Pint and burger: Yllätysreissu: Bites, Nurkka ja juna
No sattui ja tapahtui “vakiokeikallakin” vanhuksen mittapuulla sen verran paljon, että tästäkin tulee nyt postaus. Elikkä se vanha vakio (ei siis yllätys, otsikko olevinaan sarkastinen): työreissu Pasilaan, Bitesissä burgeri, Nurkassa olut tai kaksi ja junassa ehkä myös.
Aamu valkeni tämän talven hyytävimpänä Lahdessa, -20 C näytti mittari, fillarilla oli taitettava matkaa asemalle. Nappasin yksivaihteisen kahdesta syystä: 1. toimintavarma, ei jäätyviä osia. 2. aika roisin näkönen, pystyy jättämään asemalle, ei kiinnosta voroja. Ajatus matkalla hyytävästä kylmyydestä jäi kuitenkin ajatukseksi, sillä lähdin vähän liian myöhään liikenteeseen ja jouduin ajamaan aika kovaa. En muodikkaana ihmisenä omista pitkiä kalsareita, joten olin sullonut housujen lisäksi verkkarit jalkaan, jotten jäädyttäisi itseäni totaalisesti ja nämä toivatkin lämpöä ihan kohtalaisesti.
Z-juna on jotenkin masentava, siellä on aina joku joka toitottaa kovaan ääneen tarinaa ja yleensä ne ovat (siis aina) ihan älyttömiä juttuja. Tällä kertaa joku nainen kertasi työhistoriaansa ja tavoitteitansa elämässään. Nice..— ei hän sentään yksinään huutanut, vaan siinä oli joku myötänyökkäilijä, joka teeskenteli kuuntelevansa. Saahan junassa puhua, ei siinä mitään, mutta kun volyymi on levelillä, että ei voi olla kuuntelematta, se on huono. Yksin matkustaessa pidän musaa luureissa. Ehkä tämä on sattumaa, mutta Pendolinossa tai InterCityssä ei tunnu tällainen olevan yleistä.
Pääsimme Bitesiin ja vaikka tarjolla oli joku Amerikan spesiaali, vaikka olin kotona ajatellut ottavani kasvisvaihtarin, niin tilasin sen vanhan vakion: normaali kahdella pihvillä ja pekonilla. Pepsi Max. Maku oli loistava. Ensimmäinen puraisu toi vanhat tunnelmat, ei tätä mikään voita. Onhan sitä vuoden sisään syöty vaikka mitä burgereita, mutta tämä on paras.
Äkkiä tutunoloinen äijä pyyhälsi sisään, ihan kun se yksi siinä J.Karjalaisen bändissä, ei kai sentään… ja sitten tuli itse Jii. Koko bändi tuli lounastamaan… heti tuli mieleen, että tarvitsen selfien Jiin kanssa, tai että täytyy mennä selittämään kuinka Mennyt Mies albumista lähtien hän on taas oikealla raiteella, en kuitenkaan mennyt. Kollegani kävi selittämään että täytyy mennä Lännen Jukka juttua heittämään, mutta onneksi luopui idiksestä. Toki otin videota bändistä ja kotona katoin, että joku bändiläinen katsoi haavi auki kuvaustani… no, en julkaise sitä, mutta silti aika nolo jumiin jäänti. Anteeksi koko bändiltä, mutta saamapuolelle voi laskea, että en tullut itse sölkyttämään jotain ja olin suuressa osassa kaverinikin luopumisesta ajatuksestaan.
Työtapaamisessa olisi saanut ilmaisen laitoslounaan, mutta eipä tämä kelvannut, vetäisin kupin sumppia, hoidin duunit alta ja Nurkkaan, joka oli yllättävän täynnä. Hanaherkkuna tarjoiltu Thornbridgen herkku pärski sen verran paljon, että niiden laskeminen kesti ja muki oli vajaa… ehkä se oli pieni tuoppi jonka ostin? Joka tapauksessa tämä häiritsi sen verran että unohdin katsoa tarkan oluen nimen… olisikohan ollut joku Red Ale? Onko Thornbridgellä sellaista? Oliko se edes Thornbridge? Heh, varsinainen olutharrastaja. Suokaa— anteeksi, olutharrastukseni on tosiaan livennyt “harrastuksesta” nautiskeluun, ei se niin nuukaa enää että mikä on lasissa jos se on hyvää. Toki nautinnon toistettavuuden takia täytyy aina yrittää vähän katsella, että mitä se oli, mutta en tee mitään muistiinpanoja tms.
— Toisena mukina meni Old Peculier. Olen varmaan maininnut, että join nuorena miehenä about 94 vuonna koko Alkon valikoiman läpi cup-henkisesti ja Old Peculier voitti. Nykyisin tämä on osastoa “ihan hyvä”, täytyy muistaa että vuodesta 94 on jo aika kauan ja tarjontakin on lisääntynyt.
Nurkka on Pasilan helmi..
Hiton VR: jos funtsii tilannetta reilu vuosi sitten, ravintolavaunusta löytyi aina joku brittiAle, nyt paras on Kukko Ale, joka on sen verran ronski litku, että en ikinä osta sitä esim. marketista. Junassa ollaan ikäänkuin pakon edessä, siellä on pakko siemaista tuoppi. No ei tietenkään ole, mutta kun a) ollaan pari jo otettu b) ollaan ilman paikkalippua liikkeellä, niin se ravintolavaunu on loogisin osasto. Kerran menin ideana ostaa vissy, mutta eihän se onnistunut. Junamatkailu muutenkin on lipunmyynniin ja muun kanssa tehty tosi vaikeaksi.
Jos olet lukenut muitakin postauksia, muistanet että yritän terveyttää kovasti ruokavaliota, mutta tälläinen satunnainen “bursa ja parit pintit” ei tuhoa muuten hyvin menevää proggista. Suunnilleen kerran viikossa ostan muutaman oluen ja syön ehkä punaista lihaa, vehnäjauhojuttuja tms. , katsotaan nyt riittääkö tämä vai onko vuoden kuluttua blogin nimi Porkkana & Viherjuoma.
