkilökohtaisesti läpi jokaisen lakimuutoksen ja valituksen, joiden myötä siiderintekijät ovat vähitellen saaneet nykyisenkaltaiset toimintaedellytykset.

Nämä kaksi norjalaisen siiderin pioneeria työskentelevät yhä samassa rinteessä pienellä Ulvikin paikkakunnalla, ja onpa rinteessä kolmaskin siideritalo. Ulvik Frukt & Siderin, Hardanger Sider & Saft Fabrikin ja Syse Gårdin ansiosta Ulvikista on tullut rennon nautiskelun tyyssija, johon kokoontuu toukokuisena viikonloppuna satoja siiderinystäviä sen kunniaksi, että siiderintekijät julkistavat uudet vuosikertansa.

Asbjørn Børsheim hankki vaimonsa kanssa maapläntin vuonna 2001. Vuonna 2008 aika oli kypsä ”toiselle uralle” – silloin hän siirtyi omenatutkimuksen parista siiderintekijäksi. Jo vuonna 2003 hän teki Lekven kanssa opintomatkan Normandiaan. Oppeina kirjattiin, että norjalaisten tulisi kiinnittää huomiota kolmeen seikkaan tuodakseen siiderinsä tälle vuosituhannelle.

Asbjørn Børsheim vaimonsa Torbjørg Austrudin kanssa.

– Hyvään siideriin tarvitaan erinomaisia omenoita. Havaitsimme myös, että meillä siideri pääsee hapettumaan vanhan laitekannan takia. Lisäksi tuli selväksi, että meidän kannattaa uudistaa koko tapa tehdä siideriä: aiemmin suositun mahdollisimman vahvan, jopa 14-prosenttisen siiderin sijaan tällä vuosituhannella halutaan kevyempää, korkeintaan 8-prosenttista siideriä, Børsheim summaa.

Ranskasta ammennettiin myös oppi hapokkuuden, tanniinien ja makeuden tasapainosta.

Børsheimin siiderivalmistamon Ulvik frukt & siderin ensimmäiset tuotteet näkivät päivänvalon 2008. Silloin koko Norjassa oli vain neljä pientä kaupallista siiderintekijää, mutta sen jälkeen monilla tiloilla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja tuotantosuunnan muutos. Omenan mahdollisuudet on toden teolla löydetty!

Alueen hedelmänviljelyllä on pitkät perinteet. Myös siiderinteolla on pitkä perinne: Børsheimillakin tapasi aina olla pari satsia siideriä kellarissaan. Tarvittiin kuitenkin uutta ajattelua ennen kuin nämä kaksi yhdistyivät menestystuotteeksi, ja vasta viimeisen kymmenen vuoden kuluessa voi sanoa koko bisneksen muuttuneen. Samalla kun siiderit ovat kehittyneet virheettömiksi, siideristä on tullut haluttua, etenkin ruokajuomana paikallisissa ravintoloissa.

-Ehdottomasti suurin muutos on se, että ihmiset ovat kiinnostuneita yhdistämään siiderin ruokaan!

Børsheimin tyyliin kuuluu siiderin käyttäminen villihiivalla, mutta kuplia hän ei halua siideriin.

Naapurissa Nils Lekve Hardanger Sider & Saft Fabrik on tehnyt siideriä jo vuodesta 2004. Nykyinen tuotantomäärä on 150 000 tai jopa 200 000 litraa parhaina vuosina. Alun 2 500 litrasta on tultu pitkälle. Lisäksi tilalla syntyy joitakin tuhansia litroja tisleitä vuosittain.

Nils Lekven

Lekve on ollut ensimmäinen kaikessa mahdollisessa, mikä nykyään on valtavirtaa. Hän oli muun muassa ensimmäinen, joka valmisti sameaa omenamehua.

Hardanger Sider & Saft Fabrikin tuotanto alkaa hitaalla käymisellä huoneenlämmössä. Villihiivan työskentely kestää kolmesta viiteen kuukautta. Se on ainoa menetelmä, jota tilalla käytetään. Siideri siirretään kuusiasteiseen varastoon käymisen hillitsemiseksi.

Vaikka tuotanto oli alussa pientä, siideriä oli silti vaikea saada myytyä. Sen paremmin kaupat kuin Vinmonopolet eivät olleet kiinnostuneita. Tuottajan piti vääntyä kaikkeen mahdolliseen kuljetuksia myöten. Tilamyynti sallittiin vasta vuonna 2016. Vielä silloin haasteena oli, että siideriä ei tunnettu kovinkaan laajasti; se oli ollut aiemmin kotipolttoista, ei lainkaan kaupallinen tuote. Tilamyynnin salliminen oli joka tapauksessa historiallinen muutos, jonka myötä toiminnasta tuli kannattavaa. Lekve on pitkään ollut Norjan suurin siiderintuottaja.

Tilalle on rakennettu omat tilat maistelua varten, se on varteenotettava keino mainostaa omia tuotteita, ja käytössä nykyisin jokaisella tilalla. Joka tilalla on myös oma puoti.

Lekven oivalluksiin lukeutuu humalan ja siiderin yhdistäminen; hän oli ensimmäinen, joka teki Humle Sideriä. Se on edelleen todella suosittu, ja vaikka ihmisten maku yleisesti on siirtynyt kuivempaan suuntaan, täällä suosituin yksittäinen tuote on edelleen kaikkein makein siideri.

Nils Lekven on saanut avukseen tilan seitsemännen sukupolven, ja eri sukupolvilla on omat vahvuutensa: tytär Anna vastaa markkinoinnista, vävypoika auttaa tuotannossa. Tislaus on Lekven lempipuuhaa.

Anna Oppedal Tokheim

Ulvikin kolmas, hieman tuoreempi siiderintekijä on Syse Gård. Sympaattisen pikkutilan ravintolassa voi pitää lounastauon siiderinmaistelun lomassa. Sidersleppet kokosi jälleen toukokuussa 2026 maksimimäärän väkeä, tapahtuman 300 lippua myytiin loppuun jo etukäteen. Ison Sidersleppet-tapahtuman jälkimainingeissa norjalaiset kokoontuivat Ulvikiin vielä viikkoa myöhemmin Mini sidersleppetiin, johon myydään vuosittain 70 lippua.

Juomaposti vieraili Ulvikissa toukokuussa 2025.