Olutravintola Skål – pidot kuin viikingeillä
Seattlessa sijaitseva Ballardin kaupunginosa on täynnä Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten perintöä. Sitä on myös olutravintola Skål, joka ottaa mallia viikinkien pidoista ja tarjoilisi mielellään enemmänkin pohjoismaisia oluita, jos niitä olisi paremmin saatavilla.
VELKOMMEN! Olutravintola Skål Yhdysvalloissa Seattlen Ballardissa toivottaa vieraat tervetulleiksi selvällä norjalla ja tanskalla. Kävijä ei kuitenkaan astu sisään skandinaavisen vaaleaan sisustukseen tai moderniin hyggebrändiin. Seinällä on valtava karibuntalja, suuri ja valaistu parrakkaan viikingin päätä muistuttava logo ja monenlaisia menneen ajan muistomerkkejä. Drinkkilistan joka ikisen cocktailin pohjana on akvaviitti, tarjolla on simaa, nurkassa myytävässä swagissa näkyy pohjoismaisia lippuja ja vessojen ovissa kahvana on kirves.
Perustaja ja omistaja Adam McQueen ottaa tulijan vastaan amerikanenglannilla.
-Perheeni tuli Yhdysvaltoihin Ruotsista ja Norjasta 1900-luvun alkupuolella, ja äitini tyttönimi on Berggren. En puhu kumpaakaan kieltä, mutta ymmärrän niitä jonkin verran.
Monta perintöä yhdellä baaritiskillä
Skål on oikeastaan yhdistelmä McQueenin taustoja. Hän on kotoisin itärannikolta Bostonista, jossa hän vuosien ajan työskenteli paikallisen panimon markkinoinnissa sekä pyöritti sen baaria ja vierailukeskusta. Sieltä hän siirtyi pienpanimoihin erikoistuneeseen sijoitusyhtiöön. Elämässä kulki kuitenkin oluen rinnalla mukana myös pohjoismainen perintö. Lapsena esimerkiksi joulua vietettiin pohjoismaiseen tapaan, ja monet skandinaaviset ruokalajit olivat osa kodin keittiötä.
1990-luvun lopulla 18-vuotias McQueen matkusti ensimmäistä kertaa vierailemaan sekä Norjassa että Ruotsissa. Yhdysvalloissa alkoholin käytön ikäraja on kaikissa osavaltioissa 21 vuotta, mutta perhematkalla nuori mies sai juoda alkoholia laillisesti.
– Äitini epäilykset heräsivät, kun sain juotua puolen litran tuopin helposti tyhjäksi, McQueen muistelee nyt nauraen. – Tietenkin olin aiemminkin juonut olutta, mutta ei äiti sitä tiennyt.
Matka vahvisti suhdetta suvun menneisyyteen. Kun idästä länteen eli Bostonista Seattleen muuttanut McQueen alkoi vuonna 2017 luonnostella liiketoimintasuunnitelmaa Skålille, hän halusi naittaa yhteen oluen, oman pohjoismaisen perintönsä sekä Ballardin taustan. Seattleen kuuluva Ballard oli aikoinaan pohjoismaalaisten maahanmuuttajien kylä, jossa elettiin hakkaamalla metsää ja kalastamalla.
Ikkunat auki uuteen
McQueen halusi ottaa pohjoismaisen avoimuuden ja läpinäkyvyyden asenteen lähtökohdakseen alusta asti.
– Monet ravintolat peittävät ikkunat remontoidessaan, mutta me jätimme ikkunat avoimiksi. Joka sunnuntai pidimme avoimet ovet, jolloin ohikulkijat saivat tulla vierailulle, vaikka putket olivat näkyvissä ja kaikki kesken.
Ideana oli, että avara Skål näyttää tulisijoineen ja taljoineen viikinkien mjødhallilta. Suurin osa sisustuksen ja kalusteiden materiaaleista on joko rakennuksen alkuperäistä tai kierrätettyä. Lattiat tulivat uusina, mutta toisin kuin yleensä, urakoitsijoita ohjeistettiin nimenomaan olemaan varomatta niitä.
– Sanoimme, että pudottakaa työkalujanne ja tallokaa menemään. Halusimme, että kaikki näyttää käytetyltä ja kuluneelta.
Ehkä avoimuuden ansiosta paikalliset ottivat paikan omakseen jo ennen aukeamista. Joukkorahoituskampanja keräsi McQueenin mukaan liki 100 000 dollaria, ja Skålin mug clubissa eli kanta-asiakasklubissa oli melkein tuhat jäsentä jo ennen kuin ravintola aukesi huhtikuussa 2019.
Suolasillistä jättimäiseen sianpotkaan
Skålin menuun on pyritty yhdistelemään pohjoismaisia perinteitä ja paikallista ruokakulttuuria. Alusta asti mukana ollut kokki John Bidgood on McQueenin mukaan kehittänyt pohjoismaisesta ruoasta itselleen suorastaan intohimon. Mutta miten yhdysvaltalainen ohikulkija houkutellaan nälkäisenä suolasillistä tunnetun ruokakulttuurin antimien pariin? McQueen uskoo, että viikinkiravintolaan tulevat ovat lähtökohtaisesti liikkeellä seikkailunhaluisella asenteella – ja jos eivät heti ovesta astuessaan, viimeistään parin akvaviittishotin jälkeen.
– Pyrimme siihen, että tarjolla ontuttuja asioita, joita löytyisi muistakin gastropubeista, ja sitten vähän pelottavampiakin vaihtoehtoja.
Suosittu on muun muassa paunan eli vajaan puolen kilon pretzel olutjuustolla.
Ennakkovarauksella saa viking feastin, joka voi olla esimerkiksi muutaman syöjän täytetty jänis, 10–12 henkeä ruokkiva kuningaslohi tai parillekymmenelle tarkoitettu, 14 vuorokautta raakakypsytetty ja yli 15-kiloinen sianpotka, joka rullataan pöydän viereen puisella kärryllä ja jonka leikkaamiseen opastaa ammattilainen.
Baarin puolella tarjolla on siman ja akvaviittidrinkkien lisäksi 22 hanaa, ja valikoimassa on sekä Pohjoismaista tuotuja että naapurissa pantuja oluita. McQueen huomauttaa, että tuontitavaralla on oltava hyvä säilyvyys jo pelkästään etäisyyden vuoksi, sillä toimitusajat ovat pitkiä. Lisäksi tuotteiden saanti Pohjoismaista on hänen mukaansa pandemian aikana hankaloitunut. Oman oluen panemista McQueen ei ole harkinnut, vaan hän keskittyy mieluiten kuratoimaan muiden tekemistä parhaat. Yhteistyöpanimoiden kanssa on kuitenkin kehitelty jonkin verran oluita, joita on myynnissä vain Skålissa ja panimoiden omissa baareissa.
Sienestystä ja maisteluiltoja
Ruoan ja juoman ohella Skål tekee paljon yhteistyötä niin ikään Ballardissa sijaitsevan National Nordic Museumin kanssa monenlaisissa tapahtumissa ja ohjelmissa. Lisäksi ravintolassa järjestetään teemailtoja aina sienestyksen opettamisesta juustojen ja oluiden maisteluiltoihin. Tavoitteena on tehdä jotakin vähän erilaista, minkä vuoksi esimerkiksi pubivisoja tai karaokeiltoja ei ohjelmakalenterista löydy. Tarkoitus ei ole palvella vain niitä, joilla on jonkinlainen yhteys Pohjoismaihin – vaikka Ballardissa heitä onkin riittämiin. McQueen toivoi Skålista nimenomaan paikkaa, jossa yhteisö voi kokoontua ja tilat mahdollistavat tutustumisen sekä muihin ihmisiin että pohjoismaiseen kulttuuriin mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Yhteisön luominen on onnistunut.
Viikinkiasuisia vieraita
Skålilaisten sisukkuus näkyi myös pari vuotta sitten, kun Seattleen iski lumimyrsky. Monet liikkeet ja ravintolat sulkivat ovensa, mutta McQueen lähti hakemaan muutamaa työntekijää kodeistaan ja puski lumen läpi perille.
– Ei viikinkiravintola voi lumen takia mennä kiinni! hän sanoo nauraen.
Lojaali asiakaskunta löysi paikalle. Olutta juotiin lumisella kadulla tulen äärellä.
– Sitä päivää tulee usein muisteltua.
Erityisen iloinen McQueen on siitä, että asiakaskunnassa on monenlaista porukkaa. Yhdessä pöydässä saattaa istua parikymppisten porukka, ja naapurissa iltaa viettävät kasikymppiset. Mug clubin jäsenistä suurin osa on 25–45 vuotiaita. Kävijöiden joukossa on myös viikinkifaneja. Skålin väki pyörittää pitopalvelua, ja yksi merkittävä asiakaskunta koostuu viikinkihäitä viettävistä pareista. Viking feasteille vieraat tulevat joskus karhuntaljaan pukeutuneina ja juomasarvea kantaen.
Mikä viikingeissä ihmisiin sitten vetoaa, kun kovin miellyttäväksi väeksi heitä ei voi kutsua? McQueen arvelee, että populaarikulttuurilla ja televisioviihteellä on osansa ilmiössä. Skålissa ei ihannoida ryöstöretkiä.
– Me keskitymme täällä viikinkien seikkailunhaluiseen ja tutkimusmatkailevaan puoleen.
Tulevaisuudessa tarkoitus on laajentaa pitopalvelupuolta, eli ehkä yhä useammissa häissä nähdään viikinkiteemainen menu. McQueen kertoo myös parhaillaan etsivänsä paikkaa toiselle Skålille. Konsepti on sama, mutta sijainti eri.
– Paikka on länsirannikolla mutta ei Washingtonin osavaltiossa.
Seikkailunhaluista tutkimusmatkailua, siis.
Teksti ja kuvat: Anne Salomäki
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2023.
