Pint General: Kanavan Panimo – Marjaisan hapanta osaamista Vääksystä

Hapanoluet ovat kiistatta
the juttu tällä hetkellä. Souria, gosea ja muuta happamempaan makupalettiin
iskevää olutta tehdään Suomessakin alati kiihtyvällä vimmalla. Yksi
esiinmarssia johtaneista panimoista on Lahden kupeesta Vääksystä ponnistava
Kanavan Panimo. Vuonna 2016 perustettu pienpanimo on lyhyessä ajassa onnistunut
profiloitumaan yhdeksi Suomen osaavimmista hapanolutpanimoista, joilta tosin
tarvittaessa taipuvat myös muunlaiset oluet.

Kanavan Panimon takaa löytyy Karlstedtin veljekset Jan ja Jukka. Myös isä Kyösti otettiin mukaan panimon myyntitehtäviin. Vääksyssä oluttouhut ovat siis jonkin sortin sukuvika?

– No ei nyt ehkä ihan
sukuvika, mutta sinne suuntaan. Isällä oli aikanaan yritys Lah(d)essa, joka
teki elintarvikepuolelle ja panimoteollisuudelle erilaisia paineastioita ja
sekoittimia. Broidi on tehnyt ulkomaan myyntiä ja mä olen häärinyt aiemmin
keittiömestarina, Jan “Janski” Karlstedt selvittää trion taustoja.

Veljeksillä on
kotioluttaustaa, kuten niin monella muullakin alalle päätyneellä. Ajatus omasta
panimosta alkoi kypsyä, kun Jan asui ja työskenteli Tahkolla Kuopion kupeessa
ja Jukka Jyväskylässä.—  Lopulta panimon
kodiksi valikoituivat kuitenkin lapsuuden nurkat Vääksystä.

– 23 vuotta juoksin muualla ja kyllähän me Jyväskylää ja Kuopiotakin pohdittiin. mutta päädyttiin sitten kotinurkille. Lahessa toki on Teerenpeli ja pikkaisen isompi Hartwall. Nähtiin silti Päijät-Hämeessä tyhjää spottia ja onhan siitä lyhyt matka pääkaupunkiseudullekin, jonne noin puolet meidän tuotannosta menee.

Paikallista hyvää

On aivan oma tarinansa,
miten Kanavan panimo päätyi lopulta juuri hapanoluiden pariin.

– Hapanoluet kiinnostivat meitä jo ja sitten lahtelainen olutbloggari Teemu Lahtinen (Bönthöö bönthöö) otti meihin yhteytti ja sanoi haluavansa, että joku Suomessa tekisi aidosti kunnollisen gosen.—  Suhtauduimme asiaan aika varauksella ja sanoimme Teemulle, että onnistuu, jos hän ensin saa tuhannen litran setistä 500 litraa myytyä. No, meni joku hetki ja Teemu ilmoitti asian olevan kunnossa ja kyseli, että koskas sitä olutta nyt tehdään.—  Siitä lähti ensimmäinen hapanolut meiltä liikenteeseen ja matkan varrella ollaan sittemmin opittu asiasta paljon, Jan Karlstedt kertaa.

Huonosti asia ei suinkaan lähtenyt liikkeelle, vaikka alku hieman sattumanvaraiselta kuulostaakin. Kanavan Panimo x Bönthöö bönthöö: Näin on marjat sai hyvän vastaanoton ja vielä parempaa oli luvassa yhteistyökuvion tiimoilta. — Kanavan Panimo X Bönthöö bönthöö: Paljas Saari — nimittäin pokkasi Suomen paras olut –kisassa voiton marja-, hedelmä- ja hapanoluiden sarjassa. Karlstedtin mukaan voitto toi mukavasti lisää näkyvyyttä ja nosti panimon kiinnostavuutta monen ihmisen silmissä.

Panimohommasta 95 prosenttia on pesemistä

Kanavan Panimon
tuotantomäärät asettuvat Karlstedtin mukaan tänä vuonna—  hieman alle 50 000 litran. Kesäisin isompi
osa oluesta menee pulloihin, mutta kesäravintolamenekin hiljentyessä ja myynnin
keskittyessä isompiin kaupunkeihin alkaa myös kegien osuus myynnistä kasvaa.

– Alkuhan meilläkin oli
haastavaa, mutta nyt työ alkaa kantaa hedelmää. Väitän tämän skenen olevan jo
vähän eskaloitunut siinä mielessä, että laadun merkitys korostuu jatkossa
entistä enemmän. Enää ei voi erottua olemalla vain uusi.

Vääksyläisille laadukkuus
merkitsee myös paikallisuutta, eikä pelkästään vain markkinoinnin tasolla.

– Humalat ja hiivat nyt
tulevat luonnollisesti maailmalta, mutta muuten pyritään suosimaan paikallista.
Päijät-Hämeessä meillä on etuna luonnollisesti Viking Malt. Mallastamaton vilja
pystytään jäljittämään suoraan tilalle saakka ja—  Vääksyn mylly käsittelee meille puolestaan
viljoista osan.

Karlstedtin mukaan oluen valmistuksessa on oltava rehellisiä. Jos haluaa hyvää, se vaatii myös taloudellisia ponnisteluita. Esimerkiksi panimon Mustikka Gose syö sisuksiinsa 100 litraa kylmäpuristettua mustikkamehua jokaista tuhatta litraa kohden.

– Se on kustannuskysymys,
mutta vastaavasti se määrittää myös lopputuotteen hintaa. Mieluummin sitä tekee
laadukasta, kun ei me voida hinnalla kuitenkaan jonkun Hartwallin kanssa
kilpailla.

IPA-puolen sanotaan
olevan helpompi reitti aloitteleville panimoille, koska vahva humalointi voi
peittää alleen mahdolliset virhemaut. Karlstedtin mukaan hapanoluiden kanssa
saa vastaavasti olla tuplasti tarkkana, sillä mokaamispaikkoja on useita.

– Se on ihan supersteriiliä hommaa. On kaksi vaihetta, jossa homma voi mennä perseelleen. Ensin on maitohappokäyminen ja sitten vielä oluthiivakäyminen. Maitohappokäymisessä pelataan 30 asteen pinnassa, joka on täysin ideaali juurikin kaikelle pilaantumiselle ja meilläkin se hapatusprosessi kestää hieman tuotteesta riippuen päivästä aina kolmeen vuorokauteen. Ikkuna mokaamiselle on siis iso. Oman kokemukseni mukaan panimohommasta 95 prosenttia on pesemistä, mutta ei sitä voi oikein tekemättäkään jättää, Karlstedt toteaa ammatin tylsemmistä puolista.

Kolme nopeaa

Minkä oluen joit viimeksi (ei oman panimon)?

– Urquellin

Olut on parhaimmillaan, kun..

– .. se on kylmää.

Kehu toista suomalaista panimoa:

– Mathildedalin
kyläpanimo. Koen, että heillä on samankaltainen visio kuin meillä. He tekevät
hyvää ympärillä olevalle yhteisölle ja valmistavat laadukkaita oluita.