Pint General: Panimoyhtiö Tuju – Rakkaudesta lajiin

Vanhan paikallisen hokeman mukaan Lappeenranta on kaupunki,jossa streittaritkin dokaavat. Väittämän todenperäisyydestä on paha sanoa varmuudella,mutta sen sijaan varmuudella voi sanoa kaakosta löytyvän ansiokkaita olutperinteitä. Lauritsala Ölbryggeri aloitti jo 1850-luvulla ja samalla vuosisadalla sai alkunsa myös Lappeenrannan Olut- ja Portteritehdas.

Seuraavalla vuosisadalla vetovastuuta kaupungin olutperinteistä kantoi Karjala-olut, jota vuonna 1966 Hartwallin omistukseen siirtyneessä ja Lappeenrannan satamassa sijaitsevassa panimossa valmistettiin aina 1990-luvun alkuun saakka.

Nykyään kaupungin olutperinteet lepäävät yksin vuonna 2015 perustetun Panimoyhtiö Tujun harteilla. Harapaisessa vanhan meijerin tiloissa sijaitseva panimo on jo muutamassa vuodessa profiloitunut laadukkaaksi tekijäksi Suomen pienpanimorintamalla. Tujun oluista vastaava Tuomas Mäkiniemi pitää Lappeenrantaa hyvänä olutkaupunkina.

– Kokoonsa nähden tää on miusta oikein hyvä paikka. Pieniä
yksityisiä paikkoja on alkanut tulla lisää. Hanapaikkoja ei niin hirveästi ole,
mutta pullot liikkuvat hyvin, Mäkiniemi toteaa.

Juuri Nürnbergistä perinteisestä Brau Beviale -tapahtumasta kotiutunut Mäkiniemi oli omien sanojensa mukaan tällä kertaa vain haahuilemassa paikalla.—  Hänen mukaansa näistä reissuista jää yleensä kuitenkin jotain poikimaan. Vuotta aiempi visiitti Keski-Eurooppaan antoi vision uudesta pullotuslaitteesta, joka otettiin lopulta käyttöön tämän vuoden kesänä. Mäkiniemen mukaan arki rullaa nyt mukavammin uuden laitteen myötä.

– Se helpottaa ja nopeuttaa. Samalla pääsi eroon kroonisista tenniskyynärpäistä. Välillä pitää vähän terveyteenkin kiinnittää huomiota ja miettiä missä kuosissa nivelet ovat kymmenen vuoden kuluttua.

Tujun tuotantomäärät asettuvat tänä vuonna noin 45 000 litraan. Yhtiö on kasvu-uralla, sillä viime vuonna määrä pyöri hieman alle 30— 000 litrassa. Menekillisesti Tujun tuotteita myydään luonnollisesti eniten Lappeenrannassa, mutta myös pääkaupunkiseutu vetää varsinkin kegien osalta erinomaisesti.

– Jatkossa jos siihen rapeaan 50 000 litraan pääsisi. Yksi
tonnitankki tähän on tulossa vielä. Kahdessa vuorossa, kun alkaa keittää, niin sellaiseen
75 000 litraan voi nostaa, Mäkiniemi kertoo ja paljastaa lisäkäsien palkkauksen
olevan työn alla panimossa.

Hänen visioissaan muutaman vuoden kuluttua Tujulla voisi
olla muutama henkilö enemmän töissä. Firman olutvisionäärille on kuitenkin
tärkeää kasvusta huolimatta pitää langat tukevasti käsissä.

– Halutaan pitää tämä homma hallittavana ilman että joudutaan tekemään turhia kompromisseja.

Kauppa tulossa

Panimoyhtiön ensi vuoden yksi isoista avauksista on avata oma kauppa panimon yhteyteen. Mäkiniemen mukaan todennäköinen ajankohta avajaisille on tuleva kevät tai alkukesä.

– Tilat on varattu, mutta homma on vielä alkutekijöissä. Seinää pitää rakentaa ja sen sellaista. Nyt ei ole ollut aikaa edistää sitä puolta, mutta kunhan tässä tulee hieman hiljaisempi vaihe hetkeksi, pitää sitten puskea kauppaa kasaan, Mäkiniemi kertoo.

Mäkiniemen mukaan viereisessä meijerikaupassa käy kesällä paljon ihmisiä ja hän uskoo kauppojen asiakasvirtojen ruokkivan toisiaan.Mitään kahdeksasta neljään –aukiololla operoivaa kauppaa ei ole tulossa, mutta silti hän usko muutoksen helpottavan panimon arkea.

– Yrityksille meneviä etikettioluita ei tarvitse enää
kierrättää mitään kautta ja saa alkovahvuisiakin oluita eteenpäin.

Erilaiset yhteistyöoluet näkyvät vahvasti Tujun toiminnassa
ja myös panimon ovessa, joka on tapetoitu panimon etiketeillä. Yhteistyöoluita
on tehty muun muassa paikallisten HC Festien kanssa, kahvistouttia on väännetty
yhdessä Suomen parhaana palkitun Lehmus Roastery –paahtimon kanssa ja naapurikunta
Lemille on tehty kunniaa Capital of Metal –stoutin hengessä. Mäkiniemen mukaan
kysyntää on yhteistyöpuolella riittänyt, välillä jopa liiaksi asti.

– Ei ole sitä tietoisesti puskettu, enemmän se on ollut reagointia. Perinteisesti meihin otetaan yhteyttä ja tehdään, jos vain suinkin ehditään. Välillä joutuu sanomaankin ei, kun kalenteri ei yksinkertaisesti anna vain periksi.

Omien käsien orja

Mäkiniemellä on kokemusta ravintolapuolelta kokin ja keittiömestarin tehtävistä. Hän myöntää itse tekemisen olevan hänelle henkisesti tärkeää. Aikanaan Jukka Monosen kanssa kaksikko teki nimenomaan ensin päätöksen panimon perustamisesta ja aloittivat vasta sitten harjoittelun. Parissa vuodessa Tuju on profiloitunut monipuoliseksi panimoksi, jolta taipuu niin modernin utuiset IPA:t kuin myös tuhdin monitasoiset stoutitkin.

– Kotona keittely vei aikanaan muutaman vuoden. Kyllä ne
omat makutottumukset meidän valikoimassa näkyy, vaikka kaikenlaisia oluita
juonkin. Sesonkien mukaan mennään paljon. Tällä hetkellä pullotettiin uusi erä
Vihtahousua ja se maistuu taas. Se on vielä sen puolisen vuotta varaston
puolelle ja sitten pistetään maailmalle, Mäkiniemi viittaa bourbontynnyreissä
kypsytettyyn voimakkaaseen imperial stoutiin.

Tujun oluenpanijan mukaan taloudellisesti parempia hommia
olisi useitakin. Silti itse valmistaminen ja omien tuotoksien näkeminen ja
maistaminen ovat asioita, joita Mäkiniemi arvottaa korkealle.

– Kai sitä vain on niin kättensä orja, että ei osaa oikein
muuta miettiä. Raakaa hommaahan tämä on, katteet ja voittomarginaalit ovat
vaatimattomia. Miten ne nyt sanovatkaan, rakkaudesta lajiin.