Sahdin SM-kisoissa voitti ”juomista pyytävä sahti”

05.08.2025 / Kirjoittaja Anikó Lehtinen / Kategoriat: Juomaposti, Olutposti, Uutiset

Suomalaisen perinneoluen, Sahdin Suomen mestaruuskisat käytiin 2.8. Lahdessa. Kilpailun voitti Kari Sipilä Hollolasta. Itse kilpailun lisäksi tapahtuma tarjosi katsauksen suomalaisen sahdin nykyisyyteen.

Sahdin SM-kisasijoittuneet (ei kuvajärjestyksessä): 1.Kari Sipilä, Hollola (keskellä)2.Jussi Laatu, Pori, 3.Maria Kuusikko, Toivakka, 4.Ari Rämö, Lahti, 5.Tapio Vuorinen, Hattula, 6.Anni Pajunen, Hartola.

Sahti on suomalainen olutyyli, jonka juuret ulottuvat ainakin tuhannen vuoden taakse. Suomessa perinteisiä sahtialueita ovat erityisesti Häme, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Satakunta. Perinne on elossa näillä alueilla mutta myöskin muualla Suomessa Kirkkonummelta Ivaloon, tämän todisti jo 33. kertaa järjestettävät Sahdin SM-kilpailut, joissa oli tänä vuonna 54 kilpailijaa 53 pitäjästä.

Sahdin SM-kilpailut on avoin kaikille sahtia perinteiseen tapaan valmistaville kotisahdintekijöille. Kilpailussa he edustavat omaa kotipaikkakuntaansa eli pitäjäänsä ja siksi pitäjäkohtaisia karsitakisoja järjestetäänkin keväästä lähtien eri osissa Suomea. Kilpailuun jokainen kilpailija tuo sahtinsa kanssa myös oman tuomarinsa. Lisäksi mukana on aina edellisen kilpailun mestari, tänä vuonna Tuula Viheroja Raumalta.

Kirjoittaja edusti tuomarina Kirkkonummea.

Kisassa maistetaan sokkona

Itse sahdin SM-kilpailu käydään sokkona, tuomarit eivät tiedä missään vaiheessa kenen sahtia arvioivat. Kisan ensimmäisessä osassa maisteltiin erissä sahteja, eli kaikki tuomarit eivät maista jokaista 54:stä sahdista, vaan sahdit on jaettu tuomarikunnittain. Juomat arvioidaan paperikaavakkeella kouluarvosanoin omassa rauhassa, tuomarikeskusteluja ei arvioinnin aikana käydä. Ensikertalaisella meni hetki miettiä tuomarointikriteerejä ja niiden skaalautumista, vaikka kilpailujohtaja Pekka Kääriäinen ne hyvin selittikin. Arvostelussa ratkaisevina tekijöinä olivat tuomareiden henkilökohtaiset makumieltymykset sekä tuotteen ulkoinen laatu, väri ja tuoksu.

– Kilpailussa haetaan Suomen parasta sahtia, kertoi Kääriäinen. – Meillä on 54 erilaista variaatiota ja kolmen kierroksen kautta päästään palkitsemaan se paras. Kaikki sahdit maistetaan anonyymisti, mekään emme tiedä, mikä sahti voittaa kuin vasta palkintojenjaossa. Kisassa tärkeää on reilu maistaminen ja arviointi. Puolet tuomareista on konkareita ja jonkintyyppinen kokemus on kaikilla tuomareilla oluesta sekä sahdista. Toki tässä saa myös antaa pisteitä oman mieltymyksen mukaan.

Pekka Kääriäinen kertoo kisan kulusta.

Kaikki sahdit oli tehty käyttäen perinteisesti ohra- ja ruismaltaita, katajaa ja leivinhiivaa, mutta jo alkuerien aikana sahtialueiden juomien erilaisuus tuli ilmi, pöydässä oli niin makean hedelmäistä sahtia, kuin hieman tummempaa ja rukiisempaa tai miedommin makeaa sahtia. Taso oli korkea, kirjoittajan laseissa ei ollut yhtään täysin virheellistä sahtia, makujen tasapainoisuudet tosin hieman vaihtelivat, ja muutama sahti oli ehkä päässyt kehittymään hieman liian pitkälle.

Välierissä valittiin finaaliin menevät 6 sahtia ja finaalissa taas laitettiin ne järjestykseen. Tuomarointikokemus oli intensiivinen kolmituntinen, mutta mukava sellainen, jossa makujen lisäksi pääsi maistamaan suomalaisen sahdin nykyisyyden. Sahdin maistaminen on tekniikkana sama kuin muutenkin oluen arviointi aistinvaraisesti, huomiota kiinnitetään niin väriin, tuoksuun, makuun, suutuntumaan kuin kokonaisuuteenkin.

Tuomareita työssään.

Sahtien välillä oli eroja koko kilpailun ajan ja finaalikutosen joukossakin oli melkoisia makueroja niin juotavuuden, värin kuin makeuden osalta. Moni pitkään tuomaroinut konkari kommentoi kisan jälkeen, että kisasahdit ovat kääntyneet yhä makeampaan suuhtaan, ja moni sahti kisassa edustikin sitä makeampaa puolta.

Juomista pyytävä sahti voitti

Tänä vuonna sahdinvalmistuksen Suomen mestariksi valittiin Kari Sipilä Hollolasta. Toiseksi sijoittui Jussi Laatu Porista ja kolmanneksi Maria Kuusikko Toivakasta. Neljännelle sijalle ylsi Ari Rämö Lahdesta, viidenneksi Tapio Vuorinen Hattulasta ja kuudenneksi Anni Pajunen Hartolasta. Kaikki loput sijoittuivat sijalle 7, ei loppuja pisteitä tai sijoja ei julkaista.

Voittaja saa joka vuosi palkinnokseen mahtavan tuohihatun ja Sipilällä olikin jo tuohihattu vuodelta 2011, jolloin hän voitti edellisen kerran. Sipilän voittosahtia tuomaristo luonnehti muun muassa näin: ”Hyvä ensikosketus, puhdas, ei virheitä, pehmeä ja tasapainoinen, kataja maistuu sopivasti, kirkas, meripihkainen, tuoksuu banaani, hieman kirpeä, sopivan makea, ei sivumakuja, normisahti, juomista pyytävä sahti”.

Voittaja Kari Sipilä itse kommentoi palkintojenjaossa: – Hyvältä tuntuu ja onhan se mukavaa, että muutkin arvostavat, kun sahtia on tullut tehtyä useampi vuosikymmen.

Kari Sipilä palkintojenjaossa.

Itse kisat olivat suuri rutistus järjestäjille, mutta sujuivat jouhevasti hyvässä säässä. -Kisat sujuivat mielestämme hyvin. Lahden Jokimaan Ravikeskus toimi järjestämispaikkana hyvin ja ilmakin suosi kisaa. Hyvin toimineista paikallisista järjestelyistä vastasivat Hollolan Kotiseutuyhdistys ry, HOLY Hollolan oluenystävät ry ja Sahtilahti ry. Kävijöitäkin oli osallistujien lisäksi useita satoja, kertoo kilpailun järjestämisestä Pekka Kääriäinen.

Kaikki kisaajat palkittiin diplomilla ja tuotekassilla.

Sahtimaistelua porukalla

Itse kisojen lisäksi tapahtuma oli kiinnostava kaikille oluesta ja sahdista kiinnostuneille, koska siellä sai maistella pitäjien erilaisia sahteja kisapaikan vieressä olevalla parkkipaikalla, johon oli parkattu sahtiseurojen autoja hanoineen ja sahtitonkkineen ja näin pääsi sisälle sahtimaailman makuihin ja trendeihin. Vaikka kävijöitä oli runsaasti, lisää olisi mahtunut, varsinkin kun kysessä on ainutlaatuinen tilaisuus maistaa näin monen alueen sahteja.

Sahdin juuret ovat syvällä suomalaisessa perinteessä, mutta itse juoma on muuttunut moneen kertaan historiansa aikana, sekä merkitykseltään että sisällöltään. Nyt usein sahdille omaleimaista makua antava leivinhiiva on tullut mukaan valmistukseen vasta 1900-luvulla ja aikaisemmin sahtia on luultavimmin maustettu myös muillakin luonnon antimilla kuin katajalla ja humalalla. Vuodesta 2002 sahti on saanut EU:n Aito-Perinteinen Tuote -nimisuojan, jonka jälkeen valmistusraaka-aineet ja -tapa on tarkoin määritettyjä ja valvottuja, eikä mausteita kuten marjoja tai muita raaka-aineita kuin määritteessä olevia saa käyttää kaupallisissa tuotteissa.

Kisapaikalla sai maistaa useita perinteiseen tapaan tehtyjä sahteja kuten myös vielä varhaisempaa valmistustapaa edustavaa kivisahtiakin. Kisasahtien lisäksi tarjolla oli muita alueiden sahteja, ja paikalle oli saapunutkin sahdinmaistelijoita niin läheltä kuin kauempaa, bussilasteittainkin. Selkeästi myös keväällä ilmestynyt Teemu Nikin 100 litraa sahtia -elokuva oli herättänyt kiinnostusta sahtiin, koska paikalla oli elokuvan takia sahtia ensi kertaa maistavia. Sahti tuntuukin elävän pientä nousua kun tarkastellaan usean vuosikymmenen aikajanalla. Itse sahdin lisäksi antoisia olivat myös keskustelut sahdinvalmistajien kanssa sekä tunnelmaa nostattava harmonikkamusiikki sekä sahdinmaistelijoiden iloiset ilmeet.

Pekka Kääriäinen on Suomen vanhin kaupallisen sahdin valmistaja, vuodesta 1987, joten hänellä on hyvä käsitys sahdin merkityksestä jo 1980-luvulta lähtien. – Itse puhun sahtitrendin kuplimisesta, kuplat nousevat ja sitten välillä puhkeavat. Sahdin kotivalmistajien puolella valmistuskehitys on valitettavasti laskevaa, ei ole enää karjakeittiöitä tai saunoja, jossa sahtia tehdään. Sahdin työläys on myös vienyt hieman sen tekemisen hohtoa. Mutta toisaalta on ollut ilo huomata, miten nuoremmatkin ovat kiinnostuneita sahdin teosta. Nuorimmat kisaajat ovat olleet 15-vuotiaita ja vanhin taas 95- vuotias. Sen kyllä huomaa, että sahdista puhutaan enemmän, ja se on kulttuurisesti tärkeää, sahti on yksi harvoista suomalaisista ”juurituotteista”. Olutasiantuntija Michael Jackson nimittäin aikoinaan sanoi, että ”you can taste the roots of Finland in sahti” ja edelleen pidän tästä lauseesta, koska sahti on paikallinen tuote, se on ollut talon omista raaka-aineista tehtyä. Sahdista puhuttaessa voisi myös sanoa, että sahti on juhlajuoma, sitä ei ennenkään juotu niinkään arkena, joten kulutus on usein tilannekohtaista.

Sahtia tehdään kaupallisesti jonkin verran enemmän kuin ennen, varsinkin pienpanimot ovat kunnostauneet sahdinteossa. Suomen Paras Olut 2025 -kisassa nähtiinkin tänä vuonna ennätysmäärä sahteja, jo 7 erilaista. Monet ovat vuoden 2024 vähittäiskaupan alkoholimyynnin prosentinnoston yhteydessä toivoneet sahtia kauppohin, mutta Kääriäinen näkee sahdin kohtalaisen lyhyen säilyvyyden ja kylmäsäilyvyyden tärkeyden olevan tässä hieman ongelmallinen. – Tärkeintä on saada sahti kuluttajalle hyvässä kunnossa, että hän saa sen oikean sahtielämyksen, joten jos sahtia myy, se pitää olla kunnossa.

Kääriäinen itse valmistaa lammilaista sahtia, ja onkin hyvä lopuksi kysyä, millaista on hyvä lammilainen sahti: – Se on tasapainoisen makeaa, meilläpäin on käytetty myös aina ruista, joten se on hieman tummempaa. Lammilaisessa sahdissa katajan ja leivinhiivan aromit maistuvat tasapainoisesti, ja se juotattaa itse itseään.