Ranskalaista olutmatkailua Nancyssa
Millainen olutkaupunki on ranskalainen, Champagnen lähistölle sijoittuva Nancy? Otimme selvää.
Teksti ja kuvat: Anikó Lehtinen
Pikkukaupungit saattavat yllättää oluttarjonnallaan ja näin kävi, kun pääsin tutustumaan ranskalaiseen Nancyn kaupunkiin. Päällisin puolin uinuva kaupunki tarjosi mielenkiintoisia panimoita, pieniä viihtyisiä pubeja ja olutmuseonkin, joten muutaman päivän olutmatka oli täynnä nähtävää.
Nancy on kaunis pieni kaupunki Koillis-Ranskassa, noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Pariisista. Paikka sijaitsee kukkuloiden välissä ja historia havisee reippaasti, onhan siellä ollut asutusta jo 900-luvulla.
Olutmatkailijalle Nancy tarjoaa juuri mukavasti tehtävää muutamaksi päiväksi sekä kävellen että paikallisen joukkoliikenteen turvin, joka toimii siedettävästi, jos osaa ranskaa. Junalla pääsee paikalle helposti vaikka Pariisista tai Strasbourgista.
Jenkkiolutta ranskalaispanimolla
Ensimmäinen päivä kannattaa aloittaa lähipanimoon tutustumisella. Kaupungin pohjoispuolella on vanhaan, vuonna 1942 suljettuun panimoon perustettu Fabrique/Brasseriedes Grô, jonka pelkistetyssä panimomiljöössä pääsee oluen maistelun lisäksi nauttimaan myös elävästä musiikista. Panimon oluet olivat laadultaan erinomaisia,pääsääntöisesti sameita pale ale- ja IPA-oluita trendin mukaan. Erikoisesti jäi mieleen paprikalla maustettu vaalea pale ale, jossa vihanneksen hienovarainen aromi oli onnistuttu taltioimaan olueen kauniisti. Panimovierailulla kannattaa muistaa, että julkinen liikenne loppuu kohtuu aikaisin, ja panimolta on noin puolen tunnin tylsähkö matka takaisin keskustaan, joten olutta kannattaa varata myös kävelymatkalle, jos myöhästyy bussista!
Keskustaan päin kävellessä eteen tulee hauska hevimusiikkia ja pienpanimoita yhdistelevä Fox Den, jossa saa myös erinomaisen napostelulaudan, jos oluen lomassa yllättää nälkä. Erityisen vaikuttunut olin meille erikseen räätälöidyn lihattoman laudan tarjonnasta, koska sillä oli ainakin seitsemää erilaista juustoa! Ja Ranskassa kun ollaan, juustot olivat erinomaisia, joten tilasimme pari olutta lisää.
Oluen ja juuston täyttämänä intouduimme vielä kävelemään BBC-nimiseen pubiin, jossa hevimusiikkiteema jatkui. En ole musiikkityylin fani, mutta oluet olivat hyviä ja sieltä sai pilsiä pääkallotuopissa, joten paikassa viihtyi silti.
Olutmuseota ja “humalatie”
Muutaman bussivaihdon päässä Nancyn keskustasta on vanhassa panimossa sijaitseva olutmuseo Musée Français de la Brasserie.
Museo koostuu kahdesta eri rakennuksesta: itse panimosta, missä pääsee kiertämään opastetusti vanhojen panimolaitteiden seassa, sekä panimon entisestä toimistorakennuksesta, mihin on taltioitu vanhaa mainosmateriaalia, laseja, ranskalaisiin panimoihin liittyvää historiaa ja kiinnostavia, olutaiheisia lasimaalauksia. Miinukseksi laskettakoon, että missään ei ole opasteita englanniksi, joten jos et osaa ranskaa, Google-kääntäjä on ahkerassa käytössä.
Museon kiertää parissa tunnissa, jonka jälkeen kannattaa ehdottomasti pysähtyä pienessä myymälässä, missä on hauskoja olutpostikortteja hyvin edulliseen hintaan sekä mukaan ostettavana museon oma olut.
Ennen matkaa takaisin keskustaan voi pistäytyä lounaalla noin kymmenen minuutin päässä olevassa Restaurant La Licornessa, jonka erikoisuus on posetiivia soittava ravintolapäällikkö. Ruoka on, kuten kaikkialla missä kävimme, hyvää, mutta erikoisruokavalioita ei kysytä ja tarjonta on aika lihavoittoista.
Iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen Hoppy Road -panimoon, jonka oluita on Suomessakin aina välillä saatavilla. Tämä vuonna 2017 perustettu pienpanimo tekee monipuolisesti erilaisia oluttyylejä, ja tunnetuimpia he ovat sameista IPA-oluistaan. Meitä panimolla kierrättäneet Julien Pecheur ja Charles Sanner ovat osa perustajaporukkaa ja edelleen hyvin innostuneita panimostaan.
Kierrettäessa saimme kuulla eräästä panimon hauskasta yksityiskohdasta: panimon oluet virtaavat keitosta käymiseen pihan alla olevissa putkissa, koska panimon tilat ovat kahdessa eri rakennuksessa. Näin on mahdollista pitää myös kahta tynnyrivarastoa, joista toisessa kypsytetään villihiivaoluita ja toisessa imperial stouteja ja muita tuhteja oluttyylejä. Vuodessa noin 300 000 litraa oluita tekevä Hoppy Road myy suurimman osan oluistaan lähialueelle, ja panimon perustajien mukaan varsinkin sameat IPA-oluet ovat edelleen paikallisten lempioluita. Me pääsimme maistamaan sekä panimon kuuden oluen “coren” että uusia erikoisuuksia, kuten hibiscuksella maustetun hapanoluen tai rommitynnyrissä kypsytetyn, kahvisen imperial stoutin. Kaikki oluet olivat maistuvia ja teknisesti laadukkaita, joten panimolla vierähti yli pari tuntia enemmän kuin mitä olimme suunnitelleet.
Vaikka koko päivä oli ollut oluenjuonnin juhlaa, illalla valloitimme vielä pari uutta olutpaikkaa. Vanhan kaupungin laidalla, katedraalia vastapäätä sijaitsee viehättävän vanhanaikainen the Ch’Imi, jossa paikallisen oluen kanssa voi myös nauttia ruuasta ja terassinäkymästä. Keskustasta taas löytyy Les Berthom -ketjun baari, jossa istuskelimme yömyöhään ranskalaisen oluen kera.
Nancyn olutkulttuuri
Emme kahden päivän matkallamme ehtineet valloittaa kaikkia Nancyn olutravintoloita, joten kaupungissa olisi voinut matkailla vielä päivän. Yleisesti voi sanoa, että Nancyssakin näkyy tiettyjä ranskalaisen olutkulttuurin piirteitä, jotka ovat erityisen viehättäviä: oluet ovat pääsääntöisesti raikkaita ja helposti juotavia, eikä niissä kikkailla liikaa. Lisäksi oluissa on tietynlainen kepeys, minkä aistii Ranskassa myös muista juomista ja ilmapiiristäkin. Oluen kanssa tarjotaan aina pientä syötävää, pähkinöitä tai sipsejä, mikä houkuttaa tilaamaan toisen ja jatkamaan istuskelua. Keskustan baarit ovat kävelymatkan päässä toisistaan ja niiden välissä voi pistäytyä kaupungin puistossa tai Place Stanislas -aukiolla sijaitsevassa taidemuseossakin. Erinomainen olutmatkailukohde siis!
Käy näissä:
Fabrique/Brasseriedes Grô -panimo
Hoppy Road -panimo
Musée Français de la Brasserie – olutmuseo
Restaurant La Licorn -ruokaravintola
Fox den -baari
BBC-baari
The Ch’Imi -olutravintola
Les Berthom Nancy -olutravintola
Nancyssa järjestetään myös vuosittain omat panimo- ja olutmessut ja sen yhteydessä olutfestari, jossa on runsaasti paikallisia panimoita ja lähiruokatuottajia.
Ilmestynyt 3/24 Olutposti -lehdessä
Katso myös:
Puistoisen luostarin piilossa – Braxatorium Parcensis -panimo