Olutturistille Skotlannin ylämaat ovat aarreaitta!
Janne Koskenniemi kävi katsastamassa Skotlannin ylämaan oluttarjonnan.
Skotlannin ylämaan ainoa kaupunki Inverness voi olla osalle matkailijoista tuttu. Onhan kaupungin läpi virtaavan Ness-joen alkulähde legendaarisella Loch Nessillä, jonne kaupungista ei ole pitkä matka. Kyseinen järvi hirviöineen imeekin Invernessiin turisteja, tutkijoita ja seikkailijoita niin kotimaasta kuin muualtakin.
Invernessiä voi kutsua turistikaupungiksi hyvällä omallatunnolla, mutta myös hyvällä mielellä. Kaduilla kuuluu kieliä monipuolisesti espanjasta kiinaan ja siltä väliltä. Noin 50 000 asukkaan kaupunki on jo ihan kokonsa puolesta leppoisan pieni, ja sen näkee elämänmenon kiireettömyytenä.
Olutturistille Skotlannin ylämaat ovat, toki henkilöstä riippuen, aarreaitta. Invernessissä oluttarjonta on paikoin suht tutun oloista, mutta useassa pubissa on ilahduttavasti tarjolla joko täysin paikallista tai niin sanotusti Ylämaan oluita. Vaikka alueen suurin nimi onkin Black Isle Brewing Co., on useassa paikassa tarjolla myös esimerkiksi Invernessiläisen mikropanimon Dog Fallsin tuotteita.
Keskustassa on tarjolla useampi hyvä perinteinen pubi – live-musiikilla tai ilman – eikä kulkijan tarvitse edes turvautua Wetherspoonin ketjupaikkoihin. Keskustan menomestoista paikallisilta kyseltyäni useampi kehotti menemään Hootanannyyn. Tämä live-musiikista tuttu paikka avautuu kahteen kerrokseen sisäpihoineen. Lauantai-iltana paikassa on tarjolla jopa kolme eri liveaktia. Tiskin takaa janoisia hoidetaan neljän real ale -hanan ja 13 perushanan voimin. Valikoimaa on Tennentsistä paikallisiin brändeihin.
Raskaamman musiikin ystävälle Inverness tarjoaa myös erittäin autenttisen kokemuksen. Tooth & Claw tarjoilee raskaampaa musiikkia niin livenä kuin levyltä kahden kerroksen voimin. Baari voisi toimia jonkinlaisena hevibaarin määritelmänä sanakirjassa aina henkilökuntaa myöten. Ihmeellisintä siellä on kuitenkin oluttarjonta: hanat ovat suhteellisen tuttua ja kansainvälistä, joskin pari hanaa on aina paikallisten panimoiden hallussa. Tölkki- ja pullopuolella tarjonta on kuitenkin hämmentävän laajaa, ja törmään itselle täysin uusiin panimoihin jääkaappeja tiiraillessa.
Uusimpana panimokentän tulokkaana Ness-joen rannalla komeilee Uile-bheist Distillery & Brewery. Keskustan lähellä sijaitseva panimo on saanut alkunsa vuonna 2023. Joen rannalta kulkevan reitin varrelta on helppo hypätä panimo-tislaamon sisäpihalle nauttimaan auringosta tai kuten usein, Skotlannin kosteammasta kelistä. Verrattuna alueen muihin panimoihin, on sisustus hieman modernimpaa ja tilojen kokonaistoteutus verraten grandiöösiä. Suuresta lasiseinästä näkee pihalta suoraan sisälle tislaamoon ja yhdistettyyn panohalliin. Tarjolla oli käyntihetkellä kymmenen hanan voimin oluita. Hanoja hallitsi viisi panimon omaa olutta kummassakin päässä baaritiskiä. Tasalaatuisten oluiden tarinat olivat osassa oluita itse makua mukaansatempaavampia. Oluiden nimien takana on skotlantilaisia legendoja, taruja ja uskomuksia.
Alueen suurin käsityöläisolutta valmistava Black Isle Brewing on myös ottanut tukevan jalansijan Invernessin keskustan baariskenestä. Black Islen oma ravintola ja hotelli sijaitsevat aivan keskustassa. 15 hanassa on panimon omia tuotteita ja lisäksi tarjolla on useampi vierashana ja neljä real ale -pumppua. Pullokaapista saa apua niin äkilliseen belgioluthätään kuin saksalaisen lagerin janoonkin. Kahdessa kerroksessa toimiva ravintola avautuu katutasossa avaraksi, aika perinteisen oloiseksi olutravintolaksi. Ylhäältä löytyy kuitenkin myös kattoterassi, jossa on ison oleskelualueen lisäksi muutama intiimimpi soppi. Samassa kiinteistössä toimiva Black Isle Rooms on Black Isle Brewigin hotelli, josta on myös käynti suoraan ravintolan tiloihin.
Ravintolan menestyksestä kertoo se, että emme matkaseurani kanssa mahtuneet kertaakaan suoraan pöytiin istumaan. Hittituote niin lapsille kuin vanhuksille näytti olevan pizza. Parin kysymyksen jälkeen meille selvisi, että Black Islen pizzat ovat yksinkertaisesti kaupungin parhaat.
Oluen ystävälle Invernessin vierailu ei voisi olla täydellinen ilman visiittiä Black Isle Brewingin panimolle. Noin 20 minuutin taksimatkan ja vaihtoehtoisesti hieman pidemmän yhdistetyn bussi- ja kävelymatkan päässä oleva panimo sijaitsee keskellä maaseutua peltojen keskellä, nimensä mukaisesti Black Islella. Lokaatiolle on syynsä. Orgaanisuutta painottava panimo osti panimolle noin 75 hehtaarin kokoisen maa-alueen läheltä Invernessiä myös toteuttaakseen “organic brewing”-ideaa käytännössä.
Panimon lisäksi alueella toimiikin kaunis puutarha, jossa käytetään perinteisiä skotlantilaisia viljelymenetelmiä ja maanmuokkauksen keinoja. Lisäksi alueelta löytyy useampi kasvihuone, joissa kasvaa yrttejä, mausteita ja muita hyötykasveja. Peltotilaa löytyy myös paljon, ja panimon alueella laiduntaa niin lehmiä, lampaita kuin hevosia.
Aiemmin mainitsemani Black Isle Brewingin ravintola Invernessin keskustassa saakin kaikki yrtit, mausteet ja kasvipohjaiset raaka-aineet suoraan panimon omalta tilalta. Ravintolassa käytettävät lihat ovat myös lähituotteita ja muutenkin ravintolassa pyritään käyttämään paikallisia raaka-aineita ja minimoimaan tuotteiden kuljetusmatkat.
Pelkästään omaksi huviksi ja hyödyksi kaikki kasvikunnan kauneus ei kuitenkaan ole. Panimon puutarhassa työskentelee useita harjoittelijoita, joiden opintoja harjoittelujaksot tukevat. Varsinaista akateemista tutkimustyötäkin panimon puutarhassa on tehty. Puutarhassa käyvät myös useat paikalliset ja kauempaakin tulevat koululaisryhmät. Ryhmiä käy parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Puutarha on myös avoinna panimolla ja sen taproomilla vieraileville.
Itse panimon on perustanut David Gladwin vuonna 1998. Panimoa on ohjannut perustamisesta lähtien idea ekologisuudesta ja halu näyttää, että laadukasta olutta voi tehdä myös ympäristöarvot mielessä. Alkuun yhtälö oli hankala, sillä tarvittavia orgaanisen viljelyn kriteeristöt täyttäviä raaka-aineiden tuottajia ei ollut paljoa. Jos olikin, oli raaka-aineiden logistiikka niin raskas, että kokonaisuus olisi ollut huomattavan miinusmerkkinen niin ympäristön kuin lompakon kannalta.
David Gladwinilla oli ennen panimon perustamista kotipanimotaustaa. Invernessin lähistölle hän päätyi tullessaan auttamaan lankoaan läheiseen Beaulyn kaupunkiin. David rakastui alueeseen ja päätti jäädä Highlandseille. Pienpanimoiden hyökyaaltoa ei vielä ollut näkyvissä, mutta olutyhteisössä laineet löivät kuitenkin sen verran lujaa, että David päätti perustaa panimon. Tarvitseehan jokainen kaupunki oman panimonsa.
Ensimmäinen panimo rakennettiin vuonna 1998 nykyisen toimitilan läheisyydessä olevaan navettaan. Nykyisiin tiloihin panimo siirtyi vuonna 2011. Luvassa on siirtymä vielä suurempiin tiloihin lähitulevaisuudessa. Kapasiteettikin kasvaa vastaamaan koronan jälkeen tasaisesti kasvanutta kysyntää
Tätä nykyä panimon operatiivista toimintaa johtaa Gladwinin vävy Lawrie Wotherspoon. Yhteensä panimolla työskentelee tätä nykyä 18 työntekijää, joiden joukossa on henkilöitä niin Saksasta kuin Australiastakin. Pääpanijan kotimaa Saksa näkyy myös osassa oluttyyleistä.
Kysyessäni ketkä ovat Black Isle Brewingin niin sanottuja kilpailijoita, kertoo Wotherspoon, että hän ei välttämättä näe esimerkiksi Edinburghin Leithin alueen panimoita tai Vault Cityn tapaan soureilla hulluttelevia panimoita suorina kilpailijoina. Hän painottaa paikallisuutta ja toteaa ylämaan olevan heille tärkein alue tällä hetkellä. Ylipäätään Skotlannissa paikallisuus oluessa on tärkeää, totta kai laadun ohella. Highlandseilla Wotherspoon toteaa kilpailun olevan vähäistä ja jos sellaista ilmenee, on se enemmän veljellistä kilvoittelua kuin hampaat irvessä käytävää markkinointisotaa.
Black Islen punainen lanka näkyy hyvin heidän core rangen eli niin sanotun vakinaisen valikoiman oluissa. Red ale, outmeal stout, pale ale, scotch ale… helposti juotavia, perinteisiä ja laadukkaita. Kysyttäessä skotlannin “kansallistyylin” eli wee heavyn tulevaisuudesta, toteaa Wotherspoon, että tyylillä on tulevaisuus, mutta ei välttämättä vain Skotlannissa.
Toisaalta eipä panimo ole välttynyt tai halunnut vältellä herkkiä aiheitakaan. Vuonna 2013 panimo oli esillä julkaisemastaan 2,8 alkoholiprosenttia sisältäneestä Cold Turkey Breakfast Beer -oluesta. Oluen epäiltiin kannustavaan niin sanottuun aamutörpöttelyyn. Tuolloin Gladwin totesi osuvasti, että aamiaisen mainitseminen oluen yhteydessä tuntuu olevan suurikin tabu. Näin voinee olla ainakin Skotlannissa, sillä eräs tanskalainen vuonna 2006 perustettu panimohan nousi kuuluisuuteen osittain juurikin breakfast-stouteillaan.
Panimo on tehnyt myös yhteistyötä muun muassa lontoolaisen The Kernel Breweryn ja hongkongilaisen Young Master Breweryn kanssa muutamia mainitakseni, joten myös kansainvälistä ulottuvuutta panimolta löytyy myös. Ennen koronapandemiaa panimon vienti oli noin 15 prosenttia tuotannosta. Koronan jälkeen vienti on vain noin kolme prosenttia. Koska suomalaisia toki kiinnostaa “miten ne meistä siellä maailmalla ajattelevat”, Black Islella olisi haluja näkyä myös Suomessa. Toivottavasti ehkä ensi kesänä festivaaleilla nautitaan Skotlannin ylämaan oluita.
Tulevaisuus näyttää Black Islelle valoisalta. Kun muutto uusiin tiloihin tulee, ottaa panimo myös väkevän loikan kohti Skotlannin kansallisjuomaa, viskiä. Nykyisistä tiloista, osin jopa noin kaksisataa vuotta vanhoista rakennuksista, tulee joidenkin vuosien päästä löytymään viskitislaamo. Giniä he eivät ainakaan tällä hetkellä aio valmistaa tislaamon alkuvaiheessa toisin kuin muualla maailmassa on ollut tapana.
Tämän lisäksi alkoholittomien ja matala-alkoholisten oluiden tuotanto tulee kasvamaan, sillä kuten Suomessa, on Skotlannissakin juomakulttuuri muuttunut. Ihmiset juovat vähemmän, mutta laatua, ja suosivat matala-alkoholisempia tai alkoholittomia tuotteita.
Oluen valmistamisen, tulevan viskitislaamon, yleishyödyllisen puutarhan sekä maatilan lisäksi Black Isle järjestää vuosittain musiikki- ja taidepitoisen tapahtuman syksyn alkupuolella.
Huomioi Skotlannissa:
Ylämaan kulkijalle Skotlannin vaihteleva sää tulee tutuksi suhteellisen nopeasti. Auringonpaiste voi vaihtua nopeasti sateeksi. Sateiden pitkittyessä janoinen olutturisti voi joutua viettämään aikaansa useammankin hetken sisätiloissa. Tällaisten tilanteiden varalta on onni, että ylämaata on siunattu lukuisilla panimoilla.
Mikäli korkeat paikat kiinnostavat ja matkasi käy Cairngormsin huippuja valloittamaan, löytyy matkan varrelta Aviemoresta myös panimo. Cairngorms Breweryn tuotteita näkyi jonkin verran myös Invernessissä sekä Aberdeenissä, mutta laajimman katsauksen panimon tuotteisiin saa panimon kotikentällä. Panimon taproomilta löytyy myös muiden Cairngormsin alueen panimo- ja väkijuomatoimijoiden tuotteita.
Monesti panimot voivat olla pieniä ja osa mainostaa itseään hyvin vähän. Onneksi olut kulkee laajasti myös kumipyörillä ja kiskoilla, joten harvoin pienimmissäkään pubeissa joutuu olemaan Tennentsin armoilla. Kannattaa siis pitää silmät avoimina, jotta maltaanmakuiset herkkuhetket eivät mene ohi suun.
Teksti ja kuvat: Janne Koskenniemi
Ilmestynyt 3/24 Juomaposti-lehdessä.
