Oluttyyli: Pilsner

Pilsner on maailman suosituimman oluen vaalean lagerin kantaisä. Saksalaissyntyinen panimomestari Josef Groll valmisti sitä ensimmäisen kerran vuonna 1842 Plženin kaupungissa nykyisen TÅ¡ekin tasavallan länsiosassa.

Pilsner on tyypillisesti kirkas noin 4–5 prosentin vahvuinen olut, jonka väri vaihtelee oljenkeltaisesta kullankeltaiseen. Pilsnerit ovat selkeästi humaloituja täysmallasoluita, ja nykyään niitä valmistetaan kaikkialla maailmassa.
Pilsnerit ovat teknisesti vaikeampia valmistaa kuin esimerkiksi pale alet, koska niissä käytettävä hiiva ei jätä olueen makua, vaan muut raaka-aineet eli vesi, mallas ja humala saavat suuremman merkityksen. Siksi pilsnereistä löytyvät välittömästi kaikki virhemaut, jos niitä on ollakseen. Esimerkiksi vähäkin maitohappo iskee silmille saman tien.
Pilsner-nimi tulee Böömissä sijaitsevasta Plženin kaupungista, jossa tätä kirkasta ja kullankeltaista olutta valmistettiin ensimmäisen kerran. Juhlallinen päivä oli keskiviikko viides lokakuuta 1842.
Panimomestari Josef Groll oli oppinut panemaan olutta baijerilaisittain, mikä tarkoitti oluen tekeytymistä viileissä kellareissa.
Grollin oluesta tuli ensimmäinen teollisessa mittakaavassa pantu vaalea lager, Pilsner Urquell eli ”alkuperäinen pilsner”. Sen resepti ja maku on pysynyt muuttumattomana jo 176 vuotta.
Saksalainen pilsner on alkoholipitoisuudeltaan yleensä hieman tÅ¡ekkiläistä vahvempaa. Klassiset saksalaiset pilsnerit ovat myös tÅ¡ekkiläisiä verrokkejaan kuivempia, terävämpiä, kevyempiä ja puhdaspiirteisempiä.
TÅ¡ekin tasavallassa valmistetuissa pisnereissä käytetään runsaasti Saaz-humalaa, joka tuottaa olueen kukkaisia ja mausteisia aromeja. TÅ¡ekkiläinen pilsner sisältää yleensä sivutuotteenaan hieman diasetyyliä, joka antaa oluelle täyteläisen, voisen maun.
Ruokaoluena pilsner on kiitollinen kumppani kalaruoille, kesäisille salaateille ja vaalealle lihalle. Lisäksi se taittaa hyvin aasialaisten ruokien mausteisuutta ja tulisuutta.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehdessä 3/18

Teksti: Peter Tammenheimo

Kuva: Anikó Lehtinen